oon nuori. yksinäinen. ei ystävii. koulussa roikun vaan muitten perässä. yks poika joutu mun vieree istumaan, niin se sen ilmeestä näki et se yhtää tykänny ja oli sillee et "voi vittu...." ja sit se istuu nykyää mun takana (ope ei välitä). yhel tunnil meil on vapaat paikat, niin yks tyttö pyytää/menee aina istuu yhen toisen tytön viereen (vaikkei ne oo muutakuin luokkakavereita ja ne harrastaa samaa lajia) eli ei ne mitää ystävii oo. ei tuu mun viereen.
opo järjesti keskustelun, ja kolme tyttöö otti mut niitten porukkaan. hengailtiin yhen niistä tytöistä kaa (se on kans masentunut) silleen et mä oon aina joutunut kysyy et voiko se olee. ja sit jonkin aikaa sitten se ei edes halunnu enää olla mun kaa. ja sillon noin kuukaus sitten se sano että haluu olla mun kaveri ja hymyili. vitun valehtelija. ei se välitä musta enää.
isoskoulutuksessa olin yhen tyypin kanssa, jonka kaa oon nyt yhteyksis, siis tutustutaan silleen pikkuhiljaa. mut enimmäkseen mä joudun viestittelee sen kaa yms. en ees kehtaa pyytää sitä minnekkää koska luulen ettei sekään haluu.
mikä mussa on vikana? mä tiiän et oon tylsä ja en oo puhelias, mutta miksei mulle voi antaa mahdollisuuksia? koska tiiän että jos mä vaan oon ihmisten kanssa, niin se sosiaalisuus paranee siitä, ymmärrätte varmaan. oon ite huomannut sen.
oon niin helvetin masentunut yksinäisyydestä, ja suunnittelen vaan itsarii, oon yrittänytkin monesti mutten oo pystynyt.
vihaan itteeni, mä en ekestä enkä jaksa enää. perhekään ei tue mua, ne vaa haukkuu, ja meillä on etäiset ja huonot välit. ja mä vihaan mun äitii ihan kamalasti.
opo järjesti keskustelun, ja kolme tyttöö otti mut niitten porukkaan. hengailtiin yhen niistä tytöistä kaa (se on kans masentunut) silleen et mä oon aina joutunut kysyy et voiko se olee. ja sit jonkin aikaa sitten se ei edes halunnu enää olla mun kaa. ja sillon noin kuukaus sitten se sano että haluu olla mun kaveri ja hymyili. vitun valehtelija. ei se välitä musta enää.
isoskoulutuksessa olin yhen tyypin kanssa, jonka kaa oon nyt yhteyksis, siis tutustutaan silleen pikkuhiljaa. mut enimmäkseen mä joudun viestittelee sen kaa yms. en ees kehtaa pyytää sitä minnekkää koska luulen ettei sekään haluu.
mikä mussa on vikana? mä tiiän et oon tylsä ja en oo puhelias, mutta miksei mulle voi antaa mahdollisuuksia? koska tiiän että jos mä vaan oon ihmisten kanssa, niin se sosiaalisuus paranee siitä, ymmärrätte varmaan. oon ite huomannut sen.
oon niin helvetin masentunut yksinäisyydestä, ja suunnittelen vaan itsarii, oon yrittänytkin monesti mutten oo pystynyt.
vihaan itteeni, mä en ekestä enkä jaksa enää. perhekään ei tue mua, ne vaa haukkuu, ja meillä on etäiset ja huonot välit. ja mä vihaan mun äitii ihan kamalasti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
musta tuntuu et muut pitää mua nolona. yritän koko ajan parhaani. en mielestäni oo ylimielinen, ja vaikken oo hauska, oon huumorintajuinen, mut oon huomannut et ihmiset luulee et oon tosikko. kyllä mä nauran asioille, ja yritän olla hauska vaikkei se oikee onnistu. en sit tiiä valitanko mä asioista liikaa. sitä koitan vähentää, ja yritän olla puhelias, joskus esim tänään oon onnistunu aika hyvin vaikka parannettavaa on paljon.
mä oon ollu yksinäinen jo kolmatta vuotta kai. sattuu liikaa.
"isoskoulutuksessa olin yhen tyypin kanssa, jonka kaa oon nyt yhteyksis, siis tutustutaan silleen pikkuhiljaa. mut enimmäkseen mä joudun viestittelee sen kaa yms. en ees kehtaa pyytää sitä minnekkää koska luulen ettei sekään haluu."
Eikös isoskoulutuksia ole monta kertaa vuoden aikana niin kysy jos tämä olisi ensikerrallakin sinun kanssa siellä, sano vaikka ettei sulla ole siellä muita kavereita niin ihan varmana suostuu. Juttelette tauoilla jotain perus juttuja ja kehu vaikka hänen luonnetta/ulkonäköä tms niin että hän tietää että pidät hänestä etkä ole seurassa vain koska muuten olisit yksin, sitten vaikka koulutuksen jälkeen kysyt jos hän haluaisi joku päivä nähdä? Rohkeasti vaan, olen varma että hän lähtee kanssasi vaikka puistoon istumaan tai kävelylle! :)
Kyllä se siitä. Oletkos harkinnut mitään harrastuksia joiden parissa voisit tutustua ihmisiin?
Tai kai se koulussakin onnistuu, Menet vaan juttelemaan. Äläkä syytä itseäsi tilanteesta. Kyllä tuollaisia kausia voi kenen tahansa elämään tulla.