tänää mun vanhemmat nauro iha täysil ja sit menin kysyy et mikä on nii hauskaa ni mun isä sano et "kaikki mitä teiän (mun ja mun valjen) pitää tehä ni on käydä koulua, ei mitää muuta ja silti se on teille ylivoimasta hahahahahahh! muistan ku olin pieni ni ku sitä koulua piti käydä ni sitä myös käytiin"
kui mun isä kehtaa sanoo et kaikki mitä mun tarvii tehä ni on käydä koulua??? vittu ei kukaan ihminen pärjää elämässä jos ainoo mitä tekee ni on se et käy kouluu-.-
mä menin sit mun huoneesee itkee kosk se oikeesti loukkas mua. mua on koko elämäni ajan kiusattu koulus ja mul on masennus, ahdistus/paniikkihäiriö ja sit se nauraa mulle kosk en joskus käy siel koulussa, kui se kehtaa oikeesti-.-
mun elämässä on vitusti kaikkee muutaki ku vaa et pitää käydä koulua. vittu oikeesti mua ärsyttää niin paljon!
kui mun isä kehtaa sanoo et kaikki mitä mun tarvii tehä ni on käydä koulua??? vittu ei kukaan ihminen pärjää elämässä jos ainoo mitä tekee ni on se et käy kouluu-.-
mä menin sit mun huoneesee itkee kosk se oikeesti loukkas mua. mua on koko elämäni ajan kiusattu koulus ja mul on masennus, ahdistus/paniikkihäiriö ja sit se nauraa mulle kosk en joskus käy siel koulussa, kui se kehtaa oikeesti-.-
mun elämässä on vitusti kaikkee muutaki ku vaa et pitää käydä koulua. vittu oikeesti mua ärsyttää niin paljon!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Varmaan pahalta tuntui. Koulu on tietenkin tärkeä osa lapsen ja nuoren elämää. Se on tämän hetken työtänne. Kiusaaminen, ainakaan vakavassa mielessä tulisi kuulua ohjelmaan, mutta oppia pitää myös, että ihmissuhteissa joudutaan törmäyskursseille varmasti ja ei kannata ottaa murheita, jos joskus kiusataan. Ainakin siinä oppii tietämään, miltä tuntuu kiusaaminen.
Kuitenkin nuoresta ja lapsesta on tärkeintä tietää, että on perheenjäsen, häntä rakastetaan ja ymmärretään, vaikka maailma potkii. Olisi hienoa jos voisi jutella vanhempain kassa avoimesti kaikista tunteista.
Toivon kaikesta sydämestäni, että sinulla on edessä hyvä elämä. Uskon että vanhemmat rakastavat sinua ja olet heille tärkeä. Aina vain ei synnyt yhteistä kieltä. He eivät tiedä mitä sinun sisimmässäsi liikkuu.
Kaukohalit sinulle. Minua myös kiusattiin koulussa, mutta ole saanut elää ihan hyvää elämää ja on myös ystäviä.
Heippa
Myötätuntoa sinulle tyttö98. Minusta näyttää siltä, että vanhempasi eivät tiedä, mitä sinulle oikeasti kuuluu. Ehkä he omalla tavallaan välittävät ja rakastavatkin, mutta eivät juuri nyt ymmärrä sinua ja sinun elämääsi. On totta, että maailma on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Ehkä isälläsi ei ollut itsellään mitään ongelmia koulussa. Siksi hänen on vaikea nähdä, miten monia vaikeita asioita sinulla on koulussa: kiusaaminen, masennus ja ahdistus. Ja mitä kaikkea muuta sinulla on juuri nyt elämässäsi.
Kerroit, että itkit sitten huoneessasi. Yksin? Olen pahoillani ja haluaisin jakaa surusi. Pystytkö puhumaan vanhempiesi kanssa? He eivät voikaan ymmärtää sinua, jos et kerro, mitä sinulle kuuluu. Jos vanhempien kanssa keskustelu tuntuu mahdottomalta, niin onko sinulla jotain muuta läheistä aikuista, jonka kanssa voisit puhua elämästäsi? Oletko käynyt kouluterveydenhoitajalla tai kuraattorilla?
Toivoisin, että löytäisit aikuisen, jonka kanssa voisit keskustella. Joskus nuoruusvuosina välit vanhempiin voivat todella katketa, mutta usein myöhemmin suhteet korjaantuvat. Vihaakin voidaan joskus tarvita irtaantumiseen ja itsenäistymiseen. Kuitenkin tarvitset vielä paljon vanhempiasi ja uskon heidän myös toivovan sinulle ja elämällesi kaikkea hyvää.
Älä luovuta, selviät kyllä!
Toivon sinulle valoisaa tulevaisuutta.
Päivi-pappi Hämeestä