Mitä tehdä pennun (3,5kk) joka vetää ihan hulluna. Välillä kävelee tosi nihkeesti (saa melkein vetää perässään), joskus tosi mukavasti ja rauhallisesti. Pahimmassa tapauksessa repii pitkin ja poikin, tuntuu ihan, että kohta on kurkku rikki. Voisiko laittaa tuon ikäisellä vedonestovaljaat tms? Missä vaiheessa mielestänne voi vaatia käyttäytymistä narussa? Kuitenkin se on vielä on pentu ja tuntuu tosi tyhmältä alkaa jo nyt pitämää sitä lyhyellä narulla, et kulkis vain vierellä..
Vetämisestä
mie
101181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
se kävelee vieressä.. Kait tarkoitit koiraa? =) Pidä jotain namupalaa kädessä ja seurata sitä.. Kyllä se siitä lähtee, mutta jos et tee mitään niin kyllä vetää koko loppu elämän..
ihmeessä pikkuisen pitempi kestoista mutta sikahyvää mentelmää. Eli AINA kun pentu vetää niin pysähdy seisomaan paikalleen. Pentu aluksi vetää, hyörii ja pyörii mutta kun se vilkaisee sinua niin silloin vasta jatkat matkaa. Kun se taas lähtee vetämään niin teet saman homman vaikka 30 kertaa 100 m matkalla. Jatka tätä aina niin kauan kuin pentu vielä vetää.
Oma pentuni on oppinut olla vetämättä sillä vasta silloin se pääsee eteenpäin. Muista olla johdonmukainen aina ja kun kävely sujuu niin kehut rauhallisella äänellä ettei turhaa taas pentu innostu.
Tässä menee aikaa päiviä ehkä viikoja mutta TOIMII!!
Ja vielä lisäksi muistat AINA KEHUA koiraa, kun se ottaa sinuun katsekontaktin. Kehut iloisella äänellä ja taas jatkatte matkaa. Se on silkkaa toistoa, toistoa, toistoa........
Minä teen samaa tällä hetkellä ja varmasti vielä pitkään oman sakuni (1,5-v.) kanssa. Kun ei ihan pentuna aloittanut näitä harjoituksia, niin nyt joutuu hieman pitempään opettelemaan. Ja tulosta alkaa näkyä!
Maltti on valttia!:)
Nää on niin rotu ja yksilökohtasia juttuja, mikä tehoo toiselle ei tehoo toiselle. Mulla on ainakin 2 pentua olleet kun yö ja päivä toisiinsa verrattuna. Nykyisen cavan pennun kanssa on tehty nyt kyli kk tätä pysähdysjuttua. Isäntä ei enää viitsi edes lähteä mukaan lenkille, se kun yhtä pysähtelyä! Pentu varmaan luulee, että pysähdyn jonkun tietyn asian takia, ja alkaa tähyillä ympärilleen, ja ainahan sieltä joku tulee, sitten odotellaan sitä, kunnes kohde menee ohi ja vasta sitten pentu tulee luokse ja jatketaan matkaa. kouluttaja sanoi, että n. 2 viikkoa kestää, kun antaa vaan makupaloja. Mutta ei ainakaan meillä ole mennyt perille. Jos anon "kävele nätisti", sitten alkaa napittaa silmiin ja odottaa makupalaa, mutta silloinhan se on "käskyn alla", eikä kävele rentona. Olenkin päättänyt odotella, että iän myötä rauhoittuu, koska tää vetäminen on ainut "ongelma" mitä pikkuinen tekee, eikä sekään nyt ole niin kauheeta.
Aikasemmin mulla oli mittelinpentu, joka oli muuten dominoiva (lapsia kohtaan), ja räyhääjä (omassa tarhassaan haukkui kaikki ohikulkijat, muta ei lenkillä), mutta hihnassa ei vetänyt tippaakaan. Se tajusi jotenkin muutamasta pysähdys kerrasta, mitä odotin, eli jos vetää ei pääse eteenpäin.
Jokainen karvakuono on yksilö siinä kuin me ihmisetkin.
Eihän ihan pienet pennut vielä ymmärräkään tuota pysähtely- ym. muita juttuja. Se vaatii aikaa. Eikä pennulta saakaan vaatia liikaa, vaan vähitellen.
Toiset käyttää makupalaa ja toiset ei. Sekin on mielipidekysymys. Jos käyttää makupalaa, niin siitäkin on hyvä jossain vaiheessa pyrkiä pois.
KEHUMINEN on kuitenkin kaiken A ja O! Vaikka se veisi kuukausia tms., niin MUISTA KEHUA!
Lisäksi pienen pennun (rokotetun) kanssa voi mennä jopa tapakasvatuskurssille, missä saa todella kullanarvoisia vinkkejä kaikenlaisiin käyttäytymisongelmiin.
Näin ainakin täällä Helsingissä. Meille on tapakasvatuksesta ollut suurta apua. Kehitystä on keväästä tapahtunut hurjasti, vaikka viekin enemmän aikaa, kun on jo 1,5-vuotias.
Mä kokeilin tota pysähtymis-juttua 1,5vuotiaaseen kultsuun, jota hoidan sillon tällön ja se vetää ku hullu! Tulos oli, että aina kun mä pysähdyin niin se ei katsonut ollenka muhun päin vaan jäi vaan nuuhkimaan jotai ruohoplänttiä vaikka 15 minuuttia!
Että ei toika systeemi aina toimi...
siis mulle tuli seropi 2kk sitten ja veti kun hullu remmissä.. aloitin heti totuttelun uuteen juttuun ja ei menny kun pari viikkoa niin se tajusi että jos vetää niin ei pääse eteenpäin..
nyt kulkee kiltisti remmissä ja jos sattuu joskus kiristyy pysähtyy heti kattoo mua et voiko mennä....
....voi sun kohdalla toimia, jos kerran koira on sulla "vain" hoitokoirana silloin tällöin!!! Omistajien pitäisi myös tehdä asialle jotain!
Lisäksi jokainen koira on yksilö, kuten me ihmisetkin. Toinen oppii toisella tavalla ja toinen toisella.
Ei riitä, että pysähtyy. Pitää vaihtaa suuntaa. "Vetämällä ei pääse mihinkään" opitaan liikkeessä, ei seisten. Juuri kirjoitin aiheesta pari postia ylemmäs....
Itselläni on vuoden vanha rottweiler, joka tuli meille viime elokuussa täysin kouluttamattomana, joten se ei todellakaan osannut kävellä vetämättä remmissä. Yritin pitkään ja sinnikkäästi opettaa sitä juuri niinkuin täällä monet neuvovat eli ainakun vetää niin täytyy pysähtyä ja kun ei vedä täytyy kehua. Mutta ei se ainakaan tämän koiran kohdalla tehonnut lainkaan, päinvastoin. Ainakun annoin luvan lähteä uudestaan kävelemään niin se ryntäsi hirveellä voimalla ja tuloksena oli kädet verellä ja lenkit venyivät puolen päivän mittasiksi. Sitten kokeilin vedonestovaljaita, jotka eivät tehonneet myöskään vaan hankasivat koiran kainalot auki. Kuulin monilta ihmisiltä, että koirille tarkoitetut "päitset" niinkuin hevosilla pidetään eivät ole eläinystävälliset. Päätin kuitenkin kokeilla niitä ja ihmettelen todella näitten ihmisten puheita koska pidän päitsiä erittäin eläinystävällisenä vaihtoehtona. Silloin koira ei vedä, koska se ei pysty päällänsä vetämään ja päitset ovat toimineet erittäin hyvin meidän koiralle. Olen ollut koko ikäni hevosten kanssa tekemisissä ja en ymmärrä miksi koiralla ei voisi käyttää päitsiä siinä missä hevosellakin. Kaulapannat ja etenkin kuristuspannat vetävällä koiralla auheittavat hirveetä kipua koiralle minkä vuoksi en ymmärrä miksi niitä käytetään silti.