Valtalehdessä on tänään mielenkiintoinen pikku juttu kanadalaisten tutkijoiden tekemästä geenitutkimuksesta sikäläisille lapsille, liitän linkin alle ja lainaan tähän pätkän, josta päätin tehdä asiasta hieman sivuun ketjun meille:
"Viisi kuukautta jäämyrskyn jälkeen McGillin yliopiston tutkijat keräsivät tutkimusrekisteriin naisia, jotka olivat olleet tapahtuman aikana raskaana. Heiltä kyseltiin koettelemuksista, joita he olivat joutuneet kestämään katkoksen aikana, minkä tarkoituksena oli selvittää objektiivista stressiä. Tämän lisäksi subjektiivista stressiä mitattiin soveltuvilla stressitesteillä.
Kolmetoista vuotta myöhemmin 36 tuolloin kohdussa ollut lasta kutsuttiin jatkotutkimuksiin. Heiltä selvitettiin dna:n metylaatiota, eli mekanismia, jolla geenien ilmentyminen vaiennetaan kemiallisesti.
Metyyliryhmät tarttuvat geeniin ja estävät sen lukemisen. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään esimerkiksi, että äidin raskausaikana syömä ravinto tai kokema stressi vaikuttavat geenien metylaatioon.
Tulokset osoittivat, että geenien metylaatio oli yhteydessä objektiiviseen stressiin, kuten kuinka monta päivää äiti oli joutunut olemaan ilman sähköä, mutta ei subjektiiviseen stressikokemukseen."
Hmm....
Koska raskausaikojen kokemukset on jo ennestään tiedetty vaikuttavan (tästä puhuttiin jo 30v sitten), niin voiko tuo ilmiö siirtyä näistä lapsista heidän geeneissään seuraavaan sukupolveen? Jos siirtyy, niin sehän voisi selittää joidenkin ihmisten uskomuksen jälleensyntymisteoriaan. En usko itse sellaiseen siten kuin sitä meille joissakin parapsykologisissa ja itäisten uskontojen piireissä kerrotaan mutta tuo geenijuttu voisi olla monenkin suomalaisen tuntemuksiin syynä.
Meidän ikäryhmämme ihmisistä osa voi olla joko toisen polven tai ainakin kolmannen polven jälkeläinen Suomea koetelleista sodista, pulavuosista jne. Kuinka paljon nämä asiat näkyvät geeneissämme siten, että jotkut uskovat, tai pikemminkin tuntevat ihan fyysisestikin, olleensa joskus joku muu, esim. sotilas joka on kokenut kovia, jokin hallitsija (oikeasti ehkä vain kriisiaikojen päävastaava sukunsa pelastamisessa) tms?
Entäs jos kannamme geeneissämme jotain todella vanhaa muistitietoa, kuten Ruotsi-Suomen aikaisia tapahtumia myös, ja tämä seikka olisi syynä nykysuomalaiseen kansanluonteeseen eikä pelkästään kasvatus?
Haen tällä kai jotain keinoa "pelastautua" tästä nykysuomalaisuuden ikeestä, että hakemalla haettaisiin jotain positiivista lapsillemme, jotka siirtäisivät sen geeneissään eteenpäin.
Vaikka, ainahan tuo jollain tasolla on tiedetty jopa köyhien pirteissä, että "pojasta polvi paranee."Tämä geenijuttuko selittää senkin sanonnan?
Mutta linkki juttuun tässä:
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1412129355288
"Viisi kuukautta jäämyrskyn jälkeen McGillin yliopiston tutkijat keräsivät tutkimusrekisteriin naisia, jotka olivat olleet tapahtuman aikana raskaana. Heiltä kyseltiin koettelemuksista, joita he olivat joutuneet kestämään katkoksen aikana, minkä tarkoituksena oli selvittää objektiivista stressiä. Tämän lisäksi subjektiivista stressiä mitattiin soveltuvilla stressitesteillä.
Kolmetoista vuotta myöhemmin 36 tuolloin kohdussa ollut lasta kutsuttiin jatkotutkimuksiin. Heiltä selvitettiin dna:n metylaatiota, eli mekanismia, jolla geenien ilmentyminen vaiennetaan kemiallisesti.
Metyyliryhmät tarttuvat geeniin ja estävät sen lukemisen. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään esimerkiksi, että äidin raskausaikana syömä ravinto tai kokema stressi vaikuttavat geenien metylaatioon.
Tulokset osoittivat, että geenien metylaatio oli yhteydessä objektiiviseen stressiin, kuten kuinka monta päivää äiti oli joutunut olemaan ilman sähköä, mutta ei subjektiiviseen stressikokemukseen."
Hmm....
Koska raskausaikojen kokemukset on jo ennestään tiedetty vaikuttavan (tästä puhuttiin jo 30v sitten), niin voiko tuo ilmiö siirtyä näistä lapsista heidän geeneissään seuraavaan sukupolveen? Jos siirtyy, niin sehän voisi selittää joidenkin ihmisten uskomuksen jälleensyntymisteoriaan. En usko itse sellaiseen siten kuin sitä meille joissakin parapsykologisissa ja itäisten uskontojen piireissä kerrotaan mutta tuo geenijuttu voisi olla monenkin suomalaisen tuntemuksiin syynä.
Meidän ikäryhmämme ihmisistä osa voi olla joko toisen polven tai ainakin kolmannen polven jälkeläinen Suomea koetelleista sodista, pulavuosista jne. Kuinka paljon nämä asiat näkyvät geeneissämme siten, että jotkut uskovat, tai pikemminkin tuntevat ihan fyysisestikin, olleensa joskus joku muu, esim. sotilas joka on kokenut kovia, jokin hallitsija (oikeasti ehkä vain kriisiaikojen päävastaava sukunsa pelastamisessa) tms?
Entäs jos kannamme geeneissämme jotain todella vanhaa muistitietoa, kuten Ruotsi-Suomen aikaisia tapahtumia myös, ja tämä seikka olisi syynä nykysuomalaiseen kansanluonteeseen eikä pelkästään kasvatus?
Haen tällä kai jotain keinoa "pelastautua" tästä nykysuomalaisuuden ikeestä, että hakemalla haettaisiin jotain positiivista lapsillemme, jotka siirtäisivät sen geeneissään eteenpäin.
Vaikka, ainahan tuo jollain tasolla on tiedetty jopa köyhien pirteissä, että "pojasta polvi paranee."Tämä geenijuttuko selittää senkin sanonnan?
Mutta linkki juttuun tässä:
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1412129355288
Vastaukset 28
Vanhimmat
höpö höpö. Piste.
En usko teoriaan. Aivan liian lyhytaikainen altistus yhtään mihinkään. Sähkömagneettisten kenttien voimakkaista vaihteluista raskauden aikana voisi pikemminkin etsiä syytä, jos kerran muutoksia todistettavasti ollut. Epäolen kuitenkin lähinnä jotain muuta sattumusta po tutkimuksen ilmiön aiheuttajana. Mutta siitä olen vahvasti mieltä, ei yksi stressikokemus äidillä muuta lälkikasvun geenejä mitenkään. Hitto, stressaantuuhan ihmiset elmänsä aika vaikka mistä asioista, ei ne periydy.
=DW=
Mielenkiintoista purtavaa näin torstai-iltana.. Ensiksi, en ymmärrä oikein vieläkään mistä sen jälleensyntymisen tähän keksit? Ja jos tuo tutkimus on paikkansa pitävä, että peräti geeneihin vaikuttaa vaientamalla, niin eikö sanonnan kuuluisi sitten olla että pojasta polvi pahenee :))
Onhan sitä ennen tutkittu että stressi ja sen tuomat hormoonimuutokset vaikuttavat suoraan sikiöön. Mutta että se voisi vaikuttaa suoraan geeneihin...? Odotan kumoavaa tutkimusta tai ainakin tulkintaa :) ei yleensä mene kauan.
En usko että isoäitini tarve hamstrata kaikkea ruokaa mitä ikinä saa halvalla kaupasta, vaikuttaa mitenkään mun tarpeeseen pitää kaapit järjestyksessä. Ja tästä tuli mieleen, että mikäli sikiönä koettu stressi vaikuttaa geeniperimään, niin silloinhan miesten kokemalla stressillä ei olisi vaikutusta tuleviin sukupolviin?
Se jälleensyntymisjuttu tuli mieleeni kun joskus kuulin/ luin jostain ennenkin geenipankkiin jäävistä muistoista.
Taisi olla samassa yhteydessä myös juttu siitä, miksi sanotaan että olemme tulleet tähdistä ja se selitettiin siten, että kun sieltä joskus miljoonia vuosia sitten jotain rysähti maapallolle niin olisimme kaikki saaneet sitä tähtipölyä ja siksi papitkin sanoo "maasta sinä olet tullut...." koska maahanhan se rysähti. En kyllä muista tarkkaan mistä luin/ kuulin näistä aiheista enempikin mutta salaman lailla se tuli muistiin kun tuota kanadalaisjuttua luin.
Jotkut sanoo myös, että aivokapasiteetistamme on suurin osa käyttämättä ja, että silmätkin voisivat olla tehokkaammat mutta emme kuulemma niitäkään täysillä käytä, joten tutkimattomia alueita on vielä. Mielenkiintoista :)
En yhtään ihmettele, vaikka pitää paikkansakin..
Kai joskus ollut tutkimus, että on geeneistä kiinni, onko iltauninen vai aamu-uninen.
Osa porukasta on pitänyt vahtia iltayöstä, niistä on tullut aamu-unisia, osa aamuyöstä, ne on menneet aikaisin illalla nukkumaan.
Lopuksi vähän humoria. Minä kyllä olen alkanut uskoa sielunvaellusoppiin.
Minulla oli aina mustia koiria, muulla ei niin väliä, kun olivat mustia.
Jokunen vuosi sitten viimeinen koira kuoli. Ajattelin, etten enää ota lemmikkieläimiä.
Eikös mitä, minun luokse änkäytyi täysmusta kissa.
Se jullittaa jokapaikassa perässä niin kuin koira, kun sitä kutsuu, niin tulee laukalla luokse niin kuin koira.
Varmaan jonkin koiran sielu asuu tuossa kissassa..
Tää oli hauska :D
"Onhan sitä ennen tutkittu että stressi ja sen tuomat hormoonimuutokset vaikuttavat suoraan sikiöön. Mutta että se voisi vaikuttaa suoraan geeneihin..."
Epigenetiikka tarkoittaa karkeasti ottaen hankittujen ominaisuuksien siirtymistä tuleville polville. Vaikutukset voivat olla todella yllättäviä, sillä esimerkiksi vanhempien ravitsemus saattaa lisätä jälkeläisten rintasyöpäriskiä.
Kiitos vinkistä, en tiennyt tuosta ennen ja googlasin äsken. Löytyi heti juuri ne sanat, joita yritin löytää omassa aloituksessani mutta en osannut kertoa. Tämä on siis wikipediasta:
"Epigeneettinen periytyminen tarkoittaa perinnöllisen tiedon siirtoa solun tai eliön jälkeläiselle ilman, että perinnöllinen tieto on koodattuna DNA:n tai RNA:n sekvenssiin. Epigeneettisen periytymisen vuoksi saman geneettisen informaation sisältävät solut voivat jakautumisten myötä erilaistua ja toimia hyvin eri tavoin.
Hankittujen ominaisuuksien periytyminen
Geenien löytymisen jälkeen ei uskottu hankittujen ominaisuuksien periintymiseen. Epigeneettinen periytyminen kumoaa tämän. Esimerkiksi kasvien pakkasenkestävyyden periytymisessä geenit voivat olla passiivisia tai aktiivisia vanhempien hankittujen ominaisuuksien vaikutuksesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita minkä tahansa hankittujen ominaisuuksien periytymistä, vaan kyseessä on epigeneettisen periytymisen muoto."
Kun vielä enempi lueskelin, löytyi tämä linkki:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/karsitko_sadan_vuoden_takaisista_oloista
Joten kiitos tuosta sanasta epigenetiikka. Minulle se oli ennestään tuntematon. Nyt pitää lähteä nukkumaan mutta huomenna luen aiheesta enempi. Öitä!
En kyllä usko että uskomus jälleensyntymiseen voisi olla geenipohjaista. Paitsi tietysti sitä kautta että taipumus manipuloitua saattaisi olla ominaisuus joka periytyy. Tiedetään että osa ihmisistä on alttiimpia esim. mainoksille kuin toiset, mikseipä sitten muullekin huuhaalle.
Mun mielestä uskomus jälleensyntymiseen, iänkaikkiseen elämään,kaikkeen tollaseen tuubaan johtuu yksinkertaisesti ihmisen kuoleman pelosta. On tässä itekkin muutaman kerran pelännyt kuolemaa, en ole alkanut hihhuloimaan, mitta noita käytännön asioita, testamenttia jne väsäillyt. Että se puoli on itellä kunnossa. Mutta ällistyttävän paljon on ihmispoloja, jotka jotenin ajavat itsensä transsiin ja alkavat höpisemään kummallisuuksia, just, jos vaikka saavat syöpädiagnoosin tms. Asiaa ei helpota ollenkaan, että kaikenmaailman lahkolaiset ja mitkä lie sairaalapapit on kimpussa, kuin sikalimpussa välittömästi. Osa tietysti on perintöjen mahdollisuuskin, esim. jehovat tunnettuja vanhusten kimpussa olijoita ja ihmeesti oman äitini sairastellessa ennen kuolemaansa, sille ilmaantui lestaateja "ystäviä".
Nykyaika ehkä otollinenkin pitkästä aikaa uskistuuballe, niin monet vieraantuneet kokonaan normaalielämästä. Just oli isokin juttu lehdessä, kun poliisi lopetti kapisen ketun puistossa. Vanhemmat kauhisteli sitä, että pikkulapset seisoskeli ihan vieressä. Mitä hittoa, olisivat vanhemmat suojelleet lapsiaan mahdollisesti sairaalta elukalta. Kettu oli luemma purrut poliisia, no lastako sen olisi pitänyt purra?
Öf, menin aika kauas aiheesta. Mutta siis ihmiset peittää pelkojaan hullunkurisiin uskomuksiin, eikait täällä ihmesten keskuudessa muuten olisi niin paljon kaikenlaisia sekopää uskiksiä.
=DW=
Positiivisesti aateltuna, niin onhan se toisaalta hyvä jos joku saa elämäänsä rauhaa uskomalla kuka mihinkin. Jos ei siis muutu samalla oppiaan tuputtavaksi rasittavaksi evankelistaksi.
Uskovaiset ovatkin poispyyyhkäisseet koko kuoleman keksimällä kuoleman jälkeisen elämän taivaassa. Siten kuolema on poistettu ihmisen elinkaaren lopusta ja siten on yksi pelko vähempänä.
Ihminen on tehnyt jumalan omaksi kuvakseen (eikä niin, että jumala on tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen). Siten ihminen on suunnitellut itselleen sellaisen jumalan, mikä sopii hänen moraaliinsa ja toivomuksiinsa ja alkanut uskomaan siihen. Tällaisella näppärällä jipolla on kaikki saatu näyttämään ymmärrettävältä, moraalisesti ja loogisesti oikeudenmukaiselta ja oikein toimivalta. Mukavahan tuohon on uskoa, kun "kaikki menee juuri miten itse on sen parhaakseen suunnitellut".
Heidän koko elämä nojaa tuohon keinotekoiseen uskonkyhäelmään. Ja jos joku yrittää sitä sortaa, niin heille tulee hätä. Heidän koko maailmankuva uhkaa luhistua ja silloin on kaikki menetetty. Tästä syytä he niin fanaattisesti puolustavat näkemyksiään.
Onhan siihen edellä kuvaamaani uskonsepitelmään sovitettu myös optio, että aina kun pyytää anteeksi, niin kaikki synnit nollautuu. Se helpottaa taivaspaikan saantia ja alentaa irstastelukynnystä. Esim alaikäisiin voi vapaasti sekaantua ja saa pilata heidän koko elämänsä, kunhan vaan sitten lopuksi muistaa sanoa: ”Anteeks”.
Vaka vanha:
Positiivisesti aateltuna, niin onhan se toisaalta hyvä jos joku saa elämäänsä rauhaa uskomalla kuka mihinkin. Jos ei siis muutu samalla oppiaan tuputtavaksi rasittavaksi evankelistaksi.
Joopa joo. Pysyyhän lapsetki kiltteinä niin kauan kun uskovat pukkiin :)
Uskoo, kuka mihinkin.
Aikanaan oli totuus, että maa on pannukakku, kun reunalle menee, niin tippuu.
Galileon meinasivat tappaa, kun yritti toditella, että maapallo on pyöreä.Tais se pilkata sivussa keisariakin.
Nyt vannotaan alkuräjähdykseen, ja kaikki siitä alkoi.
Minä en kyllä usko, että tuhansien asteiden kuumuudessa syntyy mitään elävää.
Että maailmankaikkeudesta voi esittää mitä tahansa, joka on yhtä oikeassa kun tuo jumala-juttukin.
Tuhannen vuoden kuluttua ne nauraa, näille tämän päivän tieteensaavutuksille.
Sotia on kuiten silloinkin.
Sen mukaan mennään, mistä on saatu tietoa.
Alkuräjähdys on maallikon silmissä ihan hyvä selitys nykyisenkaltaiselle elämälle, siinä vapautui energiaa, kuten kaikissa räjähdyksissä. Ongelma on, mitä oli sitä ennen? Se on se onkelma. Kaikki mahdollinen tuntematon voidaan laittaa uskonnon ja yliluonnollisen piikkiin, niin varmasti alkuräjähdyskin. Mun mielestä on vain, ei tiedetä tarpeeksi ja ihmisrotu todennäköisesti kuolee sukupuuttoon, ennenkuin saakaan tietää enenpiä.
Mutta siihen perustuu uskomusasiat, tietämättömyyteen. Hankalahan se on myöntää toisille, etenkään itselleen, että ei ole kaikkitietävä, valitettavasti se vaan on tosiasia.
=DW=
Kyllä ne pahimmat härdellit noissa uskonasioissa on aina syntyneet ja syntyvät edelleen siitä että koitetaan käännyttää "vääräuskoisia" omalle kannalle. Ja koskee ihan kaikkia uskovaisia ja uskottomia. Itseäni ei muiden uskomiset pahemmin hetkauta kunhan eivät tule iholle.
Alkuräjähdys on varmastikin ollut nykyisenkaltaisen elämän alkuunpaneva voima, meikäläiseten esi-isät jotain limanuljaskoita jotka nousi kuivalle maalle joskus, mutta yritinkin just sitä kysellä aloituksessani, että minkähän verran meidän geeneissä on jotain muistijälkiä? Ei nyt varmaan siitä alkuräjähdyksestä asti, mutta jos edes muutama sukupolvi taannehtivasti?
Jos kerran alkuräjähdys ollut, niin tämä on sitä, mitä siitä on jäänyt jäljelle.
Kuuntelin kerran höpinää tästä alkuräjähdyksestä, Siinä puhuttiin tuhansien ja kymmenien tuhansien lämpötiloista. Ja siitä, miten sitten elollinen lähtee kasvamaan, onko se evoluutioteoria.
Kirkon luomisoppi on jo järjekkäämpää.
Minä vaan aattelen,että tuolla avaruuden takana on tämän maapallon kaltainen massa, josta tämä maa on irronnut, ja siellä on tämänkaltaiset olosuhteet kun täällä.
Paljon suuremmassa mittakaavassa.
Se on yhtä hyvä teoria, kun mikä muu tahansa. Tämä avaruus, mikä on meidän ympärillä on pelkkä kupla kiven sisällä.
Kuulostat Dänickeniläiseltä.
Sivusta.
Ei sitä kundia pidä aliarvioida. Oli se hyvä tutkija. Sen teorioista nyt kukakin on mitäkin mieltä. Mutta pitääpi muistaa se, mun muistin mukaan se tutki hyvin mielenkiintoisia asioita, se vaan, että jotenkin provokatiivisesti veti ne UFojen jne hommiksi.
Miksei...yhtä lähellä totuutta tämä geeniarvaus on kuin jälleensyntymisteoriakin - kumpaakaan ei voida tieteellisesti todistaa - vielä
Minä uskon jälleensyntymiseen, eikä minulla ole siihen oikein mitään järjellistä selitystä. Ihmisellä on sielu mutta missä se sijaitsee tai mitä se on, en tiedä. Ehkä se on jotain näkymätöntä vielä tunnistamatonta aineitta, vähän niin kuin tuo geeneissä siirtyvä tietous tai kokemukset.
Voi olla, että on helpompaa elää kun uskon jälleen syntymiseen. Olipa syy mikä vain, ja onko sillä edes merkitystä?
¨Kaikki mitä ihminen ajatelee ja tuntee tulee hermosoluista. Kun ne kuolee niin kaikki katoaa.
Samaa mieltä. Uskon myös että hormoonimme ovat iso syy kaikenlaisiin tuntemuksiin, niinkuin esim. sexuaaliseen vetovoimaan.
Kuoleman jälkeen muutumme joko tuhkakais tai maaksi maadumme mutta meniköhän jälkeläisiimme geeneissä jotain meidän itsemme kokemaa, jotain mikä vaikuttaa heidän elämiinsä? Siinäpä pulma mietittäväksi....
Miksi sitten emme tunne samalla lailla samanlaisissa tilanteissa. Hermosolujen rakenne on kaikilla samanlainen ja uskoisin myös että toimintaprosessi myös. Miksi me ihmiset emme toimi samoissa tilanteissa samalla lailla jne.? Me harkitsemme, havainnoimme, tulkitsemme ja reagoimme eri lailla.
Tuntemukset tulevat omista ajatuksistamme eli minkälaisen merkityksen me itse annamme asioille; mutta mistä tulee tuo merkitys?
Cloetta, jos syy onkin just niissä geenien perinnetiedoissa ettei tunneta samalla tavalla? Niinku alter egon alotuksessa suomea koetelleista sodista. Jos esim. sun isoisäsi oli sodassa mutta koki sen niin kauheana että lähti käpykaartiin ja sittemmin vamkilaan karkurina (kaikkia ei ammuttu) niin näkyiskö se sulla geeneissäs pelkona enempi kuin vaikka mulla, jonka isoisät molemmat oli semmoisia, että pask a reissu mutta tulipahan tehtyä joten eiku rinta rottingilla uusiin koettelemuksiin.
merkitykset asioille on opittuja.
Kun ihinen menettää tajunnan niin missä tilassa se sielu silloin on, onko sekin tajuton?
jälleensyntyminen ei ole teoria, vaan vallitseva tosiasia !
Mulla koulussa oli usko 4 ja matematiikka 10 joten arvaat suhtautumiseni tuohon.