Artiset muuttolinnut etelänmatkalla

Eilen ti 30.9 iltapäivällä lensi varsin suuri kurkiaura idän suunnalta kohti lännen lämpöä. Liekö matka Skåneen vai vaihtuuko auran suunta lennon aikana.
Upeaa oli kuunnella kurkien lähtökirkuna auran lentäessä. Jäinkin miettimään, missä maassa kurjet oikein talvehtivat, mikä on se lämpöä antava maanosa.

Vuosi pari sitten seurasin innokkaana kalakotkaksien pesimäpuuhia ja niiden poislähtöä netin kautta. Rengastettujen lintujen matkaa seurattiin lopuksi ne löytyivät Niilin suistomailta. Uskoisin ilmavirtojen antavan lisäpotkua lintujen matkaan.

"Hyvästi jääkää,nyt hyvät ystävät.
Maille vierahille, nyt linnut lähtevät.
Keväisin odotamme, oi palatkaa takaisin."

Luettuani tämän ketjun jäin miettimään näitä kevään ja syksyn muuttajia.
Tuli mieleeni isäni 'allakka' kirjanpito koska kuuluin ensimmäinen leivon liverys, peipon pitkä luritus ja pääsky toi kesän.
Lapsena minä ihmettelin miksi tuo lintujen tarkkailu oikein kirjan kulmaan muistiin?

Muuttolinnuilla tuntui olevan suuri merkitys aikuisten elämässä kuhunkin lintuun liittyi joku taianomainen uskomus, en kyllä muista mitä ne olivat.

Kerran jäi muistiin eräs hassu tapaus, olimme rannassa huuhtomassa pyykkiä sää oli kirkas ja äitini näki pääskyn tekevän järvenpintaan kuvion joko nokallaan tai siivellään,
tuosta paikasta hän jätti huuhdonnan ja pesi kasvonsa teki ristinmerkin rintaansa hymyili katsoessaan tuota sulavalentoista lintua.
En koskaan muistanut kysyä sitä häneltä itseltään ja nyt vuosikymmenien jälkeen aivan eri yhteydessä se tuli mieleeni tässä kirjoitellessa lintujen syysmuutosta.

Kaunis päivä on tulossa vaikka aamu oli kovasti sumuinen ja mittari -0,
nyt sitten ulkoilemaan syysilma on puhdasta ja happipitoista, siis happihyppelylle!

Hanhet ovat jo kauan harjoitelleet muuttoa, nuoria lintuja valmennetaan, niiden äänekkäitä lentolaivueita ei voi olla huomaamatta taivaalla. Kotikontuni sijaitsee ihan etelärannikolta, tässä on hyvä aitiopaikka seurata eri lajien muuttoa. Reitti kulkee lyhintä tietä Viron puolelle suoraan etelään.

Täällä lähipelloilla ja ruo´ikoissa lintuparvet levähtävät, ruokailevat ja odottavat sopivia lentosäitä. Érityisen hauskaa on ollut katsoa, kun kurjet järjestäytyvät, ottavat korkeutta, neuvottelevat, vaihtavat paikkaa auroissaan.
Niilläkin on äänekäs tapa kommunikoida, lähestymisen kuulee jo matkan päästä vaikkei niitä vielä näy. Ehtii vaikka kameran napata ja ottaa videonpätkiäkin. Onneksi ovat helppoja nämä nykykamerat ja kunnon zoomilla saa lähikuvaakin.

Mustamarja-aronioissa on viime päivinä kuhissut mustarastaita tankkaamassa. Niitähän jää tänne aina talveksikin, syövät vihoviimeiset omenat ja tulevat sitten talviruokintaan. Ovatpahan keväällä konserteillaan valmiina ilahduttamaan valmiiksi kotimaassa.