Minua masentaa se, että ihminen kuolee. Erityisesti minua masentaa se, etää yleensä kuolemaa edeltää sairastaminen, kärsiminen ja jonkinasteinen raihnaisuus; on kipuja, vaivoja, kärsimystä, rappeutumaa, huonoja oloja...
Minua masentaa, että ihmiselo päättyy rappeutumisen ja kuoleman prosessiin. Minua masentaa se, että tätä pidentään yhteisöjen keskuudessa niin masentavana ja ahdistavana tosiasiana, ettei siitä juuri lainkaan puhuta. Monet ihmiset käyttäytyvät kuin tulisivat elämään terveinä loputtomiin tällä planeetalla. Sairaista sukulaisista, ystävistä ja työtovereista lakataan vähin äänin puhumasta. Kärsivät siirtyvät takavasemmalle, katoavat laitoksiin ja hyvässä lykyssä omiin koteihinsa vuosikausiksi kärsimään, kunnes kuolevat.
Vuosi, pari sitten tv:ssä esitettiin dokumenttisarja, jossa seurattiin kuolemansairaita ihmisiä, ihmisiä, jotka tekivät kuolemaa sekä joissain tapauksissa heidän läheisiään. Kuolevien elämää seurattiin aivan viime metreille saakka. Sarjassa puhuttiin kuolemasta yleensä sekä erityisesti heidän omasta, lähestyvästä kuolemastaan. Vastentahtoisesti katsoin sarjan useimmat jaksot. Kärsin voimakkaasta ahdistuksesta ja tyytymättömyyden tunteista niitä katsoessani. Kuolevat näyttivät niin heikoilta ja epäonnistuneilta minun silmissäni.
Ohjelmaa katsoessani tajusin, miten poikkeuksellinen mediaesitys se on sisällöltään. Sarja yritti jollain lailla puhua ja kuvata asiaa, josta ei saisi puhua: kuolemista; ja minä katsojana yritin löytää tavan suhtautua siihen puheeseen ja niihin kuviin.
Sarja herättää minussa vieläkin ärtymystä ja ahdistusta, kun sitä muistelen. Minun ei ehkä olisi pitänyt katsoa sitä ollenkaan. Ehkä kuolemasta ei pitäisi sittenkään puhua. Sarjan katsomisesta muodostui minulle pakkomielle. Ajattelin, että sarjaa katsomalla todistan itselleni olevani viisas, kypsä ja vahva ihminen, joka pystyy käsittelemään ihmiselon rappeutumista ja kuolemaa. Ajattelin, että kuolemista ajattelemalla otan sen haltuun, selätän siihen liittyvän käsittämättömyyden ja ahdistuksen, mutta epäonnistuin.
Minua masentaa, että ihmiselo päättyy rappeutumisen ja kuoleman prosessiin. Minua masentaa se, että tätä pidentään yhteisöjen keskuudessa niin masentavana ja ahdistavana tosiasiana, ettei siitä juuri lainkaan puhuta. Monet ihmiset käyttäytyvät kuin tulisivat elämään terveinä loputtomiin tällä planeetalla. Sairaista sukulaisista, ystävistä ja työtovereista lakataan vähin äänin puhumasta. Kärsivät siirtyvät takavasemmalle, katoavat laitoksiin ja hyvässä lykyssä omiin koteihinsa vuosikausiksi kärsimään, kunnes kuolevat.
Vuosi, pari sitten tv:ssä esitettiin dokumenttisarja, jossa seurattiin kuolemansairaita ihmisiä, ihmisiä, jotka tekivät kuolemaa sekä joissain tapauksissa heidän läheisiään. Kuolevien elämää seurattiin aivan viime metreille saakka. Sarjassa puhuttiin kuolemasta yleensä sekä erityisesti heidän omasta, lähestyvästä kuolemastaan. Vastentahtoisesti katsoin sarjan useimmat jaksot. Kärsin voimakkaasta ahdistuksesta ja tyytymättömyyden tunteista niitä katsoessani. Kuolevat näyttivät niin heikoilta ja epäonnistuneilta minun silmissäni.
Ohjelmaa katsoessani tajusin, miten poikkeuksellinen mediaesitys se on sisällöltään. Sarja yritti jollain lailla puhua ja kuvata asiaa, josta ei saisi puhua: kuolemista; ja minä katsojana yritin löytää tavan suhtautua siihen puheeseen ja niihin kuviin.
Sarja herättää minussa vieläkin ärtymystä ja ahdistusta, kun sitä muistelen. Minun ei ehkä olisi pitänyt katsoa sitä ollenkaan. Ehkä kuolemasta ei pitäisi sittenkään puhua. Sarjan katsomisesta muodostui minulle pakkomielle. Ajattelin, että sarjaa katsomalla todistan itselleni olevani viisas, kypsä ja vahva ihminen, joka pystyy käsittelemään ihmiselon rappeutumista ja kuolemaa. Ajattelin, että kuolemista ajattelemalla otan sen haltuun, selätän siihen liittyvän käsittämättömyyden ja ahdistuksen, mutta epäonnistuin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Katsoin minäkin tuon sarjan, olikos sen nimi "Viimeiset sanani". Olisi tosi lohdutonta jos ihmisen elämä päättyisi noin ja sen jälkeen ei sitten enää mitään olisi.
Olen Jeesukseen Kristukseen uskova ihminen ja tiedän, että hän voitti kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kuoleman. Kun kuolen alan todellakin vasta elää!
> Olisi tosi lohdutonta jos ihmisen elämä päättyisi noin ja sen jälkeen ei sitten enää mitään olisi.
Siis miksi konditionaali? Monien ihmisten elämähän todella päättyy noin, pitkään kärsimykseen. Sama kai mitä sen kuoleman jälkeen tapahtuu? Ei kai kuoleman jälkeiset tapahtumat voi vaikuttaa kuolemaa edeltäviin tapahtumiin?
> Minua masentaa, että ihmiselo päättyy rappeutumisen ja kuoleman prosessiin
Useimmilla on kuitenkin mahdollisuus päättää päivänsä hyvässä kunnossa. Olen pohdiskellut oma-aloitteista kuolemista metsiin menemällä. Täällä Suomessahan metsää on niin paljon, että sinne on helppo kadota. Monetkohan kadonneista ja kadoksiin jääneistä ovat todellisuudessa tehneet näin?
Kun miettii mitä on antanut elämälle sen sijaan ettäå miettii mitä on saanut elämältä, niin muusta ei tule pulaa kuin ajasta. Ei ehdi miettimään typeriä asioita...
"Ei ehdi miettimään typeriä asioita..."
Onko kuolema typerä asia? Onko kuoleman ajatteleminen merkityksetöntä? Eikö ole tärkeää ajatella esim. sitä, kuinka ihmiset ja yhteisöt suhtautuvat kuolemiseen ja millaisia syitä tämän suhtautumisen taustalla on?
Kuolema on tabu, jota ihminen ei pysty ajattelemaan ja josta ei pystytä puhumaan. Se saa symbolisia ilmenemismuotoja ihmismielen alitajuisilla tasoilla ja hallitsee ihmisten elämää aiheuttamalla eksistentiaalista tuskaa ja estämällä ihmisiä milloinkaan vaihtamasta oikeasti vapaalle. Ihminen täyttää päivänsä kaikella turhanpäiväisellä, jotta ei joutuisi ajattelemaan kuolemaa.
Minuakin usein ärsyttää, kun monet ihmiset tuntuvat unohtaneen kuolevaisuutensa ja sitten valittavat joka asiasta. Elämä on annettu lahja ja siitä pitäisi olla iloinen joka ikinen päivä! Itse olen kiitollinen joka päivä terveydestä, läheisistäni ja minulle annetusta lapsesta.
Valoja päälle puupää. Elämästä voi iloita tai sitten voi jo heti alussa akaa suremaan sen päättymistä.
Kuoleman jälkeen elämä jatkuu joko taivaassa tai helvetissä. Valitse jeesus niin pääset taivaaseen.