Senioreilla ja senioriitoilla tarkoitetaan tässä kaikkia yli 65-vuotiaita kansalaisia.
Ja miksi barrikaadeille?
Siksi, että meitä on sorrettu jo tarpeeksi kauan ja tarpeeksi töykeästi.
Kun me emme voi monestakin syystä lähteä kaduille ja toreille osoittamaan mieltämme, me voimme tehdä sen kukin omassa lähiympäristössä.
Kaikki gallupit, kotimaiset ja kansainväliset osoittavat, että suurin syy vanhuusväestön huonoon kohteluun johtuu asenteista. Siksi meidän on tartuttava siihen ja ravisteltava ympäristömme muuttamaan asenteitaan.
Miten se tapahtuu?
Se tapahtuu siten, että itse kukin meistä heittää pois turhan vaatimattomuuden, kyyristelyn ja lopettaa hyväksymästä kaiken nöyristelemällä. Nykyinen vanhuusväestö on kasvatett pienestä pitäen tyytymään kaikkeen, vaikka päälle kusemiseen.
Mutta nyt on korkea aika osoittaa ympäristöllemme, että me olemme ihmisiä mekin, yksilöitä, joilla on yksilöllisiä tarpeita, jotka ovat varsin kohtuullisia.
Eikö ole kohtuullista, että vanha ja raihnainen vanhus pääsisi silloin tällöin esim. läheistensä haudalle muistelemaan rakkaitaan. Siihen hän saatta tarvita saattajan mukaan, mutta so what. Kysymys on jälleen kerran asenteista.
Siis meidän barrikaadimme on oma huoneemme tai vaikka vain oma sänkymme, jos olemme siinä kunnossa. Sieltä käsin me voimme vaatia inhimillistä kohtelua ja meitä kohdeltavan yksilönä.
Siis nyt nurkkaan turha kainous ja rohkeasti vaatimaan
yksilöllistä kohtelua, kukin omien voimiensa ja kuntonsa mukaan
Ja miksi barrikaadeille?
Siksi, että meitä on sorrettu jo tarpeeksi kauan ja tarpeeksi töykeästi.
Kun me emme voi monestakin syystä lähteä kaduille ja toreille osoittamaan mieltämme, me voimme tehdä sen kukin omassa lähiympäristössä.
Kaikki gallupit, kotimaiset ja kansainväliset osoittavat, että suurin syy vanhuusväestön huonoon kohteluun johtuu asenteista. Siksi meidän on tartuttava siihen ja ravisteltava ympäristömme muuttamaan asenteitaan.
Miten se tapahtuu?
Se tapahtuu siten, että itse kukin meistä heittää pois turhan vaatimattomuuden, kyyristelyn ja lopettaa hyväksymästä kaiken nöyristelemällä. Nykyinen vanhuusväestö on kasvatett pienestä pitäen tyytymään kaikkeen, vaikka päälle kusemiseen.
Mutta nyt on korkea aika osoittaa ympäristöllemme, että me olemme ihmisiä mekin, yksilöitä, joilla on yksilöllisiä tarpeita, jotka ovat varsin kohtuullisia.
Eikö ole kohtuullista, että vanha ja raihnainen vanhus pääsisi silloin tällöin esim. läheistensä haudalle muistelemaan rakkaitaan. Siihen hän saatta tarvita saattajan mukaan, mutta so what. Kysymys on jälleen kerran asenteista.
Siis meidän barrikaadimme on oma huoneemme tai vaikka vain oma sänkymme, jos olemme siinä kunnossa. Sieltä käsin me voimme vaatia inhimillistä kohtelua ja meitä kohdeltavan yksilönä.
Siis nyt nurkkaan turha kainous ja rohkeasti vaatimaan
yksilöllistä kohtelua, kukin omien voimiensa ja kuntonsa mukaan
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuka minua kuulee vaikka kuinka suureen ääneen huudan kammarissani?
Ihan tyhmää vaatia kotona, kaduille ja toreille pitää vaatimuksien kanssa vaeltaa, suurin joukoin kaikilla paikkakunnilla.
Pitäkää toisiinne yhteyttä te palvelujen tarvitsijat ja pitäkää ääntä joka puolella, hoitolaitoksissa, hotelleissa, motelleissa, yhdistysten tilaisuuksissa jne. missä on kuulijoina muitakin kuin kammarin seinät.
En lähde toreille ja turuille huutelemaan minäkään. En myös kodissani huutele.
Minua ei ole toistaiseksi missään kohdeltu huonosti.
Ei kukaan ole ehdottanut, että pitää huutaa mihinkään. Olen vain ehdottanut, että pitää vaatia parempaa kohtelua silloin, kun on sen aika ja paikka.
Kannattaa lukea uudelleen avaus.
Yksilöllisyys on arvo, jota nuoremmatkin vaativat omassa elämässään, miksi sitä ei sallittaisi elämän loppuun asti. Jo vauvat ovat yksilöitä erilaisine tarpeineen ja luonteineen, ja yksilönä kohtelu kuuluu perusoikeuksiin. Ei maahanmuuttajiakaan pidä ajatella , saati käsitellä samanlaisena massana, sehän on rasismia.
Harmaata massaako seniorit... kaikkea vielä, naisilla ei harmaata tule edes hiuksiin. Minäkin sävytytän tukkaani säännöllisesti kampaajalla, en edes tiedä, olisiko minulla yhtään harmaata hiusta vieläkään.;) Eipä ole vaatteissanikaan harmaata, vaan niitä värejä joista pidän ja jotka minulle sopivat.
Mummottelu ja ukottelu on yksi osoitus, miten vanhoja ajatellaan jonain tylsänä laumana. Rumimpia kenkiä sanotaan mummokengiksi ja seksittömimpiä alkkareita mummoalushousuiksi. Mummo on kylläkin kunnianimitys kuvatessaan isoäitiyttä, ja onhan se mukavan pehmeä sana, eri perhepiireissä omanlaisensa. Minä olen mummi, äitinikin oli.
Geriatrian professori Raimo Sulkava julkaisi jo ainakin kymmenen vuotta sitten mallin elämänlaatutestamentista, joka kannattaa laatia hyvissä ajoin ennen mahdollista jotumista laitoshoitoon. Siihen voi kirjata toiveita kohtelustaan, tietoja tavoistaan ja mieltymyksistään, vaikkapa musiikkimausta, vieraista, herkuistaan, nukkumatavoistaan, hygienian hoidostaan, suhteesta uskontoon, vaatteistaan, jne. Professori on professori elämänsä loppuun asti, samoin me kaikki muutkin olemme eletyn elämämme ja saavutustemme summa, emme hoidettavinakaan mitään tunnottomia paketteja.
On aivan ihmisarvon vastaista, että kaikki potilaat laitetaan jossain nukkumaan jo seitsemään mennessä, kun henkilökuntaa ei ole paikalla , edes iltapalaa ei saa sen jälkeen. Kyse ei tosiaan ole läheskään aina rahasta, vaan asenteesta, sitä tämä professori Sulkavakin on aina terottanut. Hymy ei maksa mitään ylimääräistä , ei lämpimät kädet eikä kunnioittava puhe- ja hoitotapa.
Barrikaadi on tällainen keskustelupalstakin. Uskon myös siihen, että eri sukupolvien tiivis yhteydenpito auttaa asiaa, ei vain lähisuvun kesken, vaan myös koko yhteiskunnassa. Minua on aina ilhaduttanut päiväkotien isovanhempainpäivät ja nyt kun pieninkin on oikeassa koulussa, seuraan koululaisten elämää, käyn koulun juhlissa ja tempauksissa. Tyttärenpoikien jalkapalloseuran myyjäisiin minulta ihan tilataan tuotteita, ison satsin omppuhillopurkkeja taas hiljattain vein, ja kuin kuumille kiville menivät.
Ramoona*
Kirjoitit kivasti ja tuskin sinullakaan on aihetta lähteä barrikaadeille huutelemaan? Minulla on myös ollut ilo käydä noissa lastenlasten tilaisuuksissa tarhassa ja nyt ovat molemmat koulussa.
Riipaiseva muisto jäi tarhan juhlista, kun eräs tumma tyttö ihmetteli, miksi (nimimuutettu) on kaksi mummia? En kysellyt näiltä (nimimuutettu), millainen perhetausta tällä tytöllä oli?
Onneksi minä en joudu leipomuksia tekemään noihin jalkapallo/jääkiekko turnauksiin, sillä tämä toinen mummi on ammattilainen. Sen olen oppinut pojalta, että maalivahti on molari, joka oli kerran ristikossakin vihjeenä "maalivahti"!
Huvittava oli, kun tämä eka luokkalainen oli joutunut uskontotunnilla piirtämään viirin. Tunnin loppuun oli poika pähkäillyt ja piirsi Rauman Lukon viirin!!"))))
Aloituksen aihe/ kehoitus on minulle vieras. Miksi hoitaa asioita huutamalla?
..miranda..
En osallistu mihinkään sekakuoron ainaiseen valituslauluun.
Koskaan vanhoilla ei ole ollut paremmin. Liekö muisti joillakin jo pahasti reistailla.
Elämäniloa soisi kaikille,laitosvanhuksillekin.
Laitokset on tuttuja, vanhempiamme saimme käydä tervehtimässä useamman vuoden.
Kannattaisi meidän hieman vertailla olojamme muihin maihin.
Toki laitoksia yritetään parantaa ihmismäisemmiksi.
Vaikka olen saanut kokea useampia vaikeita sairauksia, terveydestä on vain osanen tallella, ei jatkuva parkuminen ja kaikesta valitus ainakaan oloa paranna.
En pidä aloituksesta enkä koko ketjusta.
Kaikista kommenteista huokuu itsekkyys, omaan napaan tuijottaminen. Kommenttien kirjoittajat eivät tiedä mistä puhuvat. Viimeksi tänään Hesari kertoo, kuinka kehnosti ovat asiat vanhusten osalta Suomessa. Sitävastoin naapurissamme Ruotsissa ne ovat paljon paremmin, vaikka sielläkin on ongelmia, kuten hiljattain esitetty dokumentti Ylessä kertoi.
Kun vanhukset itse ovat suurin este paremmalle kehitykselle, kuinka voisi tapahtua muutosta nuorempien asenteissa?
Hyvästi!
pennitön uneksija @
Kerrot kaikeyi olet tilanteen tasalla miten Pohjoismaissa vanhusten asiat on hoidettu.
En pidä tilannetta aivan lohduttomana, sillä hyviäkin malleja on vanhustenhoito laitoksissa sekä kuntien että yksityisissä.
Nätä EU- maita ja niiden vanhustenhoitoa vertaillessa, koko systeemi on toinen. Vanhukset hoidetaan perheissä, yleensä se on vanhimman pojan tai tyttären velvollisuus pitää vanhemmistaan huolta.
Kun muistisairas perheenpää sairastui, vaimo joutui lohduttomaan tilanteeseen remmiin astui lisää perheen vanhin tytär ja homma hoituu. Tyttären osallistuminen hoitoon pelaa koska naiset ovat lasten ollessa pieniä kotirouvia, jo sen vuoksi kun lapset on kuljetettava kouluun ja sieltä kotiin. Siis malliin "Kirchen, KInder , Kitchen" on naisten elämää.
Olosuhteet eri maissa ovat erilaisia. En nyt usko että sinun mielipiteesi on ainut oikea, osoittaa sormella vuoroin vanhuksia tai nuorempia ikäluokkia.
Koskaan erimielisyydet eivät ole yskisuuntaisia vaan siinä on mukana kaksi osapuolta............Loppu............
Sukupolvien kuilua ei pidä syventää syytöksillä. Ramonalla ja Lorenalla rakentavia ajatuksia asiasta muutenkin.
Kansainvälinen järjestö Help Age International on juuri julkaissut tilaston vanhustenhoidosta eri maissa.
Siinä 96 maan listassa SUOMI on 15.
Lista alkaa NORJA, RUOTSI, SVEITSI, KANADA, SAKSA jne.
Tässä toinen lista:
Paras terveydenhoito vanhuksille RANSKA ( Ranska on ollut kärjessä vuosia)
Paras eläke HOLLANTI
Edullisin asuminen NICARAGUA
Paras sosiaalinen elämä MEKSIKO
Parhaat työnsaantimahdollisuudet JAPANI (Japanilaiset eläköityvät 64v, mutta suuri osa heistä tekee osapäivätyötä sen jälkeen)
Help Age Internationalin sivuilta löydätte paljon asiaa.