Kun en oikein nyt älyä! Kokeilkaapa tekin, pyydän. Syöttäkää esim. entinen markkamääräinen palkkanne, vuokranne tms. vakiomaksunne oheiseen laskuriin. Onko laskurin antama euromäärä mielestänne järkeenkäypä?
Olin aikoinaan hyvässä virassa ja ns. kohtuupalkkainen, mutta euroja kyllä kone minulle palkaksi antaa kovin vähän. Tuota noin, miten nyt oikein pitäisi aatella? Onko siellä ekonomia, joka selittäisi naisen logiikalle?
http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN
Olin aikoinaan hyvässä virassa ja ns. kohtuupalkkainen, mutta euroja kyllä kone minulle palkaksi antaa kovin vähän. Tuota noin, miten nyt oikein pitäisi aatella? Onko siellä ekonomia, joka selittäisi naisen logiikalle?
http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä ja monipuolinen linkki. Kiitos.
Euroeukko
Huomasitko vaihtaa ylhäältä oikea vuosiluvun? Minä saan eläkettä, minkä kone näyttää.
En huomannut. Kokeilen.
Turha tänne on näköjään vastata kun parin sanan huitaisut riittävät
Mielenkiintoinen linkki. Kun vuosilukuja pyörittää, näkee esim. inflaatioprosentit eri vuosina. Itse kävin ihan paperiruplissa asti.
Inflaatiovauhtia on mukava seurata. Me muistamme ajan jolloin inflaatioprosentti oli toistakymmentä prosenttia ja sen avulla velatkin ikään kuin kutistettiin.
Jos tarkastellaan viime vuosia ja euroaikaa yleensäkin, ovat inflaatioprosentit vain muutamia prosentteja ja ainakin yhtenä vuonna prosentin verran negatiivinen.
Vuonna 1993 tehtiin ns. Maastrichtin sopimus, jossa euroalue muodostettiin, Suomikin jossain vaiheessa mukana.
Markka sidottiin euroon suhteella 6:1. 6markkaa oli siis 1euroa. Ainoa järkevä tapa on verrata palkkoja euroaikana.
Jos vuoden 1993 palkkaa verrataan vuoden 2014 palkkaan on hyvä ottaa vertailuluvuksi v.1993, 100. Olettaen tuo markoiksi saadaan euromääräksi 16,7 euroa. Kun tuossa laskelmassa ilmoitetaan palkaksi nyt 23,6. on tämä n. 1,4-kertainen, verrattuna vuoden 1993 palkkaan.
Tarkempia ja oikeampia laskelmia voidaan tehdä, mutta tässä jotain pohjaksi ajattelulle. Olkaa tarkkana, sillä usein teen virheitä.
Euroeukko sai yhden vastauksenkin, mutta ei noteerannut
On jokseenkin hyödytöntä, joskin mielenkiintoista, verrata markkoja joskus ennen nykyiseen euroon.
Parempi on verrata euroja lähtötilanteesta tämän päivän euroon. Erikoisesti euron ostovoimaan siihen euroon, kun euro otettiin käyttöön Suomessa tämän päivän euroon.
Kun euroon liityttiin meille luvattiin mm. halvempia hintoja. Hinnat ovat päinvastoin nousseet ja kun palkat ja eläkkeet eivät ole nousseet hintojen nousuvauhtia, on eurojen ostovoima heikentynyt. Se merkitsee elintason laskua.
Euro ei siis ole ollut meille kuluttajille hyvä valinta. Pääomaomapiirit sitävastoin ovat hyötyneet eurosta. Mutta eivät pääomapiiritkään ole menestynyt euroaikana kovin hyvin. Siitä kertoo jättityöttömyys ja konkurssiaalto.
Miten voisi verrata, jos olisimme jääneet markkaan?
Eikö maailman meno olisi joka tapauksessa ollut sama ja syönyt markkaamme samalla tavoin kuin euroakin?
Olisimmeko devalvoineet ja koska, ja mitä siitä olisi seurannut? Maailman talous menee joka puolella alaspäin, ei mene Euroopassa missään hyvin.
Emme me voi lähteä siitä, että markkamme olisi kestänyt muuttumattomana kaikki nämä pyöritykset, joihin olemme parissakymmenessä vuodessa joutuneet.
Tänään on ihan sattumalta Hesarissa lapsilisien määrät nyt ja 50 v. sitten.
Palstalaisilla vanhemmilla on omakohtaiset kokemukset vanhasta lapsilisästä, joka maksettiin 4 krt vuodessa. Ensim. lapsesta maksettiin kerrallaan 46,50 mk, toisesta 55,00 mk ja seuraavista 66,00 mk.
Muistan, että ostin esikoiselleni keskihintaisen ulkoilupuvun lapsilisällä, mutta saappaisiin ei raha enää riittänyt siitä summasta.
Eurolaskurilla nykyrahassa vuotuinen lapsilisä esikoiselle v. 1964 oli nykyeuroissa n. 350 €. Toisesta lapsesta sitten maksettiin hiukan enemmän.
Tänä päivänä lapsilisä maksetaan kuukausittain. Se on varmasti ihan järjellinen summa näinä päivinä. Joka kuussa ei ole tarve ostaa ulkoilupukua, jonka hinta kyllä varmaan on noussut samassa tahdissa, ja on nyt 100 € hujakoilla, kuten lapsilisäkin.
Hyvä, että yhteisestä hyvästä riittää jo lapsillekin. Puoli vuosisataa sitten lapsille ei ollut päivähoitopaikkoja edes suunnitteilla. Vain täysin varattomat yksinhuoltajat saivat lapsensa seimeen. Lastentarhaan ei lasta saanut kuin puolipäiväiseksi, jos lapsella oli molemmat vanhemmat. Alle kouluikäisiä avainkaulalapsia vilisi Helsingissäkin kaikilla pihoilla.