liian hyvät työmiehet

Olette varmaan muutkin törmänneet rakennuksilla seuraavaan ilmiöön: Työmaalla työskentelee timpuri, joka on paljon muita kovempi tekemään töitä. Hän ei pidä tupakka-, eikä muitakaan huilaustaukoja. Sitten hän on vielä kaikkien kannalta helppoluonteinen tai muuten sopivan pidättyvä, ettei hän koskaan ajaudu kiistojen osapuoleksi tai edes osanottajaksi.
Mutta näiden työnantajan ja työkavereiden kannalta toivottavien ominaisuuksien ohella hän tekee jälkeä ns. "kolmen konstin timpermannin" otteilla. On siis aivan liian suurpiirteinen työnsä jäljen suhteen.

Harmilliseksi ilmiön tekee se, että varsinkin sisustusvaiheessa pitäisi tehdä priimaa jälkeä, sillä tökerökin huomaa, jos vaikkapa jiirit irvistää ja ovien huullokset eivät mene koko pituudeltaan karmiin kiinni. Ilmiötä pahentaa kokemattomat työnjohtajat, jotka eivät ole koskaan tehneet timpurin työtä, eivätkä siksi osaa ajoissa ja oikeissa asiayhteyksissä puuttua kovaa vauhtia työskentelevän alaisensa otteisiin; eivätkä puutu epäkohtaan varsinkaan siitä syystä, että kyseessä on heidän kannaltaan helpoin ja tuloksellisin työntekijä.