Poika saarnasi

(kertomus otettu Siionin keväästä 2/1981; Taivaan enkeleitä, lyhennetty sen verran, että ensimmäisen kappaleen jätin pois)

Minun poikani sairastui 7-vuotiaana tuhkarokkoon ja parantui siitä aika hyväksi. Lähdin Perhoon seuroihin. Poika oli ollut kuusijuhlassakin, mutta loppiaisena häneen tuli yhtäkkiä valekiristys. Kovasti kiristi kurkkua. Lääkäriäkin kutsuttiin, mutta hän ei joutanut tulemaan ennen kuin illalla kuuden aikaan.

Vähän ennen kuutta, viittä vaille kuusi, kun poika makasi vuoteessaan, alkoi hän puhua: "Voi, miten kaksi kaunista enkeliä on tuossa kuusen luona." Siskoni, joka oli häntä tullut katsomaan, kysyi: "Paljonko kello on?" Hän luuli, ettei poika ole tajuissaan. Poika sanoi, että viittä vaille kuusi ja taas puhui niistä enkeleistä.

Sitten lääkäri tuli. Hän tahtoi ottaa pojan mukaansa. Toiset kyselivät: "Onko toivoa hänen paranemisestaan?" Lääkäri sanoi: "Olisi paljonkin, mutta kun hän on nähnyt yliluonnollisia, ne eivät tahdo parantua." Hän vei pojan kirkolle sairaalaan. Poika eli siellä muutamia päiviä ja oli saarnannut toisille niin, että epäuskoisetkin ihmettelivät sellaisen lapsen voimaa. Poliisikin oli kylässä käydessään puhunut, että se Korkeakankaan pieni poika siellä saarnaa ihmisille parannusta ja puhuu taivaan enkeleistä.

Poika oli sanonut, että kyllä isänkin olisi parempi täällä olla, kuin siellä Perhossa. Olisi nähnyt nuo enkelitkin.

Lääkäri koetti tehdä parhaansa ja asetti hänelle apuhenkitorven. Siitä huolimatta se meidän pieni poika menehtyi. Ennen kuolemaansa hän oli tehnyt parannusta. Hän oli pyytänyt anteeksi ja siunannut Jeesuksen nimessä ja veressä sisariaan ja veljiään. Hän oli sanonut: "Vaikka täällä ei ole Martti eikä Jenny, niin minä annan niillekin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä." Näin hän näki hakijansa.

Jokaisella Jumalan lapsella on enkelit, varjelijat ja suojelijat täällä. Raamattu kertoo Lasaruksesta, köyhästä kerjääjästä. Kun hän kuoli, niin taivaan enkelit siirsivät hänen kuolemattoman sielunsa Aabrahamin helmaan taivaaseen.

Lapset, pitäkää aina kiinni siitä, mitä olette saaneet, ettei maailma saisi vietellyksi tai temmatuksi teitä. Täältä on hyvä kerran lähteä taivaaseen. Jäämme nytkin uskomaan Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä kaikki synnit anteeksi sielun rauhaan ja vapauteen asti. Niinhän tekin tahdotte uskoa.
(katekelma Eino Korkeakankaan saarnasta Koskenpään Sahlossa vuonna 1962.(VW)