Myrskytuuli riepotteli purjevenettä, aallot löivät korkealta ja kovaa. Tapahtui pahin mahdollinen, purjevene kaatui.....
Aamulla heräsit uupuneena rannalta, käänsit pään ja näit...Hänet. Olitte ainoat selviytyneet paratiisisaarella, nyt kahden vain te kaksi......
Mitä tapahtui seuraavaksi?
Aamulla heräsit uupuneena rannalta, käänsit pään ja näit...Hänet. Olitte ainoat selviytyneet paratiisisaarella, nyt kahden vain te kaksi......
Mitä tapahtui seuraavaksi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Iskin hänet tainnoksiin ja sidoin korppikotkien syötäväksi. Sen pituinen se.
Ai kuinka romanttista :D
Ryömisin palmun alle miettimään, että voi helvetti, mitäs nyt tehdään!?
mies
Hän pyysi mua poistumaan. Soitti poliisihelikopterin hakemaan, kun en suostunut haiden ruoaksi. Hän jäi saarelle yksin purjeveneen laudasta askartelemansa kaverinsa kanssa.
Ymmärsin, että ruokaa riittää saarella vain yhdelle selviytymiseen, niin kuristin naisen jotta itse sällyn hengissä.
Ryhdyimme korjaamaan venettä, ettei tarvitisi enempää viettää aikaa "Paratiisisaarella" kahdestaan. :)
Avasimme sanalliset arkkumme... Varsinainen iltasatu ;D
Höh, onpa romanttista porukkaa. Mitä te täällä teette ikävöimässä kun kerrankin on tilaisuus ryhtyä johonkin tositoimiin luvan kanssa. Mutta sehän kuvastaa vain minkälaista sakkia tänne on eksynyt...tosipaikantullenkaan ei uskalleta :D
No ei oikeasti ole aikaa tähän, kun mietin meitä autiolla saarella.
Etsiessämmä syötävää löydämme vesiputouksen jonka alle käymme vilvoittelemaan. Riisumme vaatteemme ja pyydät minua poistamaan rintaliivisi. Koskettaessani selkääsi, tunnen veren pakkautuvan etumukseeni. En voi itselleni mitään, joten tartun rintoihisi ja samalla käännän sinut kuumaan suudelmaan.
Vastaat kiihkeästi suudelmaani ja kohta kehomme yhtyvät rytmikkäästi, kuten vain nainen ja mies voi.
Aaahhh. Nyt kuulostaa hyvältä....kunnon mies asialla.
Herätyskello soi korvan juuressa ja heräsin todellisuuteen. Kissa oli kaatanut kukkamaljakon sänkyyn. Patja oli märkä.
Jotakin olisi pitänyt tapahtua jo ennen tuota tapahtumaa, koska ylipäätään olimme yhdessä samassa purjeveneessä. Oliko siellä muita tai vain me kaksi ? Mitä sanoisin tai teksisin hänet nähdessäni riippuu pitkälti siittä, mitä on tapahtunut ennen tuota haaksirikkoa. Tällä hetkellä on hyvin epätodennäköistä, että olisimme koskaan samassa purjeveneessä.
Tuijotimme hetken toisiamme hämmentyneinä. Miten tämä oli mahdollista? Emmehän edes olleet samassa veneessä? Miten hän oli täällä?
Kauempana viidakon laidassa savusi lentokoneen raato. Ympärilläni oli veneestä rantautunutta roskaa, joiden seassa juoksenteli pieniä rapuja. Hän käveli hiekan yli minua kohti kasvoillaan ilme, joka kuvasti sekä järkytystä että iloa.
Ajattelin tämän olevan unta. Ei näin voinut tapahtua. Mutta koska unissa on kaikki aina sallittua niin nousin ylös ja juoksin hänen luokseen. Halasin häntä tiukasti, niin tiukasti kuin vain voi ja hän vastasi siihen kietomalla kädet ympärilleni. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan, sillä miten kuvata tätä kaikkea? Eloon jäämisen ja näkemisen riemua sekoitettuna suruun siitä millaisen hävityksen ja paratiisin keskellä se tapahtui. Olimme kumpikin myös varuillamme. Tämä kaikki tuntui joltain kokeelta, lavastukselta tai elokuvalta, mutta samalla ainoa todellinen asia oli hänen ihonsa, lämpönsä, kosketus, kädet ympärilläni ja kaulan suolainen tuoksu.
Hienoa! Joku pisti itsensä likoon.
Prego. Ei minua yleensä tarvitse kahta kertaa kehoittaa kirjoittamaan. Yleensä en mahda itselleni mitään.
Sananmukaisesti :) Suolaiseen meriveteen
Aiemmin tapahtunut..Felukka kaatui, koska tanssin sinun kanssa avojaloin...Kapteeni säesti ja muut ihmiset löivät rytmiä. Lensimme yli laidan. Löin pääni rantakiveen. Virkosin ja luulin näkeväni vain sinut, mutta se oli harhaa. Kaikki turistit veneestä seisoivat ympärilläni ja kyselivät huolissaan, kuinka pahasti olinkaan satuttanut pääni. Sinä olit kadonnut, kuin voittoisa Ramses sotiinsa. Niinpä minä voivottelin kipeää pääparkaani Nefertitinä ja otin kuvanveistäjästä rakastajan. Aina, kun sinä soturikuningas lähdit valloittamaan purjehtimalla uusia alusmaita. Minä menin kuvanveistäjäni luo. Seuraavaksi vamppasin itselleni uudistusmielisen faarao Ekhnatonin, joka palvoi maata jalkojenikin alla. Rakas kuvanveistäjäni ikuisti minut sinulle, jotta voit aina halutessasi silitellä minua. Isken sinulle yhä vieläkin silmää. Olet vankini yhä.
Totean ettei hän ollutkaan niin ihmeellinen.
rakastelimme kiihkeästi aivan kuin emme koskaan olisi ikinä nähneet toista sukupuolta herkeämättä nautimme uimme kaatuneen veneemme ja korjaamme sen ja menemme toiselle saarelle mistä löydämme kivan kansan ja siellä on yksi toteemi hattuinen päällikkö liittoudumme. ja menemme yhdessä kolmannelle siellä on kannibaaleja. niitä sitten yhdessä nostelemme ristille pääalaspäin roikkumaan ja tanssimme ja rakastelemme (omaa naista) ja kansa juhlii murhaajat ovat saaneet myrskyn aaltoilemaan. rauhan tuulet ovat saapuneet eikä myrskyä enää.