Välillä pelkään synnytystä ihan mielettömästi ja toisinaan olen siihen valmis vaikka tältä istumalta. Tiedän tunteiden ailahteluiden ja pelkojen kuuluvan asiaan ja synnytykseen valmistautumiseen, mutta kaipaisin rohkaisevaa kannustusta.
Eniten pelkään sitä, että "mokaan" jotenkin synnytyksessä ja lapsi saa kärsiä sen takia. Että, en esim. jaksakaan ponnistaa ja voimat menee. Kun mulla on kuitenkin erittäin alhainen kipukynnys, ainakin uskon niin. :) Olen hiukan pyörällä päästäni, mutta onko täällä sellaisia äitejä, jotka ovat pelänneet synnytystä ja lapsen sairautta, mutta loppupeleissä kaikki on kuitenkin mennyt hyvin? Terve lapsi tullut jne...
Kannustakaa mua!! =) Saan kannustusta mielehältänikin, mutta kannustusta ei voi koskaan saada liikaa...
Pelkään usein myös kuolevani synnytyksessä alhaisen kipukynnykseni takia. Pelkään etten koskaa näe lastani ja mieheni jä yksin hoitamaan häntä. Tai pahimmassa tapauksessa saan sairaan lapsen, joka elää vain vähän aikaa ja joudun saattamaan hänet hautaan!
Auttakaa. Ja anteeksi sekavasta tekstistä, mutta kun pääkin on sekaisin.
Eniten pelkään sitä, että "mokaan" jotenkin synnytyksessä ja lapsi saa kärsiä sen takia. Että, en esim. jaksakaan ponnistaa ja voimat menee. Kun mulla on kuitenkin erittäin alhainen kipukynnys, ainakin uskon niin. :) Olen hiukan pyörällä päästäni, mutta onko täällä sellaisia äitejä, jotka ovat pelänneet synnytystä ja lapsen sairautta, mutta loppupeleissä kaikki on kuitenkin mennyt hyvin? Terve lapsi tullut jne...
Kannustakaa mua!! =) Saan kannustusta mielehältänikin, mutta kannustusta ei voi koskaan saada liikaa...
Pelkään usein myös kuolevani synnytyksessä alhaisen kipukynnykseni takia. Pelkään etten koskaa näe lastani ja mieheni jä yksin hoitamaan häntä. Tai pahimmassa tapauksessa saan sairaan lapsen, joka elää vain vähän aikaa ja joudun saattamaan hänet hautaan!
Auttakaa. Ja anteeksi sekavasta tekstistä, mutta kun pääkin on sekaisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä olin valmistautunut pahimpaan siis kipujen suhteen. Mulla kanssa ainakin omasta mielestä alhainen kipukynnys. Mutta ei se tosiaan ole niin kauheata. Kyllähän se sattuu mutta eihän sitä kipua koko ajan ole, aaltoina tulee ne supistukset ja ainakin omasta mielestä se ponnistusvaihe tuntu siltä kuin olis kakkaa vääntänyt, mutta se ponnistamisen tarve tuntu siltä kuin olis ripuli ja joutuis pidättämään sitä eli tosi suuri kakkahätä. Sitten se loppu kirpasee.
Mulla synnytys kyllä oli nopea, 4 h yhteensä.
Siitä että pelkäät että sun voimas loppuisi niin en usko. Ite olin tosi huonossa kunnossa koska kärsin raskauden aikasesta iskiaksesta joten liikuntaa en voinnut harrastaa. Itellä ponnistusvaihe kesti 34 min ja siinä lopussa alko jalat vähän tärisemään.
Kyllä se sulla ihan hyvin menee!! Ei se kipu ole sellasta että siihen kuolis. Pyydä että saat suunnitella kätilön kanssa sitä synnytystä; asennot, kivunlievitykset ja mitä sulle tulee nyt mieleen. Itellä se ainakin autto, ei ihan ummikkona tarvinnu mennä.
Tsemppiä sinulle joka pähkäilet synnytyspelkosi kanssa.Kokemukseni mukaan siitä voi selvitä.Itse mietin jo kolmatta raskautta suunnitellessa synnytystä.Kaksi aikaisempaa synnytystä olivat olleet niin kauhunsekaisia ja todella kivuliaita.Melkein meinasin antaa periksi eikä meillä olisi nyt pientä pahnanpohjimmaistamme.Otin pelkoni heti esille ensimmäisessä lääkärineuvolassa,pelkoni otettiin todesta ja sain lähetteen sairaalan pelkopoliklinikalle.Loppuraskauden kuluessa kävin kätilön kanssa perinpohjaisen keskustelun ja teimme asiasta "mustaa valkoiselle".Kannatti ja synnyttämään tullessa minuun osattiin jo varautua.Synnytyspelko ei ole hävettävä asia vaan kannattaa nostaa heti kissa pöydälle.Voimia sinulle,Selviät hienosti!
Et sinä voi mokata synnytyksessä.
Kätilö on ammattilainen ja lääkäri on kellon soiton päässsä.
Joten sen pelon saat unohtaa.
Ponnistuksesta.
Sairastan epilepsiaa ja sain kohtauksen ponnistusvaiheessa. Eli, en tiennyt maailman menosta mitään pitkään aikaan.
En myöskään kyennyt ponnistamaan. Mutta lapsi tuli ulos kuitenkin erittäin nopeasti.
kaksi kätilöa veti jalkojani taaksepäin ja lääkäri auttoi painamalla vatsaa.
Tilanteeseen oltiin siis varauduttu.
Leikkauskin olisi tehty, mutta halusin synnyttää normaalisti.
Tsemppiä!
..pelotti! Sain esikoisen 18-vuotiaana, viime heinäkuussa. Pelkäsin kauheasti ennen synnytystä mutta kaiken kaikkiaan se meni hienosti! Synnytys yhteensä kesti 12h ja ponnistusvaihe 17min. Ja terve tyttö tuli! :) Onnea ja voimia vaan sulle!