Kun menee hermot

Ei sun tarvi joka äännähdykseen hypätä lohduttamaan varsinkaan yöllä :)
Jos oot kipulääkettä antanu niin ei se kuole jos et oo heti silittelemässä ja paijaamassa.
Itse joskus aikanaan saatoin vaan ottaa kitisevän vauvan vierelle pötköttölemään parisängylle ja katselin vaan vierestä kun ähisi ja puhisi ja vinkui, saatoin välillä hieman päätä tai käsivarresta silitellä.

Yritä olla stressaamatta vaikka se vaikeaa onkin ja muistan kyllä tunteen kun itse on niin raivona siitä vinkumisesta ja kitinästä, mutta yritin vaan ajatella muita (mukavia) asioita ja vaikka lauleskella, tarvii todella hyvää itsekuria että ei ärähdä lapselle.

Tää kuulostaa niin kliseeltä mutta on totta kuitenkin että lapsen kasvaessa välillä on hieman helpompaa mutta kyllä isommankin lapsen kanssa hermot menee edelleenkin joskus.

Hyvä keino mulla ainakin oli hieman rentoutua, laittaa jotain rauhallista tai sellasta musiikkia josta ite tykkää soimaan (ei tietenkään kovin isolla) ottaa lapsi syliin ja rauhallisesti tanssahdella ja samalla keinutella lasta siinä sylissä, meidän lapsi ainakin yleensä rauhottui siinä hyvin, ei tietenkään aina.

Uskon sen että lapsi aistii jos äiti on hermostunut, ainakin meidän typy silloin kyllä kitisi paljon enemmän, mutta yritin olla vaan välittämättä kitinästä ja lauleskeltiin, leikittiin, tanssittiin, kuunneltiin musaaa.

En muista osaako puoli vuotias kuin äkkiä tulla vanhempien sängystä alas, mutta me työnnettiin parisänky huoneen nurkkaan ja ite menin avonaiselle puolelle pötkötteleen, pitää vaan vahtia ettei sieltä jalkopäästä pyöri alas.

Tsemppiä ja voimia kovasti, ei siinä muu auta ku aika ja sitten myöhemmin tulee ne isommat raivoilut, joille saa joskus jopa nauraakin :)

Olipa huono, vanhoista avauksista kopioitu provo. Avaaja ei ole koskaan vauvaa kai nähnytkään, kun noin tietämättömästi kirjoittaa.

Vauvan itkuisuus voi johtua siitä että olet itse hermostunut. Hampaiden tulo ei pitäisi olla niin vaikeaa että tarvitsee antaa kipulääkettä, joka ei ainakaan joka päivä annettuna takuulla ole hyväksi. Kaikki saavat hampaita, eikä se yleensä aiheuta kovin isoja vaikeuksia.

Kipulääkettä paremmin auttaa, jos suhtaudut rauhalliseti etkä välitä itkuista. Ei se niin haittaa vaikka lapsi itkeekin. Voit suhtautua ystävällisesti vaikka annatkin hänen itkeä. Kiinnitä lapsen huomiota leluihin, lorutteluun tai muuhun mukavaan. Ethän vaan tiuski, huuda tai retuuta lasta! Lapsi oppii hyvin pian käyttäytymään samalla tavalla. Jos et pysty toimimaan kärsivällisesti, yritä järjestää itsellesi vapaahetkiä vauvasta jonkun lapsenvahdin avulla.

Imetyksen voit jo lopettaa, jos siitä tulee lisävaikeuksia. Parempi lapselle saada pulloa imetyshankaluuksista helpottuneelta äidiltä.

No en kyllä pysty jättämään sitä itkemään vaan viereen,eihän sitä itkua jaksa kuunnella, ei tehoa aina lelut ku itkuinen vaan haluaa syliin,suuttuu myös herkästi ku purasee leluA ja osuu hampaaseen. Lääkettä annan sillon kun huomaan hampaiden sattuvan, itku silloin äkillistä ja kovaa. Muuten särkylääkkeestä huolimatta saattaa kitistä. Ei ole kerää joka voisii ottaa lapsen välil,hoidan häntä aamusta iltaan.

Onko lapsesi isä kuvioissa mukana?
Voisiko hän hoitaa välillä vauvaa?
Entäs vauvan isovanhemmat?

Äidin on huolehdittava myös itsestään. Jos saisit vaikka tunnin tai pari viikossa omaa-aikaa, jolloin voisit tehdä sinulle mieluisia juttuja ja saisit hetkeksi muuta ajateltavaa voisi sekin auttaa.

Itse kolmen lapsen äitinä ja rekkakuskin vaimona käyn kerran viikossa jumpassa, se on minun henkireikäni. Ja tänään kun saan lapset nukkumaan käyn sohvalle viltin alle katsomaan hömppäleffaa kera suklaan ja viinilasin, sytytän pari kynttilää..ah ihanaa!