Myrskyluodon Maijan häävalssi

Meri jäljet lyö luotoon, vaot kallion ne aallot tehnyt on. Myös myrskysää tarttuu Maijan muotoon, ja Jannen silmiin leudot tuulet kiinni jää. Meren ankara työ heihin merkkinsä lyö, heihin merkkinsä lyö.

Oppii luodolla kielen, sanat liikaa ois ja joutaa lauseet pois. Voi aavistaa vaimo toisen mielen, hän tuntee tuulen, joka miehen matkaan saa. Katsoo hän lähtijää, vielä tyyni on sää, vielä tyyni on sää.

Kun saapuu taas saaliineen hän, on kuin mies naistaan tuntisi enemmän. Rannalle suurimmat siioistaan tuo huutaen: 'Eivät ne karkaa, suomusta nuo!' Katsetta arkaa vaimoon hän luo, karkeaa sarkaa kosketellen kertoo mies terveiset myrskyjen.

Niin jatkuu tuo yhteinen työ taas kunnes saapuu tyynenä kesäyö. Yhdestä katseesta mies ymmärtää vaimoaan, kuinka hän pelkää myrskyävää pohjoista selkää yksin kun jää. 'Siis tyynnytelkää huomisen veet, hatiat', mies pyyhkii kyyneleet.

Oppii luodolla kielen, puhe turhaa on ja lause tarpeeton. Mies aavistaa liikkeet herkän mielen, kun nousee aamu, joka miehen matkaan saa. Katse saattamaan jää, vielä tyyni on sää, vielä tyyni on sää. "

Tarkoitatko Puurtisen-Helmisen Maijan ja Jannen häävalssia?

Se menee näin:

1. Vie minut vietellen vierelles sun,
leijaillen keinuta varttani mun.
Silmissäin varmaankin rakkauden näät
sinun ja minunhan nää ovat häät.
Valssiin mut vaivuta,
uumaani taivuta,
hiuksiain lennätä,
syliini ennätä,
onneen mut onneen sut
onneemme yhteiseen vie, vie vie.

2. Valtavan riemun nään silmissäs sun,
leikiten nauramaan saathan sä mun.
Aikojen loppuun sä vierellein jäät,
sinun ja minunhan nää ovat häät.
Valssiin mut jne.

3. Rakastan, rakastan, rakastan sua
uskothan, uskothan uskothan mua!
Uniini saakka sä sieluuni näät,
sinun ja minunhan nää ovat häät.
Valssiin mut jne.

Maijan ja Jannen häävalssi.
Suuri Toivelaulukirja 17.
Sivu 96.

Minulla on se ja hyvä valssi onkin :).

Lasse Mårtensson on säveltäjä !