Hei! Olen käynyt terapiassa useita kertoja. Pitkäaikaisin terapiasuhteeni kesti jopa neljä vuotta. En tarvitse siis apua pohtimaan menneisyyttäni ja syitä masennukseeni ja huonoon itsetuntooni, vaan konkreettisia neuvoja parantamaan ahdistusta ja pääsemään ulos umpikujasta. En tiedä, mikä auttaisi. Mitä neuvoisitte? Kannattaako terapiaan mennä vielä uudestaan vai onko se hyödytöntä?
Taasko terapiaan?
Ana
3320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kantsi varmaan kokeila viel kerran, jonkun toisen kanssa. Mutta niin ku varmaan ne sulle siel sanoi, sinun asenne ratkaise täs.
Jos siis et yksin pärjä, niin hae apua, ihan vaik saadakseen puhua jollekulle.
Mene lyhytterapiaan. Siellä etsitään ratkaisut pulmiisi. se on ratkaisukeskeistä terapiaa!!Kestää n.10 kertaa.
Siellä vain revitään arpiset haavat koko elämän ajalta auki. Näin väitetään ahdistuksen, masennuksen ja huonon itsetunnon paranevan. Luulisin asiassa käyvän juuri päin vastoin. Niin että missähän on se paljon toitotettu terapian hyöty?
On varsin tavallista että terapeutti pitää potilastaan tyhmänä, vaikka peittoaakin asenteensa lääketieteellisen verhon alle "vain kiistattomaksi totuudeksi". Näinkö sinullakin?
Tunne umpikujasta syntyy kun elämältä puuttuu suunta eli tarkoitus. Terapeutilta on sitten turha hakea elämän tarkoitusta, hae vaikka uskonnolliselta/aatteelliselta järjestöltä. Tietysti oma perhekin on monelle tärkeä asia, kuten kuuluukin olla.
Terapian tulos usein on että henkilökohtaiset ongelmat johtuvat ankarasta lapsuudesta yms. Ompa tosi rakentavaa.