Et voi tietää, enkä halua sinun tietävänkään, että vieläkin sinua ajattelen päivittäin.
No, jos ihan rehellinen olen, niin päivisin en enää ajattele, mutta illan tullen...nukkumaan asettuessani.
On siitä jo kuitenkin kulunut tarpeeksi aikaa, kun meillä vielä jotain oli, että voisin itsekin päästää lopullisesti irti. Olen osittain päässytkin, tai ainakin yrittänyt...
Niin. Sehän tämä ongelma minulla onkin, että peiton alle kömpiessäni aina ryhdyn kelailemaan muistoja niistä ajoista, kun me vielä oltiin/naurettiin/puhuttiin/tehtiin/halailtiin/suukoteltiin/yms. yms.
Noo...satakin vuotta kun tästä pistetään eteenpäin, niin tämäkin ikävä on historiaa, eikä kukaan siitä tiedä sittenkään.
No, jos ihan rehellinen olen, niin päivisin en enää ajattele, mutta illan tullen...nukkumaan asettuessani.
On siitä jo kuitenkin kulunut tarpeeksi aikaa, kun meillä vielä jotain oli, että voisin itsekin päästää lopullisesti irti. Olen osittain päässytkin, tai ainakin yrittänyt...
Niin. Sehän tämä ongelma minulla onkin, että peiton alle kömpiessäni aina ryhdyn kelailemaan muistoja niistä ajoista, kun me vielä oltiin/naurettiin/puhuttiin/tehtiin/halailtiin/suukoteltiin/yms. yms.
Noo...satakin vuotta kun tästä pistetään eteenpäin, niin tämäkin ikävä on historiaa, eikä kukaan siitä tiedä sittenkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi et halua hänen tietävän? Tai ehkä salaisesti haluatkin.
Kyllä mä taidan tietää ja näkeehän sen. Sellaset merkit on ilmassa että edelleen ajattelet ja kaipaat mun vierelleni.
ei mahiksia enää.