oon kärsinyt nyt hirveestä jännittämisestä (siis ihan sairaalloisesta) niin kauan että koulupäivät on yhtä selviämistä. sitä vaan aina oottaa että koska kellot soi ja pääsee pois. tunnista tuntiin ja päivästä toiseen, pelkkää selviämistä ja tuskaa.
voi luoja tää mun jännittäminen on jo niin sairasta! tuntuu niin pahalta kun mä en pysty enää hallitseen tätä ja aina tää vaan menee pahemmaks ja pahemmaks.
ensin se lähti siitä kun aloin jännittään esitelmiä ja puheet ne vasta kamalia onkin. oon siis nyt lukion ekalla ja aina tää vaan pahenee. nykyään mä en ees pysty sanoon yhtä lausetta ääneen kun jännitän niin hirveesti.
vielä kuukausi sitten olin ihan varma että mä tästä vielä selviin mutta nyt mä oon jo niin pohjalla että on vaikeeta selvitä yksin. syön siis propralia melkein joka päivä puolikkaan, sillä selviää kohtalaisesti.
aina sitä miettii että miks just MÄ jännitän?? kun ei muutkaan jännitä näin paljoo. mä oon tosi sosiaalinen ja ennen ollu kauhee himoesiintyjä kunnes aloin jännittään. sitä aina miettii että mitä mulle on oikeen tehty tai mitä kamalaa mulle on tapahtunu kun jännitän näin älyttömästi.
nyt oon jo alkanu lintsaamaan joitain tunteja kun tiedän että esim. äikän tunnilla joudun varmasti lukemaan jotain.
mä oon niin MASENTUNU ja SURULLINEN kun pelkään niin paljon että tää ei lopu koskaan. se on maailman ihanin tunne kun koulupäivä on ohitse eikä tarvitse enää jännittää -ainakaan hetkeen.
mä oon joutunu pitään jo yhen esitelmän tänä syksynä ja pelkään niin paljon että millon seuraava tulee. viime esitelmästä jäi kauheet tuntemukset, varsinkin sen oottamisesta. edellisenä päivänä oli maha niin sekasin enkä pystyny syömään mitään ja en saanu nukuttua yöllä kun jännitin niin kovasti. aamulla heräsin tosi aikasin ihan itekseni, oikeestaan mä heräsin siihen jännittämiseen, oli niin hirvee olo. otin propralin ja esitys meni tyydyttävästi. nyt on sellanen tunne että mä en enää selviäis tosta samasta.
oon saanu muutaman paniikkikohtauksen jännityksen aiheuttamana ja joskus on kahvikuppineuroosiakin.
oon alkanu miettimään joitain muita vahtoehtoja (EFT ei auta!) ja harkinnu terapiaa. kuinka kallista sé on? kuinka pitkään pitäisi käydä jotta tuloksia näkyisi? vai näkyykö niitä ollenkaan? entä mitä niissä istunnoissa tehdän tai mistä niissä keskustellaan?
onko olemassa joitain muita hoitomuotoja jännitykseen?
olisi ihanaa jos jaksaisitte kirjotella mulle jotain, omia tarinoitanne:) muitten kokemuksista saa ihan hirvittävästi voima jatkaa eteenpäin.
huok, mun suurin haaveeni on päästä yli tästä jännittämisestä
voi luoja tää mun jännittäminen on jo niin sairasta! tuntuu niin pahalta kun mä en pysty enää hallitseen tätä ja aina tää vaan menee pahemmaks ja pahemmaks.
ensin se lähti siitä kun aloin jännittään esitelmiä ja puheet ne vasta kamalia onkin. oon siis nyt lukion ekalla ja aina tää vaan pahenee. nykyään mä en ees pysty sanoon yhtä lausetta ääneen kun jännitän niin hirveesti.
vielä kuukausi sitten olin ihan varma että mä tästä vielä selviin mutta nyt mä oon jo niin pohjalla että on vaikeeta selvitä yksin. syön siis propralia melkein joka päivä puolikkaan, sillä selviää kohtalaisesti.
aina sitä miettii että miks just MÄ jännitän?? kun ei muutkaan jännitä näin paljoo. mä oon tosi sosiaalinen ja ennen ollu kauhee himoesiintyjä kunnes aloin jännittään. sitä aina miettii että mitä mulle on oikeen tehty tai mitä kamalaa mulle on tapahtunu kun jännitän näin älyttömästi.
nyt oon jo alkanu lintsaamaan joitain tunteja kun tiedän että esim. äikän tunnilla joudun varmasti lukemaan jotain.
mä oon niin MASENTUNU ja SURULLINEN kun pelkään niin paljon että tää ei lopu koskaan. se on maailman ihanin tunne kun koulupäivä on ohitse eikä tarvitse enää jännittää -ainakaan hetkeen.
mä oon joutunu pitään jo yhen esitelmän tänä syksynä ja pelkään niin paljon että millon seuraava tulee. viime esitelmästä jäi kauheet tuntemukset, varsinkin sen oottamisesta. edellisenä päivänä oli maha niin sekasin enkä pystyny syömään mitään ja en saanu nukuttua yöllä kun jännitin niin kovasti. aamulla heräsin tosi aikasin ihan itekseni, oikeestaan mä heräsin siihen jännittämiseen, oli niin hirvee olo. otin propralin ja esitys meni tyydyttävästi. nyt on sellanen tunne että mä en enää selviäis tosta samasta.
oon saanu muutaman paniikkikohtauksen jännityksen aiheuttamana ja joskus on kahvikuppineuroosiakin.
oon alkanu miettimään joitain muita vahtoehtoja (EFT ei auta!) ja harkinnu terapiaa. kuinka kallista sé on? kuinka pitkään pitäisi käydä jotta tuloksia näkyisi? vai näkyykö niitä ollenkaan? entä mitä niissä istunnoissa tehdän tai mistä niissä keskustellaan?
onko olemassa joitain muita hoitomuotoja jännitykseen?
olisi ihanaa jos jaksaisitte kirjotella mulle jotain, omia tarinoitanne:) muitten kokemuksista saa ihan hirvittävästi voima jatkaa eteenpäin.
huok, mun suurin haaveeni on päästä yli tästä jännittämisestä
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla on ollu/on ihan samoja ongelmia.
ne alkoi vasta lukiossa. yläasteaikana koulunkäynti oli vielä mukavaa, mutta sitten, kun menin lukioon alkoi jännittäminen. eka se oli aika lievää, mutta paheni vaan pahenemistaan. joskus oli parempia aikoja, joskus ihan hirveitä.
toi on niin tuttua, kun odotti vaan, että tunti tai koulupäivä olisi ohi. aina sai pelätä joutuvansa jollain tavalla esiintymään tunnilla. koko ajan oli ahdistunut olo.
en tiedä miten se jännitys alkoi. yläasteella en tosiaan jännittänyt vielä yhtään. tai jos jännitin niin se oli sellasta normaalia jännitystä, vähän niinku perhosia vastassa.
sitten muutaman täsyin kamalan esitelmänpidon jälkeen ongelma vain paheni, kun jännitti jo seuravaa ja ajatteli koko ajan vaan sitä että MITÄ MUUT AJATTELEE KUN JÄNNITÄN NÄIN? se itseviha mikä siitä tulee, ihan hirveetä.
mä en osaa oikein neuvoa. itekkin mietin miten pääsisin tästä kokonaan joskus eroon. lukiossa en enää oo (ihme kyllä mä selvisin ne kolme vuotta siellä). en oo vielä opiskelemassa missään. ihanaa kun ei tarvitse kärsiä koulussa!
mä oon joskus aatellu hypnoosia. toimisikohan se?
maksais sitte vaikka miljoona euroa! jos se toimisi niin se olisi sen rahan arvoista!
sulle vielä sitä, että älä vaivu epätoivoon! paremmat ajat tulee vielä aivan varmasti! hae apua, juttele ongelmastasi jollekin. jos pidät sitä sisälläsi et varmastikaan jaksa!
kirjoitellaan tällä palstalla vielä! :)
aah, ihanaa, heti oli tullu vastaus:) mullakaan ei vielä yläasteella ollu näin kauheeta jännittämistä, silloin kaikki esiintymiset meni sillain nätisti rutiinilla.
jännittää nyt jo huominen koulupäivä, tiedän että joudun lukemaan ja vastaamaan ja esiintyyn. ja mä jännitän kaikista eniten sillain että "kohta tulee mun vuoro, kauheeta" kun pitää mennä jotain juttua järjestyksessä.
ja toi sun lause oli NIIN mun suusta: "MITÄ MUUT AJATTELEE KUN JÄNNITÄN NÄIN?" mä mietin aina just tota. yhtenä hetkenä mä juttelen rennosti kaverin kanssa ja toisena hetkenä kun pitää esiintyä mä oon ihan paniikissa.
mäkin olen miettinyt hypnoosia tai teraapia. jos joku kokemuksesta suosittelisi mulle hypnoosia, niin varmasti kokeilisin ja maksaisin, rahalla ei oo siinä vaiheessa mitään merkitystä. kuten sanoit, vaikka miljoonakin euroa olis sen arvosta, jos pääsis jännityksestä eroon.
voi miten ihmeessä sä selvisit lukiosta?! :) musta tuntuu että mä en kirjota tätä menoo ikinä kun en kertakaikkiaan pysty esiintyyn. tää on ahdistavaa:/
oon onneks kertonu yhelle kaverille jo tästä, otti sen aika hyvin. hyvä niin. täytyis vaan oppia hyväksyyn tää ongelma.
ja juu, kirjottele kans sä vielä jos jaksat:) ja tottakai muutkin saa kirjotella!!
Olisko niin, että psykoterapian arviointi olisi
nyt paikallaan. Olet tainnut kirjoitella aiemminkin tänne ongelmistasi.
Jännittäminen vie sinut nyt niin hankalaan uupumisen kierteeseen ja epätoivoon pitemmän päälle, että aktiivinen hoito olisi nyt paikallaan. Itsehoitokeinot eivät sinua ole ilmeisesti riittävästi auttaneet. Aloita julkiselta puolelta, ilmeisesti vielä kuulut nuorisopsykiatrian asiakaskuntaan ikäsi puolesta. Mene terveyskeskuslääkärille ja kerro ongelmastasi ja pyydä lähetettä paikallisiin palveluihin (nuorisopsykiatrian pkl esimerkiksi).
Siellä voit sitten asiantuntijan kanssa yhdessä kartoittaa tilannetta ja arvioida huolella hoitoa.
Lääkitys ja psykoterapia ovat tavallinen yhdistelmä. Hoito näin ei maksaisi sinulle mitään.
kiitos psykologi, nyt mä päätin että mä haen apua