Naiset on tietysti sosiaalisempia ja toisaalta nainen ei kiinny koskaan esim.
aviopuolisoon niin paljon kuin mies naiseen. Naisella no aina liikkumavaraa. Itkeä tirautetaan surut pois ja otetaan uusi.
aviopuolisoon niin paljon kuin mies naiseen. Naisella no aina liikkumavaraa. Itkeä tirautetaan surut pois ja otetaan uusi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
-olisikohan noin yksioikoista? kyllä nainenkin kiintyy,,,et taida itse olla nainen:P
Kysy peräkammarinpojultasi!
Tutustu no. naisen historiaan, naisen osaan muinoin, ennen vanhaan, ja vielä tällä vuosituhannellakin. Se on sellainen kärsimysnäytelmä, että jos se ei ole kasvattanut kestämään vaikka mitä, niin sitten mikään ei.
Mies on sotinut, tapellut, metsästänyt, uhonnut ja tuhonnut. Nainen on korjannut jäljet, rakentanut uutta, vaalinut pehmeämpiä arvoja, mutta silti pitänyt pintansa ja vaaditusta nöyristelystä huolimatta kasvanut vahvaksi. Tai ehkä juuri sen takia.
On niin feminististä soopaa ettei mitään tolkkua.
Jos osaat lukea, aloita tutustuminen vaikka Seilin saaresta, siitä kerrottiin juuri 10-uutisissa. Jos osaat käyttää netin ihmemaata, aiheen löytäminen on helppoa. Tutustuminen tosin on aivan turhaa, jos ymmärrys ei yllä.
Itsekö peukutit itseäsi? Kukaan järjellinen ei plussaa sovinistisikamaisuuksia.
Jahas, täällä telaketjut senkun raksuttaa.
Näin se vaan on..Ei auta itku markkinoilla,rahaa olla pitää.Sanoo mies yleensä.Mies pitää surut päänsä sisällä eikä sinne näe kukaan ja jos itkee niin tekee sen vesisateessa tai jos ei sada niin kännissä
kännissä..
Nainen ei kiinny aviopuolisoon....? Hmmm....
On naisia, joista on tullut äitejä, jolloin lapset menee miehen edelle. Silloin voisi aloittajan esittämä tilanne ollakin tosi.
Mutta on myös äitejä, ei kuitenkaan paljon, jotka asettavat miehen etusijalle hyväksyen tämän kaikki teot vaikka mies tuhoaisi lapset. Tässä tuli mieleen se itävaltalainen perhe, jossa monilapsisen perheen isä hyväksikäytti tytärtään, vai oliko peräti useampia tyttäriä, jotka myös synnyttivät lapsia isälleen. Perheen äiti oli tiennyt miehensä teoista mutta halunnut pitää miehensä, lastensa kärsimyksistä välittämättä. Onneksi hänen kaltaisiaan ei ole paljon mutta vain länsimaisessa kulttuurissa ylipäätään on naisilla mahdollsuus jo sanellakin perheessä, että missä menee rajat, joten aloittajan täytyisi rajata yleistyksensä vain ja ainoastaan länsimaiseen kulttuuriin. Ja siinäkin vain muutamiin tuntemiinsa tapauksiin.
Meillä mies, minä ja lapset olemme kokonaisuus, kuin osakeyhtiö, jossa kaikkien yhteistoiminnalla koko perhe voi hyvin, ketään väheksymättä, ketään muiden yli nostamatta.
Mie huomaan, että kun saan syöpäkotrollista hyvät tulokset, niin vaimo saa riidan aikaan vaikka paidannapista. Sitä voi lukea kuin avointa kirjaa.,
Luulo ei ole tiedon väärti! Nainen tuo ulospäin surun ja haluaa puhua surustaan toisin kuin osa miehistä jotka patoavat surun sisälleen. Nainen haluaa selvitä (vai sanoisiko että on pakko perheen vuoksi) ja menee hakemaan apua ja ehkäpä terapiaan toisin kuin osa miehistä. Ei sen ihmeellisempää :) "Ikävä kyllä" nainen kiintyy puolisoonsa toisin kuin aloittaja ilmaisee ja siksi suomenmaassa tapahtuu paljon pahaa ja väkivaltaa kun nainen ei poistu suhteestaan ajoissa vaikka mies hakkaisi ja pahoinpitelisi kuinka :( Ja kaikki vain naisen suuren rakkauden vuoksi!
Nii-in, 'rakkauden', mitä ikinä se onkaan tai sitten vain ihan raadollisesti jonkun muun riippuvuuden takia, esim. taloudellisen.
Taidat provota vastoin parempaa tietoas.
En tiiä, mutta olisikohan se luonnon laki.
Väittämäsi mukaan "Nainen kestää surua paremmin kuin mies" ja perusteluina "Naiset on tietysti sosiaalisempia ja toisaalta nainen ei kiinny koskaan esim. aviopuolisoon niin paljon kuin mies naiseen. Naisella no aina liikkumavaraa. Itkeä tirautetaan surut pois ja otetaan uusi."
Siksikö miehet eivät halua/pysty sitoutumaan, kun tietävät etteivät kestäisi sitä surua, mitä naiset joutuvat kokemaan, kun mies jättää (usein nuorempaan vaihdon vuoksi)?
Siksikö miehet pariutuvat/avioituvat uudelleen useinkin hyvin pian eron jälkeen, kun taas naiset yleisemmin jäävät yksinhuoltamaan lapsia, ja jos yli 4-5-kymppisistä kysymys, nainen jää yhä useammin yksin loppuelämäksi. Mies sen sijaan aloittaa alusta: uusi nuori vaimo, uudet lapset jne.
Kaikkea sitä mies tekee, ettei joutuisi suremaan. Se olisi miehen loppu. Ja niinhän moni eronnut, yksinäinen mies vajoaa alkoholismiin ym. elämän sivupoluille silloin, kun uutta ottajaa ei löydy.
Vaan meistä naisista on evoluutio kasvattanut sitkeitä pärjääjiä. Hah.
Ei todellakaan kestä.