Oletkohan koskaan miettinyt sitä että jos meistä olisi tullut pari niin olisikohan suhteemme kestänyt?
Olisimmeko olleet onnellisia?
longtimeago
24285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olisi ehdottomasti. Rakastaisimme tulisesti toisiamme.
Sepä se. Meikäläinen kun on suht tulista sorttia.
Mihin menee ja miehelle vai naiselle ym?
Miehelle. Sille parhaalle kaikista maailman miehistä.
"parhaalle kaikista maailman miehistä"?
Taas näitä KATTEETTOMIA, TEATRAALISIA YLISANOJA?
Oliko hän isääsikin "rakkaampi" ja "parempi" ihminen? Kehtaatko sanoa niin? Oikea "sankariko"? Vai oliko hän vain paras "panosi"? Sanotko aina kulloisellekin miehellesi: "Öi olet päräs...", kuin halvassa pornorainassa?
Lähden huomenna vanhoille hoodeille... huoh.
Niinpä, se kortti jäi näkemättä.
Toistaiseksi.
Miten niin? Miksi toistaiseksi?
Aika hankala kysymys. Kai olisimme olleet vähän aikaa tosi onnellisia, mutta sitten alkaisivat kovat vaikeudet. On meinaa aivan liikaa selvittämättömiä asioita. Sitä on todella hankala sanoa olisiko suhde kestänyt.
Minusta taas tuntuu että hänen kanssaan olisin saanut aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Kaikki olisi ollut jotenkin helpompaa ja valoisampaa hänen kanssaan. Turvallista ja onnellista. Halusin hänen kanssaan perheen, lapsia (kaksi poikaa!). Luulen että hän olisi kunnioittanut ja rakastanut minua ja pitänyt kuin kukkaa kämmenellä.
Mutta vähänpä tiedän irl kun täällä palstalla kirjoitan. Totean kyynisesti tähän loppuun.
Mikä esti teitä jatkamasta tutustumisen jälkeen?
Omalla kohdallani oli esteenä hankaluudet solmia minkäänlaisia ihmissuhteita ja muut henkilökohtaiset ongelmat.
Mikä tekee nyt sitten asian toiseksi, jos et silloin tiennyt mitä haluat ja olette olleet ilmeisemmin erossa toisistanne sen jälkeen? Henkilökohtaisia ongelmia on nyt kaikilla ja niitä tulee olemaan? Tämä ei ole agressiivisessa mielessä tehty kysymys, vain askarruttaa.
Aloittaja on aina tiennyt mitä haluaa. Mietintöjä ei ole aloittaja.
"Turvallista ja onnellista. Halusin hänen kanssaan perheen, lapsia (kaksi poikaa!)."
Aurinko olisi paistanut joka päivä? Koskaan ei olisi ollut turvatonta ja onnetonta oloa? "Kaksi poikaa?"
Anteeksi nyt, mutta eikö joka suhteessa ole alamäkiä(?) Ja eikö tärkeintä ole lasten terveys eli terveenä syntyminen - eikä sukupuoli?
No okei en tiedä mitä haluan en tiedä edes kuka minä olen. Vieläkään en tiedä mitä tahdon tai edes kuka sitä on. Mutta tiedän jokseenkin mitä olen tuntenut häntä kohtaan. Todella nurinkurista. En aivan täysin ymmärrä ensimmäistä kysymystä. Mitä tekee toiseksi?
Ei olisi kestänyt pitkään. Se aika, minkä se olisi kestänyt, olisimme olleet melko onnettomia.
Koko sen kiduttavan yhdessä olemisen ajan, olisimme olleet poissa täältä; virtuaalisesta fantasialandista, mistä saa muutamalla näppäilyllä itselle, aina sopivan ja tunteikkaan vastauksen, niihin omiin tunteellisiin kysymyksiin.
Sitä on vaikea arvioida näin jälkikäteen, mutta siihen olisin pyrkinyt ihan kynsin hampain. Varmasti sinäkin, joten miksi ei?
Päästit silti irti.
Kokeilkaa edes te!
tuskin koskaan on liian myöhäistä.
Katsotaan nyt onko järkeä ottaa selvää. Haluaisin
tutustua sinuun kyllä.
Jos nyt kuitenkin on sitten niin, ettemme sovi lainkaan toistemme seuraan, ja kumpaisellekin on joku muu sopivampi. Se on mahdollista selvittää, mikäli kumpikin haluaa niin tehdä.
Tämä vastaus sopineekin sitten kaikille toisiaan vilkuileville palstalaisille. Mutta yhteen sopimista ei selvitetä täällä palstalla NIMETTÖMINÄ, KASVOTTOMINA ja TOINEN TOISTAAN SOHIEN.
Ihmissuhteissa on pakko uskaltaa, sillä VAIN TYHJÄN SAA PYYTÄMÄTTÄKIN. Enkä tarkoita, että kaikki keinot olisivat sallittuja kuten huijaus ja muista pahan puhuminen. Joku muu voi osoittautua mieleisemmäksi, kun pääsee kaikkien kanssa juttelemaan. Niinhän se on - kaikkien kohdalla!
Juna meni jo. Ei ole tapana jäädä menneitä märehtimään :)