Heipähei kaikki ujot ja muut. Olen huomannut erään ongelman ja toivon, että jos voisitte antaa vinkkiä miten tästä eräänlaisesta pattitilanteesta pääsisi eteenpäin.
Nimittäin, olen ollut havaitsevinani, että olen erään ujon kiinnostuksen kohteena. Tämä ujo henkilö tuntuu tarkkailevan turvallisen välimatkan päästä minua, tekemisiäni ja menemisiäni. Jossain määrin hän hakeutuu hyvinkin lähelle jos vain voi poistua samantien, esimerkiksi kohtaamistilanteisiin, jolloin ainoa kontakti jää pelkkään tervehtimiseen.
Tätä hiljaista piirittämistä on kestänyt ja kauan, mutta ne harvat tilanteet jolloin olisi ollut hyvä hetki puhuakin, on henkilö mennyt täysin lukkoon. Itse vastaavasti en osaa johtaa tai avittaa keskustelua tyhjän päältä, sillä itse olen luontaisesti vähän hiljaisempaa sorttia ja myöskin usein uusien tuttavuuksien kanssa tarvitsen "pitkiä tuntosarvia", jotta saan avattua keskustelua johonkin suuntaan. Ei siis mikään paras yhdistelmä, mutta näyttää kuitenkin siltä, että olen osapuolista vahvemmilla.
Henkilö normaalissa päivätoimissaan joutuu kyllä olemaan paljon muiden ihmisten kanssa tekemisissä, mutta uskon että hän ikään toimii eräänlaisen maskin takaa. Minä sen sijaan olen onnistunut jotenkin, tahattomasti, painamaan ujousnappulaa. Luulen, että ihastumisella voi olla osuus asiassa ja henkilö täten saattaa pelätä naurunalaiseksi joutumista, minkä toki itse tiedän kohdallani aiheettomaksi peloksi. Itse pidän henkilöä viehättävänä ja tämä pattitilanne tällaisenaan on suuri sääli.
Tottakai jokainen on tarinaltaan erilainen, mutta peilaten teidän kokemusmaailmaanne; mikä teidän mielestä voisi auttaa tässä eteenpäin?
Nimittäin, olen ollut havaitsevinani, että olen erään ujon kiinnostuksen kohteena. Tämä ujo henkilö tuntuu tarkkailevan turvallisen välimatkan päästä minua, tekemisiäni ja menemisiäni. Jossain määrin hän hakeutuu hyvinkin lähelle jos vain voi poistua samantien, esimerkiksi kohtaamistilanteisiin, jolloin ainoa kontakti jää pelkkään tervehtimiseen.
Tätä hiljaista piirittämistä on kestänyt ja kauan, mutta ne harvat tilanteet jolloin olisi ollut hyvä hetki puhuakin, on henkilö mennyt täysin lukkoon. Itse vastaavasti en osaa johtaa tai avittaa keskustelua tyhjän päältä, sillä itse olen luontaisesti vähän hiljaisempaa sorttia ja myöskin usein uusien tuttavuuksien kanssa tarvitsen "pitkiä tuntosarvia", jotta saan avattua keskustelua johonkin suuntaan. Ei siis mikään paras yhdistelmä, mutta näyttää kuitenkin siltä, että olen osapuolista vahvemmilla.
Henkilö normaalissa päivätoimissaan joutuu kyllä olemaan paljon muiden ihmisten kanssa tekemisissä, mutta uskon että hän ikään toimii eräänlaisen maskin takaa. Minä sen sijaan olen onnistunut jotenkin, tahattomasti, painamaan ujousnappulaa. Luulen, että ihastumisella voi olla osuus asiassa ja henkilö täten saattaa pelätä naurunalaiseksi joutumista, minkä toki itse tiedän kohdallani aiheettomaksi peloksi. Itse pidän henkilöä viehättävänä ja tämä pattitilanne tällaisenaan on suuri sääli.
Tottakai jokainen on tarinaltaan erilainen, mutta peilaten teidän kokemusmaailmaanne; mikä teidän mielestä voisi auttaa tässä eteenpäin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ehkä ujolle toimisi sellainen että ottaisi netin tai kännykän kautta yhteyttä ja pyytäisi jonnekin kahville jne
Et ole peliä menettänyt kun olet noin kohtelias ollut häntä kohtaan. Kohteliaisuudella eteenpäin. Tosin epäilen arvostatko häntä kun vedät tämän ujouskortin esiin.
Herttainen kuvaus :) Kuulostaa vähän omalta tilanteeltani, jossa olen juuri se kaukaa tarkkailija. Siksi vastaankin, koska omasta kokemuksesta johtuen tiedän mistä puhun.
Sinun vähemmän ujona pitää tehdä se aloite, ehdottomasti. Ehkä tälläisessa tapauksessa paras aloitus tutustumiseen olisi vaikka Faceookin kautta. Siellä voisit aloittaa jutustelun ilman jännitystä, jos pääset kaveriksi tai sitten ihan ilman kaveruuspyyntöjäkin pyydät sitä kautta leffaan ja sen jälkeen syömään. Leffa toimii ujoille ja kun menette sen jälkeen vielä syömään, voitte aloittaa puhumisen ensialkuun leffasta. Puitteet kommunikaatiolle olisi siis paremmat leffatapaamisessa.
En usko, että ujo uskaltaa tehdä ratkaisevan askeleen ensimmäisenä siellä missä yleensä näette toisianne. Ainakaan itse en uskalla omassa tapauksessani.
:D Itse teen ihan saman lailla ja mietityttää, ajatteleekohan se tyyppi kenen kanssa haluaisin kaveerata saman lailla kun tuo aloittaja. Katson eka sieltä kauempaa ja sitten hivuttaudun vähitellen vähän lähemmäs. Sitten olen melkein nenässä kiinni ja en saakaan sanotuksi mitään, koska rupeaa kaduttamaan tai sitten vaan ajattelen että tuolla on muitakin kavereita jo, niin häiritsisin, jos tunkisin mukaan. Varsinkin jos hän katsoo siihen malliin, että tuota tänne nyt vähiten kaivattaisi. Facebookin kautta olemme jutelleet ja hän tietää, että olen ujo. Käytävällä hän saattaa jo antaa jonkunlaisen hymyn, ja minä hymyilen takaisin. En uskalla vain istua hänen viereensä ja jutella.
Kiitoksia vastauksistanne.
Se, miksi en ole toistaiseksi tehnyt selkeää aloitetta, kuten vaikka kutsuna kahville tai vastaavaa on se, että hän on jo parisen kertaa mennyt aivan lukkoon puhuessaan kanssani. Uskoisin täten, että nämä kokemukset nostavat kynnystä tapaamiselle.
Facebook ei ole vaihtoehto, sillä hän ei ole siellä. Puhelinnumeroakaan en tiedä, fonecta antaa useita eri numeroa ja osoitetta saman nimiselle henkilölle. Kaimoja siis löytyy tästä kaupungista. Itse olen kyllä löydettävissä, mutta se taitaa olla vähän laiha lohtu.
Joten ainoaksi keinoksi toistaiseksi jää se, että tapaamme siinä ympäristössä jossa me tapaamme jo muutoinkin. Olen ottanut jonkinverran etäisyyttä näiden lukkoon menemisien jälkeen, koska en halua hänen ahdistuvan suotta. Mitä mieltä olette, pitäisikö silti koittaa jotenkin aloittaa jollain tapaa jututtamista? Mikä teistä tuntuu, että voisi ujon näkökannalta tuntua turvallisimmilta?
Kyllä kannattaa ainakin yrittää jututtamista, eikä kannata heti lannistua, jos yritys meneekin pieleen.
Käytännön kannalta ajatellen kannattaa muotoilla puheenaiheet siten, että vastaukseksi ei voi vain antaa kyllä tai ei, koska se katkaisee keskustelun ja sillä hrtkellä voi olla vaikea keksiä jatkoa. Toivottavasti teillä onnistaa :)
Kannattais pyytää treffeille rohkeasti, siviilielämä on ihan eri kuin työ