Tervehdys kaikille keski-ikäisille varatuille ja miksei vapaillekin. Esitän teille kysymyksen ns. virtuaalirakkaudesta. Minulle on tullut mielikuva, että on hyvin yleistä, että erityisesti parisuhteissa elävillä keski-ikäisillä ihmisillä on paljonkin tällaisia suhteita.
Nämä suhteet mahdollistuvat kännyköiden, teksitiviestien, sähköpostien ja chattien kautta.
Niihin saattaa sisältyä salaiset tapaamiset aina silloin tällöin kun se on mahdollista.
Olen itse sanavalmiina ja asioista kiinnostuneena ihmisenä joutunut tällaisiin juttuihin mukaan.
Kertokaapa mielipiteitänne ja kokemuksianne. Onko ne hiipuneen parisuhteen korvikkeita, vai ihan oikeaa tunnetta? Ovatko nämä johtaneet salaisiin suhteisiin tai jopa uusiin liverakkaukauksiin.
Raikasta syksyä toivotellen muan Simmi.
Nämä suhteet mahdollistuvat kännyköiden, teksitiviestien, sähköpostien ja chattien kautta.
Niihin saattaa sisältyä salaiset tapaamiset aina silloin tällöin kun se on mahdollista.
Olen itse sanavalmiina ja asioista kiinnostuneena ihmisenä joutunut tällaisiin juttuihin mukaan.
Kertokaapa mielipiteitänne ja kokemuksianne. Onko ne hiipuneen parisuhteen korvikkeita, vai ihan oikeaa tunnetta? Ovatko nämä johtaneet salaisiin suhteisiin tai jopa uusiin liverakkaukauksiin.
Raikasta syksyä toivotellen muan Simmi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse vaihdoin exmieheni reilut 3.5 v sitten virtuaalimieheen. Oltiin seurusteltu ex:n kanssa reilut 8v, kun alkoi olemaan niin suuria riitoja, jotka vaikutti parisuhteeseemme. Hain juttu seuraa chatista, ja tapasinkin ihanan miehen. Ei tavattu kertaakaan virtuaali mieheni kanssa, siis kun asuin exmieheni kanssa samassa taloudessa. Ja eronkin jalk. meni muutama kuukausi, itse asiassa kuusi kuukautta ennenkuin tavattiin ihan oikeasti. Ja se oli menoa se. Kihloihin mentiin tasan 2 vuotta sitten !!! Ja en ole katunnut kertaakaan !!!
Kyllä niissä virtuaalisuhteissa saattaa olla tunnetta enemmänkin kuin omassa parisuhteessa. Itse olen saanut niin ihania viestejä yhdeltä varatulta mieheltä, että oksat pois. Oma ukko ei ole ikinä antanut edes korttia.
Sähköpostilla voi kertoa vaikeampiakin asioita esim. omista tunteistaan. Virtuaalirakkaani tietää minusta jo nyt muutaman kuukauden tuttavuuden jälkeen enemmän kuin oma mieheni koskaan tuleekaan tietämään. Puhuminen on paljon vaikeampaa.
Kerran ollaan tavattu. Todellisuus oli vielä parempi, kuin se mielikuva jonka olin hänestä viestien perusteella saanut. Uutta kohtaamista odottelen tulenpalavasti ja sähköpostia ja tekstaria samoin.
Pettämistä tämä siis on ja pahimman laatuista sellaista. Vähemmän syyllinen on mielestäni mies, joka vain käy satunnaisella panolla. Henkinen yhteys se kai kaikkein vaarallisinta on.
ns. virtuaalisuhde muutaman kuukauden erään ihanan miehen kanssa, ei koskaan tavattu, mutta sitäkin enemmän juteltiin puhelimessa, tekstareita vaihdeltiin ja sähköpostit liikku molempiin suuntiin. Se mainitsemasi henkinen yhteys on todella vaarallista, pahempaa varmaan kuin fyysinen yhteys, sillä ei sitä joka päivä tapaa ihmistä josta tuntee että on samalla aaltopituudella... sitä toista, eli fyysistä kosketusta kyllä saa melkein keneltä vaan...
sitähän sitä saa, mitä tilaa!!!