Näin painajaista...

... ja kun heräsin tajusin, että uni oli oma elämäni. Yksinäisyys on kirous. Se on päivästä päivään samaa taistelua. Yksin jääneenä pelkään jo oman terveytyni puolesta, koska tunnen että kehoni hajoaa altani. Kaipaan läheisyyttä, mutta en voi koskaan sitä saavuttaa. Syynä tilanteeseeni on syrjäytyminen, joka alkoi jo lapsena. Hukkaan heitetty lapsuus, nuoruus ja aikuisuus. Oikeastaan koko loppuelämä. Välillä kysyn, miksi enää jatkan tätä. Monet tuttuni ovat tehneet itsemurhan jouduttuaan vastaavaan tilanteeseen. En tee sitä, koska se olisi hirveää niille ihmisille jotka vielä välittävät. Monet ihmettelevät mistä saan voimaa jatkaa tätä.

Saan voimaa niistä lämpimistä ajatuksista, joita minulla yhä on muutamaa ihmistä kohtaan. Emme enää koskaan tapaa, mutta toivon teille kaikkea hyvää, E, H, S & A. Neljä naista, joita kohtaan olen joskus tuntenut jotain, mutta yhdellekään en koskaan sanonut sanaakaan.

Kuolemani jälkeen ei jää ketään muistelemaan, mutta ei se mitään. Arvostus ja ystävyys ihmisten välillä ovat paljon tärkeämpiä arvoja, vaikka itse jäisin niiden ulkopuolelle. Arvostan jokaista mainitsemaani ihmistä suunnattomasti ja olisin halunnut olla heidän ystävänsä, mutta välinpitämättömyys maailmassa esti sen.
1200
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Rohkeutta ystävä hyvä :) Käytä menneisyyttä työkalupakkina ja rakenna tänään kohti unelmaasi. Olet älykäs ja hyvä sydämmeltäsi, on väärin syrjäytyä ja pitää ne itselläsi. Vai eivätkö muut ole sen arvoisia? Pyh, rohkeasti vain avaat sisintäsi niin ystävyyden arvoiset vastaavat samalla mitalla

Äänestä

Kommentoi aloitusta


friend4ever kirjoitti:

... ja kun heräsin tajusin, että uni oli oma elämäni. Yksinäisyys on kirous. Se on päivästä päivään samaa taistelua. Yksin jääneenä pelkään jo oman terveytyni puolesta, koska tunnen että kehoni hajoaa altani. Kaipaan läheisyyttä, mutta en voi koskaan sitä saavuttaa. Syynä tilanteeseeni on syrjäytyminen, joka alkoi jo lapsena. Hukkaan heitetty lapsuus, nuoruus ja aikuisuus. Oikeastaan koko loppuelämä. Välillä kysyn, miksi enää jatkan tätä. Monet tuttuni ovat tehneet itsemurhan jouduttuaan vastaavaan tilanteeseen. En tee sitä, koska se olisi hirveää niille ihmisille jotka vielä välittävät. Monet ihmettelevät mistä saan voimaa jatkaa tätä.

Saan voimaa niistä lämpimistä ajatuksista, joita minulla yhä on muutamaa ihmistä kohtaan. Emme enää koskaan tapaa, mutta toivon teille kaikkea hyvää, E, H, S & A. Neljä naista, joita kohtaan olen joskus tuntenut jotain, mutta yhdellekään en koskaan sanonut sanaakaan.

Kuolemani jälkeen ei jää ketään muistelemaan, mutta ei se mitään. Arvostus ja ystävyys ihmisten välillä ovat paljon tärkeämpiä arvoja, vaikka itse jäisin niiden ulkopuolelle. Arvostan jokaista mainitsemaani ihmistä suunnattomasti ja olisin halunnut olla heidän ystävänsä, mutta välinpitämättömyys maailmassa esti sen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu