ja sitten löytänytkin itsesi istumassa vastapäisessä nurkassa?
Kun kadonnut minuus on löytynyt ja kokot itsesi uudelleen, jääkö siinä sen verran osia yli, että niistä saa rakennuttua täydellisen sivupersoonan?
Ihminenhän kasvaa kokoa sisältäpäin ja joskus ulkokuori ei enää venykään samoihin mittoihin.
Tapahtuuko silloin hallitsematon mielenrepeämä, joka saa ulkomaailman tuntumaan tunnottomalta paikalta.
Ihminen on erehtyväinen, mutta lehmä on märehtiväinen.
Kun kadonnut minuus on löytynyt ja kokot itsesi uudelleen, jääkö siinä sen verran osia yli, että niistä saa rakennuttua täydellisen sivupersoonan?
Ihminenhän kasvaa kokoa sisältäpäin ja joskus ulkokuori ei enää venykään samoihin mittoihin.
Tapahtuuko silloin hallitsematon mielenrepeämä, joka saa ulkomaailman tuntumaan tunnottomalta paikalta.
Ihminen on erehtyväinen, mutta lehmä on märehtiväinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
En, vielä.
Pääni ei ole prakannut koskaan enkä ole sortunut huuhaajuttuihin, toisin kuin monet päästään seonneet. Ja aina olen mahtunut nahkani sisään.
Olen lukenut ja tavannut muutaman skitsofreniaa sairastavan, joilla on tuollaisia tuntemuksia. Eräs mies kuvitteli menevänsä välillä fyysisesti rikki, raajat hajalle. Aamuisin hän harhoissaan kokoili jäseniään, liitti niitä muka kehoonsa. Jos usein tuollaista tapahtuu, ja niin voi olla mielenterveydellisiä ongelmia.
Toisinaan ,aloittaja hyvä luulen että se uurelleen koottu sivupersoona istuu tarakalla,pilkkaa pirulainen ja haukkuu ja kehuu.
On muuten hankala keskittyy ajamiseen ku toinen heiluttaa pyörää ja sopottaa korvaan.
Olen joskus koittanu huijaamalla lähtee lenkille,ihan yksikseen mut sit sen varjon kanssa pitää käyrä kaikenlaist kaupantekoo ja säätämistä.
Karmein episori oli viimeviikol ku yks mun ikänen nainen kohautti ohitte ylämäes sähköpyöräl, kamala älämölö nous tarakalla ja semmosia herjoja lenteli et alta pois.
Mun piti oikein lujasti uhkailla heinällä lyömisellä et se pahalainen hiljeni ja sain rauhas pyyhkii kiukun kyyneleet silmistä.
On se sivupersoona kamala matkustaja.
Hauska, mutta totta kertova kommentti ; )
Olen katsonut itseäni vierestä pankin kassajonossa. Tuntui aika hassulta katsoa itseään ja miettiä siinä minä, mutta missä minä itse.
En tietty uskaltanut kertoa asiasta kenellekään koska pelkäsin reaktioita. Hullu se on jne. Kuulin kuitenkin joitakin viikkoja myöhemmin, että itsestään irtautuminen on yksi oire pitkälle menneestä kilpirauhasenvajaatoiminnasta.
Kylläpä olen tähän asti löytänyt itseni siitä mihin olen takamukseni istumaan tällännyt.
Tänään en ole ehtinyt istua ollenkaan ennen kuin nyt. Pahuksen työpäivä - tai tarkemmin ajatellen ihan mukava päivä. Illalla on luvassa sauna palkkioksi kun olen ollut niin ahkera... toista minun hommista kun ei makseta ;-((
Olen. Kadotin itseni omassa sängyssä, palasin itseeni muutaman vuorokauden kuluttua.
Kai sitä joskus on lumiukkona ulkona pähkäillessä kun homma ei luista, silloi on paras pittää tuumailu tuokio ja asiat kirkastuu kuin itestään, väkisin ei tuu kuin äkäseksi.
Aloin vielä miettiä tätä aloitusta toiselta kantilta. Jotenkin ymmärrän "itsensä kadottamisen" tarkoittavan jotain sellaista että sortuu vaikkapa alkoholismiin tai huumeisiin. Sehän tunnetusti on karmea tie ja vie pelkästään alaspäin. Usein pohjalle asti. Eipä tuota kenellekään toivo koska pohjalta nouseminen se vasta vaikeaa on, kun ensin täytyy itsensä löytää ja sen jälkeen alkaa etsiä palasiaan ja pistellä niitä paikoilleen. Jotkut onnistuu jopa! Useimmat ei.
Onko se sitten oma itse vai sivupersoona joka (itsensä kadottamisen jälkeen) nousee kuin Fenix-lintu tuhkasta? Täysin muuttuneita ihmisiä he kuitenkin yleensä ovat.
Ei kai kenelläkään ihmisellä elämä ole alusta loppuun kuin silkkiä vaan? Ei minunkaan elämä aina ole mennyt kuin Strömsössä. Mutta onneksi palikat on suurin piirtein aina olleet yhdessä läjässä. Ainakin nyt.
nyt oon ihan hukassa...
Mulla on sytkärissä tuli,kattele mis kajottaa ja tuu sinne päin niin pääset kartalle.
täältä lähetetään terveisiä sulle nyt rupee pikkusen hahmottuun...
ja aamusella läden lentoon aurinko odottaa viluista kulkijaa tuli äkkipäätös äkkilähtöön oliskohan ruvennu poltteleen maa jalkojen alla...
Kyllä hän olisi voinut selvemmin terveisensä kertoa, mutta matkakuume päällä oli neitosella. Aamulla viideltä halattiin ja iloista reissua toivottelin.
Onneksi mie en ole hukassa vaan ihan hyvässä paikassa.
Mutta aina olen valmis seuraamaan sytkärisi tulta, jos kartalta putoan.
Fiksujen naisten pitäs ymmärtää et ei miehet vähällä vinkkejä ymmärrä.
Toi tulenkantajan homma on fiksujen ja viisaitten ,ainakin joskus oli, parhaani koitan et loiste ei sammuis.
Mä luulen että olen vaihdokas. Elikkä siis mun kadotettiin ihan pienenä jo ja vaikka olenkin oikeesti kuninkaantytär niin mut on kasvattaneet trollit. HMMMM.....vai oliko se päinvastoin???
;) ;) ;)
Tai sitten ton vois tulkita silleenkin että olen kadottanut itseni silmiesi sinisiin syövereihin....
;)
Ihan oikeesti, luulen että koko elämäni on ollut vain itseni löytämistä ja kadottamista. Vuorotellen. En ole vain jaksanut syventyä asiaan.
Joskus mulle tulee sellainen déjà vu, mutta ei se kauaa kestä.
Minä oon kova Rönsyilemään.
Joskus se kynsityttää päänahkaa.
Jollen olisi ihminen, saattaisin olla mansikka.
Aina tykänny mansikasta.
Ainoastaan kerran.
Sain kaipaamani ylennyksen ja siihen liittyvän palkan-korotuksen.
Istuin uudessa huoneessani ja ihmettelin:
Minäkö se oon?
Työ-suhde autokin ja nahka-kantinen tasku-kalenteri.
Sihteeri oli kuitenkin jaettava parin muun kanssa.
Pelkän keski-koulun käyneelle nero-patille koitti toisen-lainen tulevaisuus.
Ansaittu toki, pelkällä Aivolla.
Aloin ostaa kalliimpia Perhoja.
Kalat eivät kuitenkaan kasvaneet kokoa repussani.
H.
Tässä oli kysymys minuutensa kadottamisesta.
Ei henkisestä tyhjyydestä.
"pysy asiassa!"
Jos jotain katoaa, jää tyhjä paikka.
Pienen nörtin vaatimaton minuus nousi suureksi ja pikkuisen mahtailevaksikin.
Tuo tuli tilalle, kun kadotin pienen minuuteni.
Jos minuus katoaa, mistä tietää että se on kadonnut?
Jos minuuden sitten löytää, miten voi olla varma että se on minun?
Jos noin pääsee käymään, ymmärrän hyvin että se on keskustelu-palstan paikka.
Ilmeisesti alat toipua.
H.
Hunksi
Jos sä joskus löyrät jonkun löysän nahkan harhailemasta nii kuuntele mitä se höpöttää.
Jos se jankkaa koko aikka minä,minä,minä nii verä päälles vaan ja kokeile istuuko.
Näin oikke!
"koti-kiusattu"
Enpä taida uskaltaa.
Ties mitä murretta se pakottaa puhumaan:)
Otan kyllä vaarilta onkeeni.
On kuitenkin hankalaa kirjoitella, jos ei voi panna omiaan.
Kaikkien nahkojen puheista ei saa kirjoitellakaan.
Ajatteles jos alkaisin runoilemaan:
"Minä muistan hyvin kun k/k astui ensimmäistä kertaa laivaan.
Hänen edellään nousi sievä tyttö.
Katsellessani tuota urheata miestä, ymmärsin että hän tunsi olevansa hukassa.
Muista kuka olet! Huudahdin hänelle mielessäni..."
yst.
H.
Hunksi
Oli ihan pakko potkasta kun annoit noin hyvän syötön.
Oikees olet laivaan noususta,kun känveitä nousin niin pikkasen oli jännä kakka housuun tulossa.
Mie en oo vielä kertaakaan onnistunu. Hurjasti oon yrittäny ja maailma ympärillä on höykyyttänyt kuin tuhansussa tulissa ja vesissä ja myrskyissä ja sopissa on uitettu ja piinattu --- vaan ei. Jos saisin lähteä nahoistani ja se hoppeelanka ois edelleen kiinni paluun pakkona, niin oisin kyllä aikamonessa katossa kärpäsenä ja käypäseltään kävisin kutittelemassa muutamia.
Eräs reikistä innostunut hörhö ohjeisti meikämannea, että erässä chakrakirjassa todettiin, että kun kruunuchakra on auki, puhdas ja tasapainossa, tulee ruumiista irtautuminen itsestään. Onkohan sinulla kruunu hukassa vai värähteletkö liian hitaasti?
Kerran muksuna lähdin kiukuspäissäni polkupyörällä 15 km päähän kaverille.
Äiten mielestä olin hukassa.
Mä olinkin siellä sitten 2 viikkoo, että suurempi kiukku meni ohi.
Joskus, kun katselee kuinka koira ajaa häntäänsä takaa, oon aatellu, että etsiiköhän se itseänsä.
Joopas...oli tämä päivien päivä.....en kadottanut itseäni ...vaan bussin.. vai oliko se sittenkin päinvastoin... Olin ostanut netistä liput bussiin.... pysäkillä ollessani kaupungin vilskeessä se porhalsi ohitse....kun olin toisen auton "katveessa"... no ei siinä voinut enää kuin kiukustua....Bussi meni.. liput meni .. raha meni meno-paluu lippuun.... Kaikkein suurin pettymys oli odottajalle...kun en saapunutkaan....palvelutaloon.
Olen minä muutaman kerran. Katsomossa, telkun ääressä, vieraisilla, lentokoneessa. Tähän asti olen tulkinnut ne niin, että olen torkahtanut hetkeksi tai pitemmäksi, mitään muistikuvia ei ole jäänyt, ainoastaan pöpperöistä ihmettelyä että mitä, missä milloin.
Oijoijoi...monta monituista kertaa olen onnistunut kadottamaan itseeni. Vieraassa kaupungissa, usvaan, laiva lähti, juna vihelsi, missä olen, kuka olen, hei....tota..joo ...mutta sitten olen aina onnekseni herännyt. Muutama tunti on mennyt siinä heti sen jälkeen kokoamalla palasia ja siirtymällä, liukumalla kokonaan siihen omaan tuttuun, turvalliseen minuuteen.
Kerran nuoruudessa lainasin kirjan jossa opetettiin rentoutumista, ohjeen mukaan alussa piti lukea koko kirja ensin en tehnyt niin vaan heti siitä toimiin kaikki meni tosi hyvin kunnes parin viikon jälkeen näin itseni jotenkin katonkulmassa siis näin itseni sängyssä kuva oli musta-Valkoinen.
Siihen jäi sekin asia, kirjan vein lainastoon.
Olen kadottanut vanhan,tutun turvallisen minäni.
Se,joka nyt asuu minussa,ei tiedä,pitäisikö vanhaa vielä etsiä,vai olisko sittenkin parempi opetella elämään uuden tuttavuuden kanssa.
Toisinpäin.
Olen muutaman kerran löytänyt itseni. Hankala selittää, muutaman kerran tullut outo fiilis ja jotenkin tavallaan katellut itseään, elämäänsä, tilannettaan niinkuin ulkopuolisen silmin. Ja tosiaankin, nähnyt asioita, mitä ei ole aikaisemmin huomannut.
Kyse ei ole mistään huumesienistä tai uskontoon sekoamisesta, kaiketi tavallisista elämän kriiseistä, kun kaikilla mahdollisilla tavoin käy ylikierroksilla. Jonkinlaisia "valaistumisen" hetkiä. Tarkoitan kai sitä, että muutamia kertoja, on ollut pakko katsoa itseään niinkuin ulkopuolisena ja miettiä mitä hittoa nyt sitten tapahtuu.
Tunnen ihmisiä, joilla ollut samoja hetkiä, valitettavasti, tunnen niitäkin, joilla sellaisia hetkiä ei ole ollut koskaan. Noin suoraviivaisesti ilmaistununa, jaan porukat kahteen leiriin just ton seikan takia. Ihmiset, jotka on koetelleet rajojaan ja ne, jotka ei ole. Jotkut kokee tiukkoja paikkoja, jotkut toiset ei.
Vaikeaselkoinen asia, kirjoitan aiheesta joskus myöhemmin lisää, jos kirjoitan. Aihe kiinnostss itseäni suuresti, mutta sen purkaminen on jotenkin hankalaa.
=DW=
Empä usko, että sellaista ihmistä onkaan, joka ei jollain elämän alueella oli kokenut tiukkaa paikkaa.
Toisilla vaan on rajat lähempänä, kuin toisilla.
Emme niin tarkkaan voi tietää kenekään mielenmaisemasta.
Eriävä mielipide.
Siis mun mielestä on helukatan paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä elämän realiteeteista. Net elelee jollain Hannu Hanhi- metodilla koko elämänsä, ikäänkuin pivessä tai uskishuumassa. Jos jotain tapahtuu, ne tavallaan sulkee sen pois itsestään ja viheltelevät tyytyväisinä. Siis, jotkut ihmiset on kuin saippuaa, kaikki vaan liukuu pois niitten harteilta, ilman, että ne varsinaisesti edes huomaavat asiaa.
Tämä on pitkä juttu, pohtinut sitä paljon. Ei hajuakaan saanko ikinä puretuksi sitä. Mun mielestä tosiaan on karkeasti ottaen kahdenlaisia ihmisiä, tarkempi määritteleminen ei ole hankalaa, mutta erittäin pitkä asia. Vois tiivistää, on niitä, jotka kokevat elämän ja niitä, jotka kokevat kokevansa elämän. Päättele loput :D
=DW=
DW
Narsistit saattavat sopia tuohon määritelmääsi.
Jokin muu sana.
Mä en pidä sopivaa narsismia negatiivisena asiana. Kyse mun mielestä yleensä hyvästå itsetunnosta. Kun sitä nyt ihmisellä pitää jonkin verran olla. Ja myönnetään ihan julkisesti, meitsillä kyllä on hyvä itsetunto :D
Tässä yhteydessä kyse mun mielestä on enenpi jonkinlaisessa valheessa elämisessessä. Siis kyllä kunnon narsisti kestää ottaa turpiinsa, kuin nyrkkeilijä. Sitä vaan sattuu joskus ja se on sitten mietittävä asia. Jotkut ei mieti ollenkaan, vaikka ne pieksettäisiin tuusan nuuskaksi.
Pari mottoa, mitä koittanut noudattaa. Yks on "Kaikki mikä ei tapa, karasee". On tässä tullu karastua jonkun kerran. Jotkut ei mun käsittääkseni edes hokaa, kun niillä sellanen tilanne. Että oiskohan se jotenkin ton ilmaisun ympärillä oleva asia. Mä olen toiaankin miettinyt tätä paljon ja pitkällä aikavälillä. Ei ollenkaan varmaa, saanko ikinä väännetyksi asiaa selkokielisesti. Kuitenkin, jokatapauksessa ihmiset on erilaisia ja kun totta puhutaan,välillä ois kivempi olla toisenlainen, kuin mitä on >:(
Kaikella on hintansa.
=DW=
DW
Kuvaavampi sana voisi olla psykopaatti.
Jossakin oli juuri uutinen missä ehdotettiin dementoituneille vanhuksille gps-paikantimia, joiden antaman signaalin perusteella viranomaiset voisivat hakea nykyistä tehokkaammin harhalaiset takaisin koteihinsa. Työllistää kuulemma nykyisin ihan jatkuvasti poliiseja jne ja lehdistäkin saa yhtenään lukea joko etsinnöistä tai sitten kuolleena löydetyistä harhalaisista.
Vielä kartalla, se koirien tutkapanta olisi hyvä, samassa paketissa kaulakoru ja ja turva.
Tavallaan on hyvä että pystyy katsomaan myös sivusta itseään, arvioimaa
tekemisiään. Monet kertoo kun olleet vaikeassa paikassa, ovat nähneet filminauhana elämänsä, eli ihmisellä se kyky on. Minä kun äidin kuolemanhetkeä
sairaalassa seurasin, yöllä yksin, näin hänen elämänsä päässäni filminauhana,
nauha eteni nopeasti välähdyksien omaisesti, mutta siinä oli kuvia joita en ollut
enää muistanut, kuten äiti hyvin nuorena. Kerroin sairaanhoitajalle tunteestani,
hän sanoi että äitini saattoi nähdä samalla tavalla. Se oli äidin elämän viimeinen filmi. Olen vakuuttunut että emme tiedä läheskään kaikkea siitä mitä olemme,
vain kovassa paikassa ihminen oppii .
Voi kadottaa myös itsensä jos asettaa toisten tarpeet liiaksi etusijalle, alkaa oma persoona hukkua. Terve itsekkyys pitää aina säilyttää, kunnioittaa itseään.
Hyvin kerroit se mikä sopii toiselle ei välttämättä käy toiselle kun olemme yksilöitä myös ajattelemme itsenäisesti ottaen huomioon toisemme.
Toiset ihmiset funtsii enemmän. Itse kyllä tykkään mietiskellä syntyjä syviä.
Minun persoonaani kuuluu käynti syvällä ja päinvastoin. En kuitenkaan ole maanisdebressiivinen vaan siinämielessä lukeudun
ns. terveisiin. Sanotaan että on ihmisiä joilla on kuudes aisti.
Kuudennen aistin oivaltaminen tulee lisääntymään.
Tälläkin palstalla vaikuttaa monella olevan kuudes aisti, kun osataan todeta varmaksi kuka on kuka.
Näinkin, se on nähtävä.