28v. ja ujohko... Pari kaveria kylla sanovat sosiaaliseksi mutta naen niin paljon vaivaa puheaiheiden keksimisessa ja yritan peittaa usein ujouteni jollakin hassulla/tyhmalla kommentilla jotta mua voitais pitaa edes vahan hauskana. Oon koko ikani ollut hiljaisempi, koulussa varsinkin, mutta oli minulla pari hyvaa ystavaa eli en siis jaanyt yksin kuiteskaan. Harnaamisesta sain karsia, mutta yritin olla valittamatta. Olin aina se hiljainen tytto. Joskus toivon etta olisin osannut olla vahvempi ja sanoa suoraan niille harnaajille milta musta tuntuu. Olin monta kertaa nolauksen uhri. Nuoruus meni ahdistuksen / paniikkihairion kanssa tapellen..se oli yhta helvettia. Ja pari vuotta sairastaen. Tuntuu etta mun elama on mennyt hukkaan. Etta ma vaan vanhenen ja vanhenen enka oo saanut mitaan aikaiseksi. Huoh. Mulla on ihana tytto 2,5, hanesta voin olla ylpea. Mutta ryvin itsesaalissa ja mietin aina miten toisin asiat voisivat olla.
hiljainen tytto
hiljaisesti
5451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei nimimerkki, hiljaisesti
Olet elänyt elämääsi joukon hiljaisena, olet kärsinyt paniikkihäiriöstä ja kärsit tunteesta, että elämäsi on mennyt hukkaan. Sinulla on kuitenkin ihana pieni tytär, olkoon hänestä. Ei kannattaisi rypeä itsesäälissä vaan niin paljon kuin mahdollista, yrittäisit kääntää katseesi tulevaan, siihen hyvään mitä sinulla ja teillä on edessä. Jokainen uusi päivä voi olla mielenkiintoinen ja seikkailu :) Arjessä ympärillämme kulkee paljon kaltaisiasi ujoja ja hiljaisia. Emme voi olla samanlaisia, emme voi olla kaikki sosiaalisia, kaikenlaisia tarvitaan. Voit yrittää rohkaistua, joka päivä on uusi mahdollisuus. Lapsen kautta voi saada tutustuttua uusiin ihmisiin, oletko sinä saanut tyttösi kautta uusia tuttuja?
Kaikkea hyvää syksyysi,
Pirkko-pappi
Turha kirkon on sanoa, että kaikki ovat tarpeellisia. Jahve kyllä erottelee ihmiset nimenomaan hyödyllisyyden perusteella. Vain huippuälykkäät ja tehokkaat kelpaavat hänelle. Muut joutavat kirjaimellisesti helvettiin.
Tätä eivät tiedä edes kristinuskon autuudesta saarnaavat papit mutta minä tiedän, olen kohdannut ilmielävän enkelin, joka teki asian minulle selväksi.
Olin ennen ujo mutta en ole enää ainakaan päällepäin. Kannattaa vaan tehdä asioita vaikka pelottaisi. Mene baarissa juttelemaan tuntemattomalle, siinä voi nolata itsensä (muutkin kun ujot :)) mutta se ei haittaa. Laula karaokea vaikket osaisi. Puhu joka päivä jollekin tuntemattomalle. Mutta toisille ujous on luonteenpiirre ja pitää olla juuri sellanen kun on omana itsenä. itsellä ujouden aiheutti luultavasti koulukiusaus.
Mä arvostan ujoutta se on hienoa että on muitakin kuin vaan niitä jotka on aina äänessä itsekkin ujomman puoleinen ja silti pärjään! tsemppiä jatkoon ole vaan oma itsesi.
Estynyt persoonallisuus(häiriö), tarkemmin sanottuna häpeän kahlitsema persoonallisuus. Taustalla monesti myös (vaikka vain tunnetason) hylkäämiskokemukset lapsuudessa. Varmasti Suomessakin alidiagnosoitu ongelma, ajatellen sodanjälkeistä kasvatusilmapiiriä, sekä näiden ongelmien siirtyvyyttä sukupolvelta toiselle!