Kierrätän kirjoja tiuhaan tahtiin. Olen tehnyt joitakin havaintoja. On kirjailijoita joiden opukset eivät kelpaa divariin tai jos kelpaavat niin ne otetaan pitkin hampain pienellä liksalla. Diskriminoituja kotimaisia nykykirjailijoita ovat ainakin Kaiho Nieminen, Jari Järvelä, Hannu Raittinen, Sesse Koivisto, Anja Meriläinen, Arvi Arjatsalo,Hannu Mäkelä, Juha Seppälä. Olen kysynyt miksi ne eivät ole haluttuja. On sanottu että ne jäävät hyllyyn. Kertokaapa huomioistanne, onko muitakin divarien hyljeksimiä.
Eivät kelpaa divariin
uppits
181768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Missä päin käyt divareissa? Itse käytän esim. Kampin antikvariaattia Helsingissä ja samankaltaisia kokemuksia on.
Ainakin täällä Oulussa otetaan kiljuen vastaan Juha Seppälän ja Hannu Raittilan kirjat. Jari Järvelää tosin eivät halua millään. Keskustelin paikallisen divarin pitäjän kanssa ja mies kertoi että Juha Seppälän kirjat viedään suorastaan käsistä.
Olen tarjonnut Hannu Mäkelöitäni ja Jari Järvelöitäni useaan divariin. Eivät kelpaa. Tieto tulee Oulusta.
Kuuranhalla??? Terve!
Usein tuntuu, ettei divareihin tahdo kelvata juuri mitään ja kuitenkin hyllyt ovat täynnä kaikkea roskaa. Ostavatko he könttänä isoja eriä eli roskan joukossa vähän helmiä.
Aika hassulta tuntuu, minä ainakin ostaisin Mäkelän Isän ja Eino Leinosta kertovat kirjat heti jos Oulussa divarissa esiin putkahtaisivat, todella erikoista..
Kuolinpesiä kuutiokaupalla, painoksen loppuja tonneittain. Kaikkien oululaisten divarinkiertäjien arvostama kirjamestari, muistikone ym.ym. M. Kyyrö näytti kuolleen. Valitettavaa, vaikkei hän enää tiskin takana muutamaan vuoteen ollutkaan. Kyyrö tempasi päästään sen minkä muut luetteloista ja hakukoneilta.
Oulun kirja-antikvariaatti pakkahuoneenkadulla (siinä foxian vieressä) on mielestäni ylivoimaisesti paras kirjadivari Oulussa. Myyjät ovat tod. asiantuntevia ja hyllyistä on karsittu turha kuona poies.
Tuttu paikka. Viimeksi Lundiaa siivotessa valikoin kolme kassillista poistettavia. Ensimmäinen paikka ei edes vilkaissut, totesi vaan että heillä on kirjoja ennestään tarpeeksi. Pakkahuoneenkadun täti (setä luki ravilehteä, alan mies) nyppi parissa sekunnissa kasseista puoli tusinaa teosta ja sanoi mielestäni ihan kunniallisen hinnan. Loppuja ei halunnut ottaa ilmaiseksikaan. Vein ne sitten Pelastusarmeijalle, lämmittäköön vaikka yömajojaan.
Rautatienkadulla on kaksi divaria, joista r-asemaa vastapäätä pitää omalaatuinen eukko, ei osta mitään, myy vain. Kirja-Ale on se toinen, maksavat miten sattuu, sietää varoa. Eivät ymmärrä kirjojen päälle mitään. Kysykääpä jotain esim. ulkomaalaista tekijää - ovat huuli pyöreänä. Isokadun metal-musiikkipaikka myy myös kirjoja, maksaa siedettävästi.
Tämä setä sattuu olemaan melko sivistynyt herrasmies. Suomenmaan toimitussihteeri.
Sedän sukunimikin nauttii laajaa arvostusta ainakin meidän suurten ikäluokkien kollektiivisessa muistissa, arvelen.
Luin juuri Hannu Raittilan kirjan Marsalkka, oli aivan erinomainen. Syy, miksi kirjansa eivät kelpaa divareille on selvästikin juuri se, että ovat iian hienosti kirjoitettuja. Kerran eräs lehdessä kirjoja osteleva mies totesi tarjoamastani Nobel-kirjailijoiden sarjasta, että ei kiinnosta, ei niitä kukaan lue! Eipä televisiostakaan enää paljoakaan laadukasta ohjelmaa tule - ei varmaan voisi vähempää kiinnostaa, jos tulisi. Pitää olla urheilua, komediaa ja äktsonia. Eipä tässä mitään uutta.
Divareiden välillä on suuria eroja. Tässä juuri yhtenä päivänä menin yhteen divariin tarjoamaan kirjoja repun täydeltä. Myyjä sanoi, että valitettavasti hän ei voi ottaa mitään niistä, kun nykyään on niin paljon sellaista mikä ei mene kaupaksi... Menin vielä toiseen divariin ja kaikki kirjat kelpasivat sinne, vaikka suuria rahoja en saanut.
Divarien määrä on vähentynyt lukuharrastuksen ja kirjojen keräilyn vähentyessä. Tämän trendin olen huomannut jatkuneen kymmenisen vuotta. Divareihin kelpaavien nimikkeiden ja kirjailijoiden määrä on vähentynyt. Moni aiempien vuosien nenestysteos (Päätalo, Paasilinna) on lähinnä ongelmajätettä, jota divarit eivät ota vastaan. Kontti yrittää sitten kiskoa niistä hintaa, joka takaa, että hyllyssä pysyvät.
Itse kysyin vuosia sitten sähköpostilla nimettömänä joidenkin kirjojen kiinnostavuutta, mutta divarinpitäjä vastasi, ettei ala keskustelemaan nimettömän viestittelijän kanssa. Kotikaupunkini divarit ovat lopettaneet, joten matkalla suurempaan kaupunkiin kysyin tästä matkan varrella olevasta divarista. Tarjosin sitten kirjoja divariin määränpäässäni ja hyvin menivät kaupaksi. Voi johtua siitäkin, että kyseessä oli yliopistokaupunki.
Paikkakuntamme viimeinen divari ilmoitti vielä toimiessaan ikkunassaan, että tämän vuoden kirjakiintiö on täysi, etteivät enää ostaneet sinä vuonna kirjoja riippumatta siitä, mitä kirjoja oli tarjolla. Myyntitapahtuma olikin numero sinänsä. Veit kirjoja, joista myyjä lupasi vanhoja kirjoja vaikkapa 85 euron edestä, rahana hän tarjosi 25 euroa. Liikkeessä myytiin myös uusia kirjoja sekaisin vanhojen seassa ja oli varma, jos erehdyit ottamaan hyllystä siistimään kirjan, se luokiteltiin uudeksi kirjaksi, jota ei siis saanut ottaa siihen 85:lla saataviin vaan se kuului siihen 25 euroon. Asiantuntemattomuuteen divari sitten kaatuikin
Nyttemmin käytän nettidivareita ja omat ylimääräiset kirjat myyn kirpputorilla tai lahjoitan jollekin.
Divarit kuolivat kun Aku Ankka ja porno lähtivät.
SAPO myy aina. Vaikka risaisilla kansilla.
Rivarista divariin.