Yritän lyhyesti selostaa. Olen nuori nainen, jolla tällä hetkellä asiat ihan mallillaan: töitä on (tosin ei vakkaripaikka eikä unelma-ammatti, mutta töihin on aamuisin ihan kivaa tulla). Muutin juuri paikkakunnalle jossa viihdyn hyvin. Olen tavannut erään miehenkin, joka kiinnostaa kovasti. Edellisestä suhteesta on vuosia ja olen kaivannut todella paljon parisuhdetta. Ystäviä minulla on ja hyvät välit perheeseen (ei siis omia lapsia, eikä tällä hetkellä ole vielä lapsen hankkimistoiveita/ajatuksia).
Silti, edelleen ihmettelen jatkuvaa tyhjää/onttoa oloa. Ymmärsin sen vielä vuosi sitten, kun asuin kaukana paikkakunnalla, jossa en viihtynyt, olin siellä liian yksinäinen. Mutta paha olo jatkuu edelleen. Siksi haluaisin tietää, mistä te muut samassa tilanteessa olevat olette saaneet apua? Toki esim. liikunta ja ystävät auttavat oloon hieman, mutta minua ärsyttää, että kun koen että minulla on asiat ihan hyvin, niin miksi en voi olla onnellinen ja tyytyväinen? Ja nytkin vaikka olen ihastunut mieheen, sekään ei tuo sitä oloa, mitä odottaisin..tuntuu ettei millään ole mitään väliä koko elämässä. Olen kyllä iloinen ja sosiaalinen, mutta tunnen itseni usein vain tyhjäksi kuoreksi. Jonkin verran kuolema-ajatuksiakin pyörii päässä. Tämä tyhjä olo on jatkunut parisen vuotta. Minulla on kyllä eräs neurologinen sairaus, tosin se ei vaikuta elämääni paljoakaan. Toki olen miettinyt, voiko se aiheuttaa näitä ajatuksia. Lääkäri ei sanonut asiaan oikein juuta eikä jaata.
Voisiko ihan terapia auttaa, oletteko kokeilleet hypnoterapiaa? Vai millä ihmeellä tästä pääsisi eteenpäin. Mikä teidät on saanut yli tyhjyyden tunteesta?
Silti, edelleen ihmettelen jatkuvaa tyhjää/onttoa oloa. Ymmärsin sen vielä vuosi sitten, kun asuin kaukana paikkakunnalla, jossa en viihtynyt, olin siellä liian yksinäinen. Mutta paha olo jatkuu edelleen. Siksi haluaisin tietää, mistä te muut samassa tilanteessa olevat olette saaneet apua? Toki esim. liikunta ja ystävät auttavat oloon hieman, mutta minua ärsyttää, että kun koen että minulla on asiat ihan hyvin, niin miksi en voi olla onnellinen ja tyytyväinen? Ja nytkin vaikka olen ihastunut mieheen, sekään ei tuo sitä oloa, mitä odottaisin..tuntuu ettei millään ole mitään väliä koko elämässä. Olen kyllä iloinen ja sosiaalinen, mutta tunnen itseni usein vain tyhjäksi kuoreksi. Jonkin verran kuolema-ajatuksiakin pyörii päässä. Tämä tyhjä olo on jatkunut parisen vuotta. Minulla on kyllä eräs neurologinen sairaus, tosin se ei vaikuta elämääni paljoakaan. Toki olen miettinyt, voiko se aiheuttaa näitä ajatuksia. Lääkäri ei sanonut asiaan oikein juuta eikä jaata.
Voisiko ihan terapia auttaa, oletteko kokeilleet hypnoterapiaa? Vai millä ihmeellä tästä pääsisi eteenpäin. Mikä teidät on saanut yli tyhjyyden tunteesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen saanut apua tyhjyyteen alkoholista. Kokeile sinäkin.
"Olen kyllä iloinen ja sosiaalinen, mutta tunnen itseni usein vain tyhjäksi kuoreksi. Jonkin verran kuolema-ajatuksiakin pyörii päässä. "
Haluat näyttää ulospäin, että hyvin menee. Sisällä on kuitenkin tyhjyys. Liittyisikö se tyhjyys sisäiseen lapseen eli siihen, että et ole huomioinut sen tarpeita? Millainen tunneilmasto lapsuudenkodissasi oli? Näytettiinkö tunteita avoimesti, ratkoivatko vanhemmat omat riitansa rakentavasti, vai jouduitko kenties jonkinlaisen auttajan, syntipukin tai sovittelijan rooliin? Itse läheisriippuvaisena ja tunnekylmän kodin kasvattina olen hyötynyt tietoisen läsnäolon harjoitteista, jooga ja mindfulness, ja sitä kautta henkisyyteen tutustumisesta. Toki myös keskusteluterapiaa on tarvittu.