Oon vasta 13v, mut silti iästä huolimattani viiltelen itseäni käsiin ja jalkoihin. Oon viillellyt viime vuodesta jo ja tänään taas tuli viilleltyä. Mua vaan kyllästyttää pitää tää kaikki mun sisällä eikä mulla oo ketään kelle voi puhuu. Mulla ei juurikaan oo kavereita. Kotona vaikeeta äitin kaa. Eli sille en todellakaan ala avautumaan tästä mun olosta. Kävin tuossa viime vuonna ja tämän vuoden kesälomalla yhteensä kolmella eri psykoblogilla juttelemassa mutta ei sieltäkään yhtään mitään apuja tullut. Sitten lopetin käymisen. Eli auttakaa joku että miten ja kenelle puhuisin, koska on vähä vaikee (ai vähä, iha sairaa vaikee) pitää tätä kaikkee huonoo oloo sisällää nii purkaa sen helposti muihin. Tai sitten juuri tähän viiltelyyn. Että auttakaa pls pian. :(
Viiltely ja siitä kertominen
13
3060
Vastaukset
- Voitko sä kertoa
isälles ?
- kylläsealottaja
En mä taida. Iskä on kyl jo nähny ne ja kysyny etten vaa oo viillelly ku se on tosi huono tapa (joo tiiän) Nii sit selitin sille jonkun oma keksimän jutun iha paniikissa jonka keksin parissa sekunnissa.
eikö koulussa oo noin nuorille joku terveydenhoitaja tai nuorisotyöntekijä jolle voisit puhua?
Viiltely arvet ovat ikuisia ja niitä saattaa katua myöhemmin.
Itsekkin sorrun viiltelemään käteeni.- Kylläsealottaja
Onhan siellä. Mutta oon tosi ujo ja näin ja sit kaikki kyselee miks sä sinne menit ym.. koska se ihme huone on iha siinä kaikkien nähtävissä (minkä edessä meidän luokkalaiset yleensä ovat). Tiiän että ne on ikuisia ja nolottaa liikunta tunnilla olla t-paidalla siispä sanon että liikka vaatteet unohtu. :/
Tänään koulussa oli kiva koulu tunti. Joooh.. :/ Suurin osa sano ettei oo niitten asia puuttua kiusaamiseen ja syrjintään. Ja suurin osa sanoi myös että on kiusattujen syy että niitä kiusataan. Myös se sama suurin osa sanoi ettei alkaisi olemaan kiusatun kaveri vaan sen takia että häntä kiusataan. Ok. Tajuun kyllä pointin, mutta eikö kukaan aattele minkälaista on olla joka välitunti yksin?
- 37vee
Suosittelisin kyllä, että yrittäisit käydä koulun terveydenhoitajalla kertomassa tuntemuksistasi. Ei tarvitse heti viiltelystä kertoa vaan vain siitä, ettet tunne oloasi psyykkisesti hyväksi. Saman kerrot mitä avauspostissasi. Kirjoita vaikka asiat paperille ja annat paperin terveydenhoitajalle, jos muuten ujostuttaa. Kerrot myös kiusaamisesta, jos sitä tapahtuu? Tai ainakin siitä, että ihmiset jättävät sinut yksin.
Kukaan ei ihmettele terveydenhoitajalla käymistä. Jokainen tarvitsee joskus terveydenhoitajan apua. Jos joku kysyy niin sanot että yksityisasioita kävit siellä puhumassa. Tai vaikka sen takia, että olo tuntuu kuumeiselta/flunssaiselta.
Jos terveydenhoitaja ei ota vakavasti (mitä ei pitäisi tapahtua), niin joku mukava opettaja voisi olla toinen vaihtoehto. Jäät tunnin jälkeen opettajan luokse. Jos siitä joku kysyy niin sanot, että kysyit jostain koulujutusta.
Jos mikään näistä vaihtoehdoista ei ota vakavasti (mitä edelleenkään ei pitäisi tapahtua) niin vanhemmat on ainoa vaihtoehto. Kirjoita vaikka siinäkin tapauksessa paperille miltä tuntuu ja anna paperi isälle tai äidille. Tiedän, että se vaatii paljon sinun iässä, mutta aikuisten oikeasti tarvitset apua.
Toivon todella, että keräät rohkeutta hakea apua. Itse olen jo 37-vuotias ja edelleen taistelen viiltelyn kanssa. Valitettavasti se on tapa johon jää kiinni. Siihen kehittyy riippuvuus aivan kirjaimellisesti. Hyvin pian huomaat, että kädet ja jalat on täynnä arpia ja elämä muuttuu hankalaksi, kun aina pitää peitellä arpia. Hyvin pian huomaat viilteleväsi jokaiseen ikävään tuntemukseen. Se ei ole hyvä juttu.
Minuakin kiusattiin koulussa ja toivon, että olisin silloin saanut jotain apua. Olisi voinut viiltelykin jäädä vähemmälle ja olisin tuntenut itseni ehjemmäksi myöhemmässä elämässä. Kiusaaminen jättää myös arvet, vaikka ne eivät näykään.- Kylläsealottaja
Kiitti. :) Voin mä koittaa mennä terveyden hoitajalle mut se on vaikeet ku tää on mulle tosi vaikee asia puhua. Mua ei oo silleen varsinaisesti kiusattu mut just tätä porukasta ulkopuolelle jättämistä tai että jos meen ihmisten kaa niin ne puhuu vaan keskenään ja oon siinä porukas kuin ilmaa. Ala-asteella oli yks tosi ilkee tyttö joka tuli meidän luokalle 2lk niin kuin minäkin (Olin 1lk 1c luokalla joka oli erityisluokka ja siitä tää syrjintä jotenkin sai alkunsa.) Sitten 2lk tutustuin tähän koko luokalle valehtelijaan Siniin (nimi muutettu). Oltiin 2-3lk Sinin Taijan (nimi muutettu)kanssa, mutta sitten Taija hylkäs mut (Sini oli ilkee myös Taijalle) Ja olin sitten 4lk-6lk alun Sinin kaa kahdestaan. Riitoja oli paljon. Aina koko luokka puolusti Siniä hänen pienen kokonsa vuoksi. Kukaan ei tuntenut Siniä kunnolla. Paitsi mä. Taija oli mun bff mut se hylkäs mut 3lk. Ja sit taas alettii olee kavereita ja taas bff. Niin ei kun tää Sini tuli taas väliin ja sai Taijan vihaamaan mua. Nykyään ei olla kummankaan väleissä. Sini laitto mulle whatsapp sovelluksessa viestei: vihaan sua...... Ja sit joitai et muka kiusaan sitä ja haukun sitä oudoksi. Ja näin en ole tehnyt. Tänään koulussa Sini kysyi että lainaanko sille kynää. Ai mä vai? Se vihaa mua. En sitten lainannut. Mut mietin et oisko pitäny kun muut katto mua sillee tosi halveksuvasti.
Hups pitkä viesti.
- Yx täti täälllä
Ihan samoin sinulle mietin kuin tuo '37vee' . - Tajuan kyllä nuo muut pelkosi, kiusaamisesta, uteliaisuudesta, yms., mutta nyt tilanteesi on kuitenkin niin tärkeä ja vakavakin (siis viiltely) , että pakko olisi riskeerata ja ohittaa nuo kaverit. Ns. ylväänä vain tokaiset jotakin terkkarille menosi syyksi ja oletkohan aivan varma että kavereita oikeasti niin kauhiasti kiinnostaa, siis oikeasti, niillä lienee omat ongelmat kanssa, siis piilossa.
Ujous sitten, hmmm? Nyt kun siitä pääsisit , niin vahvistut lopuksi ikääkin. Ujoushan muutenkin jää lapsuuteen, nuoruuteen.... voin sanoa, että tässä keski-iässä sitä muutoinkaan ei juurikaan enää ole.. Joten, hyppää sen yli :) ja toimi viisaasti, jos vain miten mahdollista. Tsemppiä.- kylläsealottaja
Eihän niitä voi virallisesti kavereiksi kutsua, kun ei huomata ja oon niille kuin ilmaa. Vai? Joskus kyllä huomaavat, mutta tämä tapahtuu harvoin. :/ Mutta ala asteesta jääny semmoset arvet tänne minuun ihan henkisesti. Noh.. miksei nyt ihan fyysisestikin, mutta ne on aiheutettu itse, kun purkaa pahaa oloaan. Siis viiltelyyn.
Ja tohon ujouteen. Must on alkanu tuntuu et se on alkanu vaa pahenee. Se et en ees uskalla sanoo äitille et kui paha mun on olla. Ennen joo, koska se tuli vaan luonnostaan. Mutta nykyään kirjotan päiväkirjaa ja sillee. Mutta en usein. Musiikkii kuuntelen, mut aika synkkää sellast mm. Mc mane, Sana, Valveuni.... Oon tehny joitai masennus testei ja niiden mukaan poden masennusta. - 37vee
kylläsealottaja kirjoitti:
Eihän niitä voi virallisesti kavereiksi kutsua, kun ei huomata ja oon niille kuin ilmaa. Vai? Joskus kyllä huomaavat, mutta tämä tapahtuu harvoin. :/ Mutta ala asteesta jääny semmoset arvet tänne minuun ihan henkisesti. Noh.. miksei nyt ihan fyysisestikin, mutta ne on aiheutettu itse, kun purkaa pahaa oloaan. Siis viiltelyyn.
Ja tohon ujouteen. Must on alkanu tuntuu et se on alkanu vaa pahenee. Se et en ees uskalla sanoo äitille et kui paha mun on olla. Ennen joo, koska se tuli vaan luonnostaan. Mutta nykyään kirjotan päiväkirjaa ja sillee. Mutta en usein. Musiikkii kuuntelen, mut aika synkkää sellast mm. Mc mane, Sana, Valveuni.... Oon tehny joitai masennus testei ja niiden mukaan poden masennusta.Kirjoita ylös tuntemukset ja näytä kirjoitelma terveydenhoitajalle. Helpompaa niin kuin puhua. Tiedän kokemuksesta, että välillä on hankala löytää sanoja ja tuntuu, että paljon jää sanomatta.
Ehkä kokemuksesi psykologikäynneistäkin ovat kaatuneet siihen, ettet ole saanut sanottua kaikkea. Siellä pitää itseään avata aika paljon, että siitä on mitään hyötyä. Pahaa oloahan ei kukaan voi ottaa pois, mutta ainakin itselleni keskustelu ymmärtävän ihmisen kanssa auttaa. - kylläsealottaja
37vee kirjoitti:
Kirjoita ylös tuntemukset ja näytä kirjoitelma terveydenhoitajalle. Helpompaa niin kuin puhua. Tiedän kokemuksesta, että välillä on hankala löytää sanoja ja tuntuu, että paljon jää sanomatta.
Ehkä kokemuksesi psykologikäynneistäkin ovat kaatuneet siihen, ettet ole saanut sanottua kaikkea. Siellä pitää itseään avata aika paljon, että siitä on mitään hyötyä. Pahaa oloahan ei kukaan voi ottaa pois, mutta ainakin itselleni keskustelu ymmärtävän ihmisen kanssa auttaa.Nii no ehkä se voi olla kaatunu siihe. :/ Yritän mennä maanantaina sinne terveyden hoitajalle mut mite sille selittää tää kaikki mahdollisimman lyhyesti? Ja en haluu alkaa pillittää siellä, kun aina ku käsitellää mulle vaikeita asioita niin tulee itku. :( Ja siinä sitte koittaa selittää ja kukaa ei saa puheesta selvää.
Tänää mun bff ilmotti ettei haluu olla mun kaveri. Jee. ;( Se tunne, ku sulla ei oo yhtään kaverii kenelle voi puhuu. :/ Sitte alat miettii että miks se ei haluu olla sun kaveri niin tottakai. Mä alan syyttää itteeni kaikesta. Ja mihin tää johtaa? Siihen että loppujen lopuks istun lukitus huonees yksin istumas lattial itkemäs ja viiltämäs itteeni taas..... Ja mietin että mulla ei oo arvoo ja niih.. Joo älkää kommentoiko törkeesti tähä mulla on iha tarpeeks huono itsetunto että jos kuulen viäl yhenki haukun tai "tapa ittes" kommentin nii en tiiä itekkää mitä tapahtuu. Joo sori tää ehk liialline avautumine täs... - -00:)
kylläsealottaja kirjoitti:
Nii no ehkä se voi olla kaatunu siihe. :/ Yritän mennä maanantaina sinne terveyden hoitajalle mut mite sille selittää tää kaikki mahdollisimman lyhyesti? Ja en haluu alkaa pillittää siellä, kun aina ku käsitellää mulle vaikeita asioita niin tulee itku. :( Ja siinä sitte koittaa selittää ja kukaa ei saa puheesta selvää.
Tänää mun bff ilmotti ettei haluu olla mun kaveri. Jee. ;( Se tunne, ku sulla ei oo yhtään kaverii kenelle voi puhuu. :/ Sitte alat miettii että miks se ei haluu olla sun kaveri niin tottakai. Mä alan syyttää itteeni kaikesta. Ja mihin tää johtaa? Siihen että loppujen lopuks istun lukitus huonees yksin istumas lattial itkemäs ja viiltämäs itteeni taas..... Ja mietin että mulla ei oo arvoo ja niih.. Joo älkää kommentoiko törkeesti tähä mulla on iha tarpeeks huono itsetunto että jos kuulen viäl yhenki haukun tai "tapa ittes" kommentin nii en tiiä itekkää mitä tapahtuu. Joo sori tää ehk liialline avautumine täs...Me sinne ja sano et elämä on pers**s*ä:)
- Anonyymi
Bro oon 11 ja viiltelen🤦
- Anonyymi
So?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalle Palander kertoi fantasioivansa siitä, kuinka Kiira Korpi naisi häntä sträppärillä ahteriin
Sai potkut Yleltä. https://yle.fi/a/74-201400006171039124h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?102488Suomessa eletään liian pitkään
"Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy2212058Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain
Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja231873- 721110
Sun ulkonäkö on
Kyllä viehättävä. Kauniit piirteet. Todella sievät. Ja olemus on ihana. Olet tehnyt vaikutuksen.491094Olen niin haaveillut
Sinusta. Ollut hullun rakastunut. Ajatellut kaikkea mitä yhdessä voisimme tehdä. Mutta ei ei yhtään mitään. Usko vaan lo59939Oletko koskaan
Tavannut/tuntenut ihmistä, jonka kanssa vuosisadan rakkaustarina olisi ollut mahdollinen, mutta joku este tuli väliin?76918En voi ottaa
Jos ikinä aiot ottaa yhteyttä, niin tee se nyt. On aika, kun todella todella tarvitsisin sinua. Naiselle.43862- 164858