Kun olin nuori, tuli aina suunniteltua elämää eteenpäin, opiskelua, työtä, puolisoa, lasten hankintaa, asuntoa, autoa ja muuta maallista mammonaa. Istahadin tässä yks päivä pakaroilleni oikein miettimään miten nyt voisin elämääni suunnitella vuosikymmenien päähän. Ajattelin jos omistais kiikarit että vois kattella niin kauas, Tokihan voisi ajatella niinkuin jotkut ajattelee että mennään päivä kerrallaan eteenpäin. En minäkään haluaisi mennä kahta päivää kerrallaan eteenpäin, olisi minullekkin liian kova vauhti. No vaikka kolmenkymmenen vuoden päästä, missä siis olisin: Istuskelenkohan jossain palvelutalon keinutuolissa ja puhun pehmeitä, vai makaanko jossain osaston sängyn pohjalla vai nukunko jo maan alla, kempä tietää, Toivoisin ainakin että saisin pitää yhden ystävän elämäni loppuun saakka, muusta ei oikein kauheesti välitä. Silloin mun mielestä ihmisellä on kaikki mitä elämältä voi toivoa.
Katse tulevaisuuteen
aika näyttää
17121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin sitä teki sunnitelmia ilman suunnitelmia on vaikea edetä.
Tässä vaiheessa sitä vieläkin suunnittelee mutta varovaisemmin en osaa ajatella vain päivä kerrallaan.
kun avaat,
sen takana on hauta syli ammollaan odottamassa,
elämä meni jo,
semmosta on politiikka nykyään, vanhoja ei tarvita muuhun kuin pienen eläkkeensä kuluttamiseen,
jotta muutamat entiset politikot voi viettää huoletonta luksus elämää vaikka ulkomailla,
nuorten tulevaisuudesta välitetään viis,
tämmönen kokemus on tullu pitkän elämän nähneenä,
Tulevaisuutta ei ole
on vain menneisyys,
puoliso istuu pilvenreunalla
ystävistä en enää piittaa
onneksi on muutama jälkeläinen
yksi joka pitää huolen siitä
valvoo joka päivä
olenko vielä elossa
hulluus on astunu elämääni,
tuhlaan rahani
peliautomattiin,
mietin kuinka voisin
pistää RAY:n oikeuteen
sillä peliautomaatteja on joka ruokakaupasa,
ihmisten vaivana,
ne huokuttaa
yksinäisen vanhan ihmisen
suuressa yksiäisyydessään
naputtelemaan
pienet eläkkeensä niihin
herrat NAUTTII,
tuleehan JO rikkaitten pussiin rahaa
köyhältä yksinäiseltä kurjalta kansalaiselta,
sen suurempaa vaivaa näkemättä
muutamaan entien politikon aivan omaan taskuun,
itse joutumatta työskentelemään
rahavirtojen eteen yhtään mitenkää,
RAY:n kaikki peliautomaatit pitää
POISTAA joka ikisestä kaupasta,
ne ON kärrättävä,
vain niille rakennetuihin peliluoliin,
RAY: on pantava korvamaan
kaikille vanhoille pelikierteeseen joutuville
kaikki heidän peaamansa rahat
korkoineen takasi,
HALOO
kansalaiset
ON tehtävä nimien keruu
ja lakimuutosehdotus,
peliautomaatit POIS
kaikista ruokakauoista kaupoista,
ja RAY. korvaamaan tuottamansa suuret vahingot
jokaiselle
pelikierteeseen joutuneelle,
sekä kaikki terapiat
rahat palautettava korkoineen
jokaiselle rahansa menettäneelle,
Kun katson sillä kiikarilla eteenpäin, toivon sinun ja muittenbpelaajien onneksi että pelit on poistettu kaupoista sekä keakikalja. Onneksinemme varmaan 30 vuoden päästä käy kauheessti kaupoissa, tai ei sitä koskaan tiedä kuinka ketterästi sinne köpöttelemme tai mitä lie uusia kulkuneuvoja on silloin keksitty vaivaisten avuksi. Kyl se on aika kummallista tosiaan että mitä kaikkee ihminen on jo keksinyt jamiten toi tekniikka ja tiede tulee vielä muuttumaan vuosikymmenten aikana.
Sinä peliriippuvainen. Hae netistä pelit, siis nämä ilmaiset pasianssit, hertat sun´muut. Saat peliin jännitystä, kun varaat rahapotin ensin itsellesi, mutta hävitessä siirrät rahan "voittopotti" kuppiin, jossa lukee RAY.
Nykyään mun elämässä ei ole herroja ja kelle voisin herra en kellekkään, vain erillaisia ihmisiä ei herroja.
Minulla on sellainen visio, että kaikilla on sellainen pieni ilma-alus, joka käy jollain vielä tuntemattomalla saasteettomalla energialla.
Niillä sitten kuljettaisiin paikasta toiseen, vähän niinkuin autoilla nykyään, paitsi, että pitkän matkan pääsisi hetkessä.
Minulla ei ole kuvitelmaakaan olla elävien kirjoissa 30 vuoden päästä. Ihmetelen suuresti, että edes nyt sydän napsuttaa ja henki kulkee.
Ja kirjoittelen tietämättäni Kaivosteollisuus-palstalle.
Ei ole huomista, on vain "tämä" päivä, eikä ole unelmiakaan, ja toive että pysyisi terveenä.
,,siis vain toive että terveys riittäisi.
Me emme kuulu menneisyyteen, me emme kuulu tulevaisuuteen.
Me kuulumme ikuisuuteen.
( En muista, mistä tuon joskus luin.)
Hämmentynyt olen. Jos jossain ei ole tullut käytyä useampaan viikkoon, niin elämän käsikirjoitus on vanhentunut. Kauppojen hyllyt ovat vaihtaneet järjestystä. Bussit vaihtaneet väriä. Pankkikortti ei välttämättä toimi kassalla, vaikka on juuri kauppaan mennessä nostanut taskunpohjarahoja pikkutarpeita varten. Tuntuu, että pitää suunnitella elämän tekemiset niin, että on aina joku toinen tavoitettavissa jos menee sormi suuhun, kun menee vaikka lääkäriaikaa tilaamaan ja saakin neuvon, että ei se nyt tässä onnistu vaan on mentävä puhelimen ääreen ja soitettava oikeaan kellonaikaan oikealle henkilölle. Voi voi. Katse tulevaisuuteen on unelmia joissa kaikki käy niin kuin suunnittelee tai odottaa, paluu arkeen tapahtuu heti käytännön tasolla.
Euriborkorko nousee juuri kun olet tottunut entiseen ilmoitukseen tukka pystyssä.
Enemmän ja 'yksityiskohtaisemmin' minä tulevaisuuttani suunnittelen nyt vähän vanhemmalla iällä kuin nuorempana konsanaan. Johtuisikohan siitä että deadline on lähempänä. Haaveilemallakin vielä viihdytän itseäni, onnistuen useinkin jopa naurattamaan.
Haaveita pitää aina olla, muuten on tylsää. Tietenkin aika näyttää ja se kulkee jotenkin hyvin nopeasti näin tekniikan aikana.
Isäni oli vain 2-3 viikkoa hoidossa siis pois omasta talosta jossa oli asunut kauan yksin, hänellä oli musiikki harrastuksena ei kävely tai kuntoilu oli 86 kuollessa, olisi elänyt paljon kauemmin lääkärit eivät vain nähneet erästä asiaa.
Haaveissani on myydä omaisuutta liika rasitus ei ole hyväksi maksaa pois velat kerralla, tosin tulot vähenevät koska on vaikeata sijoittaa tänään varmuudella.
Mihin ja miksi sijoittaisit ne rahasi?
Mihin niitä aiot vielä tarvita?
Minulla on pyöreästi miljoonan edestä omaisuutta.
Ainut omainen hulttio.
Mihin panen rahani?
Jollekin hyväntekeväisyyteen kun annat, niin viimeistään viikon kuluttua paljastuu, että huijarille kaikki meni.
Pikku hiljaa kattelen ja kuuntelen,käyn teatterissa,konserteissa,elokuvissa nautin kiireettömyyrestä.
Teen pikku remppaa taas tuli tilattua uus allaskaappi ja asentaa pitäs,on sit kiva pestä silmät et näkis tän mailman .
Paljon suuremmalla mielenkiinnolla katson eteenpäin nyt kuin vielä pari vuotta sitten. Ja syy on selvä: kun jälkipolvia ykskaks ilmeistyikin, niin olisipa mukavaa saada seurata heidän kehittymistään ja elämää eteenpäin mahdollisimman pitkään.
Toisaalta tuli myös entistä suurempi huoli maailman ja koko ihmiskunnan tilasta, isiseineen kaikkineen (mm. HS kuukausiliite marraskuu). Mitähän kaikkea jälkipolvet joutuvat näkemään, millaisia päätöksiä tekemään - vai voivatko ylipäätään paljoa vaikuttaa mihinkään?
Olen kuitenkin optimisti. Kaikkihan on vielä paremmin kuin hyvin. Ja uudet sukupolvet todennäköisesti paljon fiksumpia kuin me!