Tämä aihe ei suoraan liity masennukseen, mutta koska se aiheuttaa minulle masennusta, niin valitsin tämän palstan.
Olen aina ollut erikoinen ja halunnut olla tavallinen. Minua on aina pidetty erikoisena, rumasti sanottuna epänormaalina, lapsena, nuorena koulussa ja vielä nyt aikuisenakin työelämässä. Erotun joukosta. minua ihmetellään, naureskellaan, kummastellaan. Minulle on lukemattomia kertoja sanottu suoraan, että olen outo, erikoinen jne. Kun olen kysynyt millä tavalla, toinen ei ole osannut selittää tarkemmin, vaan on vain todennut, että jokin minussa vaan on outoa ja erilaista. Olen siis tarkemmin määrittämättömällä tavalla erilainen.
Olen nyt jo hyvän matkaa aikuinen. Mietin, onko jo liian myöhäistä tulla tavalliseksi. Ehkä minun on tarkoitus olla erikoinen koko elämäni. Koko elämäni olen luvannut itselleni, että huomenna skarppaan ja alan käyttäytyä normaalisti, mutta aina epäonnistun ja siirrän normaaliuden aloittamista eteenpäin. Näyttää siltä, etten ikinä onnistu siinä :-(
Olen epätavallinen tietämättä millä tavalla eikä kukaan osaa kuvailla minulle sitä. Ainoa mitä minulle on sanottu on että hymyilen omituisen paljon. Ala-asteen opettaja ihmetteli tätä vanhemmilleni, näin minulle on kerrottu. Myös minulle on kerrottu, että neuvolan täti mainitsi samasta asiasta ollessani alle kouluikäinen.
Jossain vaiheessa elättelin sellaista toivetta, että olisin autistinen tai asperger-ihminen, mutta olen tehnyt netissä lukemattomia asperger ym. testejä, ja jos vastaan rehellisesti kysymyksiin, saan tulokseksi, ettei minulla ole kyseisiä oireyhtymiä. Myöskään minulla ei ole vaikeuksia tulkita vertauskuvia, tai ei-kielellistä viestintää, epäsuoria ilmauksia sosiaalisissa tilanteissa jne. Päinvastoin, olen tosi tarkka sosiaalisten tilanteiden ja tunnetilojen tulkitsemisessa ja ymmärtämisessä. Olen myös normaalisti hientunteinen. Eli autismistakaan en saanut selitystä.
Onko muita selittämättömällä tavalla erilaisia? Siis sellaisia, joille muut ihmiset ovat sanoneet tai muulla tavoin viestineet, että pitävät erikoisena, epänormaalina? Kaikkihan varmaan itse kokee itsensä erilaiseksi, mutta en tarkoita omaa kokemusta, vaan sitä, että muut ovat sitä mieltä. Erilaisuus tarkoittamassani muodossa on sosiaalinen käsite eikä subjektiivinen kokemus.
Olen aina ollut erikoinen ja halunnut olla tavallinen. Minua on aina pidetty erikoisena, rumasti sanottuna epänormaalina, lapsena, nuorena koulussa ja vielä nyt aikuisenakin työelämässä. Erotun joukosta. minua ihmetellään, naureskellaan, kummastellaan. Minulle on lukemattomia kertoja sanottu suoraan, että olen outo, erikoinen jne. Kun olen kysynyt millä tavalla, toinen ei ole osannut selittää tarkemmin, vaan on vain todennut, että jokin minussa vaan on outoa ja erilaista. Olen siis tarkemmin määrittämättömällä tavalla erilainen.
Olen nyt jo hyvän matkaa aikuinen. Mietin, onko jo liian myöhäistä tulla tavalliseksi. Ehkä minun on tarkoitus olla erikoinen koko elämäni. Koko elämäni olen luvannut itselleni, että huomenna skarppaan ja alan käyttäytyä normaalisti, mutta aina epäonnistun ja siirrän normaaliuden aloittamista eteenpäin. Näyttää siltä, etten ikinä onnistu siinä :-(
Olen epätavallinen tietämättä millä tavalla eikä kukaan osaa kuvailla minulle sitä. Ainoa mitä minulle on sanottu on että hymyilen omituisen paljon. Ala-asteen opettaja ihmetteli tätä vanhemmilleni, näin minulle on kerrottu. Myös minulle on kerrottu, että neuvolan täti mainitsi samasta asiasta ollessani alle kouluikäinen.
Jossain vaiheessa elättelin sellaista toivetta, että olisin autistinen tai asperger-ihminen, mutta olen tehnyt netissä lukemattomia asperger ym. testejä, ja jos vastaan rehellisesti kysymyksiin, saan tulokseksi, ettei minulla ole kyseisiä oireyhtymiä. Myöskään minulla ei ole vaikeuksia tulkita vertauskuvia, tai ei-kielellistä viestintää, epäsuoria ilmauksia sosiaalisissa tilanteissa jne. Päinvastoin, olen tosi tarkka sosiaalisten tilanteiden ja tunnetilojen tulkitsemisessa ja ymmärtämisessä. Olen myös normaalisti hientunteinen. Eli autismistakaan en saanut selitystä.
Onko muita selittämättömällä tavalla erilaisia? Siis sellaisia, joille muut ihmiset ovat sanoneet tai muulla tavoin viestineet, että pitävät erikoisena, epänormaalina? Kaikkihan varmaan itse kokee itsensä erilaiseksi, mutta en tarkoita omaa kokemusta, vaan sitä, että muut ovat sitä mieltä. Erilaisuus tarkoittamassani muodossa on sosiaalinen käsite eikä subjektiivinen kokemus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitäs jos vaan hyväksyisit itsesi sellaisena kun olet? Sitten ots elämästäsi kaikki kiva ja hyvä irti, nauti!