Öisin omien unieni juovuttamana lakkaan usein vaalimasta mielipiteitäni. Unohdan kuka omasta mielestäni olen ja mitä luulen tahtovani. Voin avautua keskustelemaan todellisuuden kanssa sen omilla ehdoilla, tarjoten kädenpuristustani äärettömyyteen, tunnustaen mitättömyyteni ekstaasissaan ilosta mylvivän universumin rinnalla. Kauhistuttava verta tippuva hahmo joka näyttää tulevan suuren veitsen kanssa leikkaamaan irti päätäni, ottaakin minut hellään syleilyynsä. En tunne kipua, vaan kylven rakkauden ja vapauden hunajassa. Näen irti leikatun pääni vierivän jossakin kaukaisuudessa äänettömästi pois, suihkien verta spiraalin muotoisesti ympärilleen, taivaallisen kauniisti.
Ikuisuuden Kädenpuristus
OmKrimKali
5390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ettet vain kuitenkin nahnyt sita arabipoikien "hienoa" brittilaisen panttivangin teurastusvideota webissa ja saanut "vaikutteita"...?
Mina nain. Tapahtui kovasti kuvaamallasi tavalla paitsi etta se "rakkauden ja vapauden hunajassa kylpeminen" ei tainnut oikein toteutua....
Itse olen käsittänyt asian niin että kuvat, joissa Kali tai joku muu intialainen jumala hilluu päätä vailla, on tarkoitettu aiheuttamaan katsojassa tietynlainen reaktio: egosta irtipäästäminen. Koen että pää tarkoittaa nimenomaan sitä mielen mielipuolista hillumista mitä me jokainen annamme mielemme tehdä, kun pyörittelemme sanoja päässämme ja keskustelemme itsemme kanssa. Kun mieli vaikenee, on *jotain muuta*. Se *jokin muu* voi olla pelottavaakin pikkuruisen egon kannalta, ja sen vuoksi kauhukuvat veren lentämisestä yms. kertoo myöskin siitä millainen tilanne tulee eteen kun mieli hiljenee.
Kuitenkin se on myös ekstaasi. Kali on nautinnosta soikeana kun hänen päänsä on irti.
Näissä "magian" asioissa ei kannata pysähtyä pintaan, vaan pitää katsoa syvälle. Niin syvälle että arkkityypit puhuvat, kuvat alkavat elää, syvä sanaton tietoisuus ottaa vallan...
Sinäpä sen sanoit.
....hyvin sanottu! Kunhan vain vahan vitsailin kustannuksellasi...
(...sinanasa hirveaa, etta jonkun paa on OIKEASTI irti...)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000257&posting=22000000005222329
Oliko vastaukseni tuohon viestiisi niin tyhjentävä, ettei se ollut kommentin väärtti? Hyvä jos niin on.
Jos taas jäit siihen uskoon että maailmankaikkeuden kanssa ei voi kehittää muuta suhdetta kuin pelkoon perustuvan, niin siitä olisi kiintoisaa keskustella, että miksi niin.
Miksi pelko ja armopalojen vinkuminen (itseään suuremmilta) olisi AINOA hyödyllinen tapa edetä? Itse uskon että jos pelkää jotakuta/jotakin, sen pettää ja sitä vastaan käy ennemmin tai myöhemmin. En tarjoa tilalle vaaleanpunaista rakkautta, vaan
IHMETYSTÄ
suuren mysteerin edessä. Siinä on pieni ero pelkoon...
Onko kunnioittaminen hymyävää ihmetystä vai kusipuntissa pelkäämistä, se on sitten taas kai pers.kohtainen valinta, jota ei kai aina voi itse ennakolta päättää, että tunnenpa ja teenpä niin ja näin.
Idolini kumminkin on mr. Spock ja tahdon nähdä asiat kiehtovina... Asioiden arvottaminen kammottaviin ja turvallisiin on loppujenlopuksi varsin hyödytöntä, paitsi tietysti jos on tarkoitus sekoittaa nämä ääripäät vaikkapa meditatiivisin menetelmin. Lopputulos voisi tietysti olla vaikka se että kissanpoika aiheuttaa samat kauhunväristykset kuin päätön Kali. Tiedämmekö kaiken kissanpojista?
Ei ehkä tarvitse mennä kovin kauas kokeakseen extremeä, eikä tarvitse olla kontillaan tietääkseen että avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi (eikä varsinkaan välitä siitä).
KAIKKI ON KAIKKEA EIKÄ MIKÄÄN OLE MITÄÄN.