Oletteko huomanneet Hyundain 1.1.2002 lanseeraaman takuun? "MARKKINOIDEN PARAS TAKUU; 3VUOTTA ILMAN KM-RAJAA".
takuu 3 vuotta / ILMAN KM-rajaa
XX
132774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onhan se pitkä takuu, mutta ei siinä mitään erikoista ole! Myös esim. fiatilla on vastaava kolmen vuoden takuu ilman kilometrirajoitusta..
Mutta onneksi kirjoituksestasi ei ilmennyt, että olisit ostamassa hyundaita.. kukapa laittaisi niin paljoa rahaa vanhaan tekniikkaan, kun vastaavanlaista tekniikka omaavan saa huomattavasti edullisemmin.. esim ladan!
..."vanhaa tekniikkaa" "Lada"...taidat olla oikein "ammattilainen" kommentoimaan asiaa. Kyllä mä olen ostamassa Hyundaita. Kävin koeajamassa Sonata 2.7 V6:n ja totesin auton varsin päteväks peliks. Tää kommentti vanhasta tekniikasta ihmetyttää. Jos kulutuslukemat on kohdallaan, tehoa on enemmän ku tarpeeks, ajo-ominaisuudet hakkaa minkä tahansa kilpailijan kevyesti, turvallisuusasiat kohdallaan...niin mikä autossa on "vanhaa tekniikkaa" negatiivisessa mielessä? Ja kun auto vielä näyttää TODELLA hyvältä. Eli aika kaukana Ladasta.
Ainakin se 2.7 V6 on todellinen bensasyöppö tehoihin nähden ja ajo-ominaisuuksia ei todellakaan ole onnistuneesti saatu kopioitua esikuvilta, toyotalta ja hondalta.
Vai ettei ole saatu onnistuneesti kopioitua ajo-ominaisuuksia Toyotalta tai Hondalta? Uuden Sonatan tapauksessa siis epäonnistunut kopiointi on Toyotaa ja Hondaa parempien ajo-ominaisuuksien takana. Metkaa. Jo 90-luvun alun Sonata oli silloisia japseja parempi ajettava.
vai besasyöppö tehoihin nähden...172 heppaa ja kulutus pyörinyt 9 litran tuntumassa(ajettu jo 13000km) eli ei kannata kommentoida jos ei ole kokemusta! P.s.XX:Osta pois,hyvä auto!
Kyllähän jo moottorintehot ilmaisevat asian varsin hyvin.. koneen koko 2.7 litraa ja hevosvoimia vaivaiset 172!! Kun tässä mietin autojen moottorien tehoja, niin en muistakkaan missä kehittyneemmän merkin autossa olisi ollut noin tehoton moottori tuohon kokoon nähden?! Ajatellaan esimerkiksi alfa-romeota.. 2,5 litran kone ja hevosvoimia noin 190.
Mutta sitä en voi väittää etteikö se olisi edullinen... mutta mieleen tuleekin saksalaiset autot 80-luvulta.. ei varusteita. Kaiken lisäksi auto on onnistuneesti erittäin muovisen oloinen.
Haluan kysyä sinulta vielä erästä asiaa.. oletko uskomattoman rikas vai miten pystyt laittamaan rahaa sellaiseen autoon, jonka hinta tulee laskemaan roimasti siitä mitä se on maksanut. Kuten varmasti tiedät, että hyundai ei tule koskaan olemaan minkäänlainen myyntimenestys, niin tästä johtuen hinta laskee nopeasti.
Mutta mikäli olet päätynyt hyundaihin niin onnea matkaan.. kukin taaplaa tyylillään
Vai on 172 heppaa 2,7-litraisesta koneesta jotenkin ylimaallisen surkea viritysaste nykyaikaisen automerkin moottorille? Otetaanpa esimerkiksi monien mielestä huipputason moottoritekniikkaa edustava Toyota: uuden Camryn 2,4-litrainen tuottaa 152 hepoa eli viritysaste on sama kuin Hyundain 2,7-litraisessa. Entäs Volvon 2,5 l ja 140 hv? Ehkäpä kaikilla autonvalmistajilla ei ole tarkoituskaan virittää jokaista moottoriaan maksimiin vaan etsiä miellyttäviä arkiominaisuuksia.
kysymys: ookko ikinä nähänykkää hyundaita?
en kyl uskoosi sellaasta sun kirjootuksistas.
ajattele ny alfaa vain kaikes rauhas. ei maksakkaa
varmaan enempää sen motti tilavuuden omaava alfa
ku hyundai? jepjep
Niin sitähän mun piti kertoa, että
Volvon ns. 2.5L on muuten iskutilavuudeltaan 2.4-litrainen (katoppa joskus esim. mitä uusien Volvojen persiissä lukee, kone on sama kuin 90-luvun kasipätkissä) ja 10-venttiilinen tuottaa tuon yllätävän tasaluvun eli 140 heppaa. Oletukseni on, että Hyundai on saanut kopioitua Mitsubishin moniventtiili koneen, sillä Mitsubishin koneitahan Hyundai ennen käytti (Saattoi yhteistyö muuttua vähän kankeaksi, Kun Daimler-Chrysler ostin partin Mitsua)
No anyway, Volvon 2.4-litrainen 20-venttiilinen tuottaa 170-hepoa. Samalla viritysastella Hyundain pitäisi tuottaa 20-heppaa enemmän.
Ja toi Volvon 2.4-20 valve on muuten arkiominaisuuksiltaan, kuten myös vähemmän arkisilta ominaisuuksiltaan aika pirun hyvä kone.
Joten se siitä vertauksesta.
Ota asioista selvää, ennenkuin kirjoittelet, edes nimimerkillä.
T-Janne-T
Käyppä kaveri ajamassa Alfa 147. Vaikka 120heppanen 1.6 tai sit 2.0 150 heppanen.
Olin juuri ostamassa Sonataa/Coupea, mutta katoin sitten kaikki merkit läpi ollakseni varma Hyundain paremmuudesta. Lopulta päädyin kuitenkin Seatin 20 venttiiliseen Turboon ku se oli niin kähy.
Viimeiseksi kävin ajamassa Alfan tyyliin:"Ajampahan nyt vaan tällä koristeella huiput ja vien koko romun pois"
Ajoin sitten minuutin verran ja olin unohtanut jo Seatin ja lähes lukkoon lyödyn sopimuksen. Ostin Alfan ja odotin sitä 3kk ja saman tien ku sain, niin laitoin heppoja reilusti lisää. Nyt se kulukee ja liikkuu kuten 2.7 Hyundai Coupe.
Mutta pointti ei ole se teho, mitä teet sillä jos ei sitä pysty käyttämään. Esim. luulis 2.0T volovossa olevan niitä tehoja ja niinhän siin onkin. Mutta vetaseppa volovo tiukkaan mutkaan 160 lasissa. Perä irtoaa ja auto alkaa heittelehtimään, renkaat volisee ja tuntuu että kohta lähtee henki! Kyseessä on kuites uusi auto!
Seatti nyt on laadultaan mitä on... todella tylsä sisältä ja leon malli muistuttaa pitemmän päälle munaa. Aluksi ihan kiehtova, mutta ku auto kapenee alhaalta, niin ei se sporttisuudesta kerro mitään. Wolkkarikin on sporttisemman näköinen laskettuna!
Niin, että kokeilkaa ihmeessä sitä alfaa ja vetäkää se ihan niin lujaa mutkaan kuin uskallatte. Arvelen että tulee melko ikimuistoinen testiajo!
Mää oon kokeillu kaikki uudet suhtkoht sporttiset autot hintahaarukassa 25000-40000€ ja tiedän mitä puhun. Mitään en sano jos en oo kokeillut ihan ite.
... mihis sitä kilometrirajaa tarvitaan VHS-nauhurissa??? Expertiltä saa simsangsungeja joissa on 5-vuoden takuu.
ja normaalia kulumistahan ei mikään takuu korvaa. Aika harvoissa autoissa on yleensäottaenkaan merkittäviä valmisvirheitä.
Eli paljonpa tähän nuo valmistjien takuut enää vaikuttavat.
Euroopan parlamentti ja Euroopan Unionin Neuvosto ovat antaneet toukokuussa 1999 direktiivin kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista. Direktiiviä kutsutaan usein takuu direktiiviksi, vaikka direktiivi käsittelee ensisijaisesti myyjän lakisääteistä virhevastuuta ja vain sen ohella vapaaehtoista takuuta.
Direktiivillä on haluttu yhtenäistää jäsenvaltioiden käytäntöä, koska tällä hetkellä kuluttajien oikeudet tavaranvirhetilanteissa vaihtelevat suuresti. Etenkin uusien etäviestintätekniikoiden ansiosta on entistä helpompaa myös kuluttajille ostaa tuotteita oman valtionsa ulkopuolelta. Epäyhtenäiset kuluttajien oikeudet saattaisivat siten vääristää kilpailua sisämarkkinoilla.
Direktiivi on ns. minimidirektiivi eli jäsenvaltioiden on mahdollista kansallisessa lainsäädännössään säätää direktiiviä tiukemmin myyjän vastuusta kuluttajien eduksi. Direktiivin mukaiset säädökset on saatettava voimaan viimeistään vuoden 2002 alkuun mennessä.
Tällä hetkellä myyjän virhevastuusta ja takuusta säädetään Suomessa kuluttajansuojalain 5 luvussa. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan myyjä vastaa tavarassa ostohetkellä olleesta virheestä kuluttajalle riippumatta siitä, koska virhe ilmenee.
Kuluttajansuojalain mukaan tavarassa on virhe ellei se vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Myös direktiivi on lähtenyt tästä virheen käsitteestä. Erikseen kuluttajansuojalaissa on myös mainittu, että hyödykkeen tulee kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa. Kuluttajan pitää ilmoittaa virheestä myyjälle kohtuullisen ajan kuluttua siitä, kun hän havaitsi tai hänen olisi pitänyt havaita virhe.
Ostajalla on oikeus saada hyödyke korjatuksi myyjän kustannuksella taikka saada virheellisen tuotteen tilalle uusi. Jollei korjaaminen tai vaihtaminen voi tapahtua ilman kohtuutonta haittaa, on ostajalla oikeus saada hinnanalennusta virheen perusteella. Kaupan purku on poikkeus ja edellyttää, että korjausta ei ole suoritettu kohtuullisessa ajassa tai se on mahdotonta ja, että sopimusrikkomus on olennainen.
Takuu on vapaaehtoinen sitoumus, jonka myyjä tarjoaa kuluttajalle lisäetuna lakiin verrattuna. Koska myyjällä on Suomessa jo lain perusteella ehdoton velvollisuus korjata tuotteessa ostohetkellä ollut virhe, on takuun merkitykseksi jäänyt lakiin verrattuna kuluttajalle edullinen todistustaakka. Lain mukaisen virhevastuun perusteella oikaisua vaativa kuluttaja joutuu ainakin periaatteessa näyttämään, että virhe on ollut olemassa jo ostohetkellä. Jos myyjä on antanut takuu oletetaan, että takuuaikana tuotteessa esiin tuleva virhe on ollut siinä jo ostohetkellä. Vapautuakseen takuuseen perustuvasta korjausvelvollisuudestaan myyjän tulee saattaa todennäköiseksi, että virhe johtuu ostajan puolella olevasta seikasta, kuten väärästä käsittelystä.
Käännetyn todistustaakan lisäksi myyjä on velvollinen korvaamaan ostajalle virheen perusteella myös välilliset vahingot. Jollei myyjä ole antanut takuuta, korvataan tuottamuksesta riippumatta vain välittömät vahingot. Välillisten vahinkojen korvaaminen edellyttää siten joko myyjän antamaa takuuta taikka sitä, että virhe on johtunut myyjän huolimattomuudesta.
Direktiivin säännökset vastaavat pääasiassa Suomessa jo voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tosin direktiivissä on rajoitettu myyjän vastuuta siten, että myyjä vastaa virheestä, joka ilmenee kahden vuoden kuluessa tavaran luovutuksesta. Ottaen huomioon, että kyseessä on minimidirektiivi, tämä tuskin kuitenkaan vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön. Sen sijaan direktiivissä oleva ns. kuuden kuukauden sääntö on mielenkiintoinen nykyisen lakimme kannalta. Kuuden kuukauden sääntö tarkoittaa, että kuuden kuukauden kuluessa tavaran luovutuksesta ilmenevän virheen oletetaan olleen tuotteessa ostohetkellä, jollei oletus ole tavaran tai virheen luonteen vastainen. Tällöin takuuseen kuluttajan lisäetuna kuuluva käännetty todistustaakka menettäisi merkityksensä ensimmäisen puolen vuoden aikana.
Sinänsä direktiivissä on hyväksytty myyjän, valmistajan tai maahantuojan tarjoamat takuut kilpailua lisäävinä tekijöinä. Tällaiselta takuulta edellytetään kuitenkin, ettei se saa johtaa kuluttajaa harhaan. Siksi takuun yhteydessä on todettava, että kuluttajalla on lainmukaiset oikeudet ja ettei takuu vaikuta niihin. Direktiivissä ei kuitenkaan olla käsitelty sitä, mikä on takuun merkitys kuluttajalle, jos jo kansallinen lainsäädäntö takaa hänelle oikeuden saada tuote korjatuksi myyjän kustannuksella.