Ajelin maanantaina 29.1. iltapäivällä kaikessa rauhassa sopivaa parkkiruutua etsien Kouvolan Robin Hoodin edessä. Parkkialuehan on rakenteeltaan jokseenkin epäkäytännöllinen. Sopiva ruutu pilkisti etäämpänä seinän vieressä. Tätä lähestyessäni eteeni tulee Harjunraitilta saapuva kuorma-auto. Pyrimme siis kumpikin sinne missä toinen on. Helppo homma. Vaikka tila on ahdas, saisimme toisemme varovaisesti ohitettua.
Yhtäkkiä kuorma-auton liike pysähtyy ja koska se jää eteeni, joudun minäkin pysähtymään. Vilkaisu peiliin paljastaa pysähdyksen syyn: perääni on kaartanut auto, joka näin kiilasi kuorma-auton eteen. Olemme siis eräänlaisena kolmiona tukkien kaikki toistemme etenemissuunnan.
Elämässä on pari perussääntöä, joita suosittelen muillekin. Ensinnäkin jos teet itse virheen pyri se itse korjaamaan. Toinen on, että jos monen muuttujan asia menee jotenkin solmuun, pyri peruuttamaan taaksepäin. Viimeiseksi tilanteeseen tullut muuttuja on todennäköisesti sotkenut kokonaisuuden. Näillä elämänohjeilla päättelin, että paras ratkaisu on, kun kolmas auto peruuttaa tilanteesta takaisin. Kulku taaksepäin oli esteetön. Ovi auki ja kehotin häntä toimimaan näin. Tällä ei ollut vaikutusta. Hän ymmärtääkseni kehotti minua ajamaan eteenpäin oikealle poispäin parkkialueelta, jonne oli kyllä sinänsä vapaa pääsy, mutta suunta oli minulle väärä.
Hetken yrittämisen jälkeen totesin vastapuoleni elämänohjeen olevan: ”minä olen aina oikeassa ja vaikka miten tötöilisin niin minä en virheitäni korjaa”. Harkitsin hetken autoni jättämistä niille sijoilleen kaikkien eteen, mutta kun perhekin oli matkassa, niin en halunnut lapsilleni antaa huonoa mallia. Kaivoin siis ehkä elämänohjeista tärkeimmän: viisaampi väistää.
Seurauksena siis erikoinen kolmen kierroksen karuselli, jossa minä etenin varovaisesti väärään suuntaan samalla varoen menemästä kuorma-auton eteen, seuraavaksi eteni kolmas auto ja viimeiseksi kuorma-auto. Lopulta pääsimme minne halusimme.
Eniten minua hämmästyttää, että tämä kolmas auto oli taksi ja kuski siis ainakin teoriassa liikenteen ammattilainen, jolta tulisi voida odottaa parempaa.
Suomalaisen taksijärjestelmän ongelma on, etten voi boikotoida pelkästään kyseistä taksia. Sen verran taksinkuljettajan tyyli jäi vaivaamaan, että omat taksimatkani on ainakin tältä vuodelta Kouvolassa ajettu.
Samalla tuli mieleeni ne kerrat, kun olen joutunut vilkutonta kaistanvaihtajataksia väistämään ja liikenneympyrään pyrkiessäni odottanut taksia, joka on vilkutta poistunutkin ympyrästä. Pientä ryhtiliikettä takseilta toivon yleisemminkin.
Yhtäkkiä kuorma-auton liike pysähtyy ja koska se jää eteeni, joudun minäkin pysähtymään. Vilkaisu peiliin paljastaa pysähdyksen syyn: perääni on kaartanut auto, joka näin kiilasi kuorma-auton eteen. Olemme siis eräänlaisena kolmiona tukkien kaikki toistemme etenemissuunnan.
Elämässä on pari perussääntöä, joita suosittelen muillekin. Ensinnäkin jos teet itse virheen pyri se itse korjaamaan. Toinen on, että jos monen muuttujan asia menee jotenkin solmuun, pyri peruuttamaan taaksepäin. Viimeiseksi tilanteeseen tullut muuttuja on todennäköisesti sotkenut kokonaisuuden. Näillä elämänohjeilla päättelin, että paras ratkaisu on, kun kolmas auto peruuttaa tilanteesta takaisin. Kulku taaksepäin oli esteetön. Ovi auki ja kehotin häntä toimimaan näin. Tällä ei ollut vaikutusta. Hän ymmärtääkseni kehotti minua ajamaan eteenpäin oikealle poispäin parkkialueelta, jonne oli kyllä sinänsä vapaa pääsy, mutta suunta oli minulle väärä.
Hetken yrittämisen jälkeen totesin vastapuoleni elämänohjeen olevan: ”minä olen aina oikeassa ja vaikka miten tötöilisin niin minä en virheitäni korjaa”. Harkitsin hetken autoni jättämistä niille sijoilleen kaikkien eteen, mutta kun perhekin oli matkassa, niin en halunnut lapsilleni antaa huonoa mallia. Kaivoin siis ehkä elämänohjeista tärkeimmän: viisaampi väistää.
Seurauksena siis erikoinen kolmen kierroksen karuselli, jossa minä etenin varovaisesti väärään suuntaan samalla varoen menemästä kuorma-auton eteen, seuraavaksi eteni kolmas auto ja viimeiseksi kuorma-auto. Lopulta pääsimme minne halusimme.
Eniten minua hämmästyttää, että tämä kolmas auto oli taksi ja kuski siis ainakin teoriassa liikenteen ammattilainen, jolta tulisi voida odottaa parempaa.
Suomalaisen taksijärjestelmän ongelma on, etten voi boikotoida pelkästään kyseistä taksia. Sen verran taksinkuljettajan tyyli jäi vaivaamaan, että omat taksimatkani on ainakin tältä vuodelta Kouvolassa ajettu.
Samalla tuli mieleeni ne kerrat, kun olen joutunut vilkutonta kaistanvaihtajataksia väistämään ja liikenneympyrään pyrkiessäni odottanut taksia, joka on vilkutta poistunutkin ympyrästä. Pientä ryhtiliikettä takseilta toivon yleisemminkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
nam nam namia, ripuli on namia !!