paljon oma-tekemää tekstiä

kirjailija kirjoitti:

Abbedissa

Abbedissa on naisluostarin johtajatar.

Amiraliteettikollegio

Ruotsin sotalaivastosta ja meripuolustuksesta vastannut virasto perustettiin 1617 ja kollegio lakkautettiin 1791.

Anjalan liitto

Upseerien kapina vuonna 1788. Upseerien tavoitteena oli Suomen siirtyminen Venäjän alaisuuteen.

Annaattimaksu

Annaatit olivat alunperin katolisessa kirkossa kirkollisen viran saamisesta piispalle annettu lahja, joka myöhemmin muuttui vuotuiseksi maksuksi.

Arkkipresbyteeri

Arkkipresbyteeri oli katolisessa kirkossa aikaisemmin usean papin seurakunnassa vanhin ja arvokkain pappi. Myöhemmin hän oli tuomiokapitulin korkea virkamies.

Aurtua

Keskiajan ja 1500-luvun hopearaha. Se oli 1/3 äyriä eli 1/24 markkaa.

Bastioni

Nelisivuinen, takaa avoin varustus, joka koostuu kahdesta pitkästä siivestä ja kahdesta lyhyestä kyljestä. Siivet yhtyvät kärjessä.

Brömsebro

Brömsebro on kylä Ruotsissa, jossa on solmittu useita sopimuksia Tanskan ja Ruotsin välillä, mm. Brömsebron rauha 1645.

Debatti

Debatti on julkinen keskustelu, väittely.

Dekaani

Tuomiokapitulin jäsen tai tuomiorovasti.

Dekabristit

Dekabristeihin kuului Pietarissa joulukuussa 1825 puhjenneen kapinan osanottajat. Dekabristit olivat pääasiallisesti upseereita ja virkamiehiä, jotka yrittivät hallitsijan vaihdoksen yhteydessä toteuttaa länsimaisen, perustuslaillisen hallitusmuodon Venäjällä sekä lakkauttaa maaorjuuden ja toteuttaa kansalaisten yhdenvertaisuuden. Nikolai I kukisti kapinan nopeasti.

Deputaatio

Ruotsi-Suomessa deputaatiot olivat valtiopäivillä valiokuntien eri osastoista käytetty nimitys.

Dominikaanit

Dominikaanit eli saarnaajaveljet on pappi Dominicuksen perustama kerjäläismunkkien veljeskunta, joka toimii Augustinolaissäännön pohjalta. Paavin siirsi vuonna 1231 inkvisition heidän hoidettavakseen. Suomeen dominikaanit perustivat luostarin Turkuun 1249 ja Viipuriin 1392.

Drotsi

Drotsi on oikeusasioiden ylin hoitaja. Vuosina 1614-86 Svean hovioikeuden presidenttiä kutsuttiin drotsiksi ja 1787-1809 oikeuskansleria. Vuonna 1809 drotsin virka lakkautettiin.

Eduskuntauudistus

Vuonna 1906 siirryttiin säätyvaltiopäivistä yksikamariseen eduskuntaan, joka valitaan yleisillä vaaleilla.

Eerikinkronikka

Eerikinkronikka on Ruotsin historian varhaisin esitys. Se kuvaa historiaa vuodesta 1222 vuoteen 1319.

Efta

Euroopan vapaakauppaliitto

Fatabuuri

Keskiajalla kuninkaan varastorakennus

Fennomania

Suomenmielisyys, suomalaisuuden liikkeestä 1800-luvulla käytetty nimitys. Sen vastapainoksi syntyi ruotsinmielisyys, svekomania.

Fransiskaanit

Fransiskaanit eli harmaat veljet on Franciscus Assisilaisen 1209 perustama kerjäläismunkkien veljeskunta. Vuonna 1517 järjestö jakaantui maltilliseen vähemmistöön konventuaaleihin ja ankarampaa pitäytymistä Franciscuksen perintöön vaatineisiin observantteihin. Pohjoismaihin fransiskaanit tulivat 1230-luvulla. Suomeen perustettiin 1400-luvulla Viipurin, Rauman ja Kökarin fransiskaaniluostarit.

Hakkapeliitat

Suomalaisia ratsumiehiä, jotka taistelivat 30-vuotisessa sodassa.

Hallitsijanvakuutus

Valtaistuimelle nousevan hallitsijan vakuutus, jossa hän lupaa hallita valtakunnan oikeusjärjestyksen mukaan.

Hallituskonselji

Vuosina 1809-1816 Suomessa ylintä hallintoa edustanut virasto.

Haminan rauha

Ruotsin ja Venäjän rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 17.9.1809. Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta.

Hannoverin liitto

Ruotsin, Englannin ja Ranskan välinen liitto, joka suunnattiin Venäjää ja Itävaltaa vastaan.

Hattujen sota

Ruotsin ja Venäjän välinen sota vuosina 1741-43, jonka hattupuolue aloitti päästyään valtaan.

Herrainpäivät

Herrainpäivät oli maallisen ja hengellisen ylimystön kokous keskiajalla ja uuden ajan alussa. Ruotsin historiassa herrainpäiviä pidettiin 1200- ja 1600 -lukujen välisenä aikana.

Hiisi

Hiisi on muinaisuskossa uhrilehto, pyhä paikka. Personoituna hiisi on pyhän metsikön suojelushenki, metsänhaltija tai vuorenpeikko.

Honka-liitto

Kekkosen uudelleenvalintaa vastustaneiden ja Olavi Hongan presidenttiehdokkuutta kannattaneiden puolueiden 1961 perustama vaaliorganisaatio.

Hopeavero

Vuonna 1571 määrätty ylimääräinen vero, jonka tarkoituksena oli maksaa Älvsborgin lunnaat.

Hospitaali

Hospitaali oli alunperin maksuton huoltola.

Huovi

Sotamiehen nimitys Ruotsi-Suomessa keskiajalla ja 1600-luvulla.

Häme

Häme ulottui nykyisen Uudenmaan pohjoisosista ja Kymenlaakson luoteisosista Keski-Suomeen.
Vanhimmat asutuksen merkit Hämeestä ovat 4000-luvulta eKr. 1200-luvulla ruotsalaiset valloittivat Hämeen, jolloin Hämeestä tuli linnalääni.

IKL

Isänmaallinen Kansanliike perustettiin kesällä 1932 ja se oli oikeistoradikaalinen puolue. Isänmaallisen Kansanliikkeen muodostumi Lapuan liikkeen lakkauttamisen jälkeen. Liikkeen kannatus eduskuntavaaleissa oli vähäistä. Vuosina 1941-43 puolue oli edustettuna hallituksessa. IKL lakkautettiin vuoden 1944 välirauhansopimuksen perusteella.

Indigenaatti

Indigenaatti on kotipaikkaan perustuva oikeus, kansalaisoikeus.

Isojako

Maatilojen kapeiden pelto- ja metsäosuuksien yhdistäminen.

Isoviha

Suuren Pohjan sodan aika vuodet 1713-21, jolloin venäläiset miehittivät Suomea. Isonvihan aikana venäläiset perivät korkeita veroja luonnontuotteina.

Itämaa

Itämaa on keskiajalla Suomesta käytetty nimitys.

Itä-Preussi

Saksan koillisin provinssi Itämeren rannalla vuoteen 1945 asti.

Jousi

Jousi on veroluku Ruotsi-Suomessa se oli tilan verollepanossa käytetty mitta. Veroluvun pohjana olivat pysyvät veroyksiköt.

Kaarti

Sotilasosasto

Kalkki

Ehtoollismalja

Kalmarin unioni

Pohjoismaiden 1397 Kalmarissa tekemä maiden välisestä personaaliunionista. Liitto päättyi vuonna 1521 Ruotsin irtauduttua liitosta.

Kanoninen oikeus

Kanoninen oikeus tarkoittaa katolisen kirkon oikeusjärjestelmää. Sen vanhimmat säädöskokoelmat sisälsivät pääasiallisesti kirkolliskokousten päätöksiä.

Kansainliitto

Kansainvälinen järjestö, joka on YK:n edeltäjä. Perustettiin 1919.

Kansakoulu

Lapsille tarkoitetun yleissivistävä peruskoulu, josta annettiin laki vuonna 1886.

Kansalaissota

Vuonna 1918 käydyn sisällissodan nimitys.

Kansliapresidentti

Kanslian (valtaneuvoston) johtaja Ruotsin vallan aikana.

Kanttori

Kanttori oli vuoteen 1939 asti lukkari. Lukkari on seurakunnan viranhaltija, jonka tehtävänä on johtaa virrenveisuuta. Hänen tehtäviinsä kuuluu yleensä myös urkujen soitto.

Kanunki

Tuomikirkon pappi.

Karoliini

Eräiden Ruotsin rahojen nimitys 1600 - 1800-luvulla.

Kasematti

Holvattu, pomminkestävä tila puolustusmuurin takana.

Kastelli

Leirilinna

Katedraalikoulu

katedraalikoulu oli piispan valvoma oppikoulu. Niitä oli Kaarle Suuren ajoista alkaen useimmissa Euroopan maissa. Turkuun ennen vuotta 1326 perustettu katedraalikoulu oli Suomen vanhin oppikoulu.

Kauppaerioikeus

Turulla oli 1500 -luvulla kauppaerioikeudet. Kaupungilla oli Suomessa yksinoikeus ulkomaankauppaan.

Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Tunnetaan nykyään Helsingin yliopistona.

Kekri

Kekri on marraskuun 1. päiväksi vakiintunut, pyhäinmiesten ja yl. vainajien juhlaan yhtynyt vanha suomalainen syysjuhla, satokauden lopettajaiset, joka samalla on merkinnyt vuoden vaihdetta. Maan itäosissa kekri oli myöhäisiin aikoihin saakka vuoden suurin juhla. Vuodesta 1816 lähtien kekri oli myös vuosipalvelijain muuttopäivä.

Kenraalikuvernööri

Suuriruhtinaskunnassa keisarin edustaja, senaatin johtaja ja suomalaisen armeijan ylipäällikkö.

Kirkkokaari

Ruotsin vanhojen maakuntalakien osasto. Se käsitteli kirkon oikeuksia ja velvollisuuksia talonpoikaisyhteiskunnassa. Vähitellen Uplannin kirkkokaari syrjäytti muut kirkkokaaret. Se oli eräiltä osiltaan käytössä myös uskonpuhdistuksen jälkeen. Kirkkokaari mentti merkityksensä vuoden 1734 lain tultua voimaan.

Kirkkoreduktio

Kirkkoreduktiona tunnettiin hengelliselle rälssille läänittämällä luovutetun omaisuuden palauttaminen takaisin kruunulle. Ruotsissa ja Suomessa huomattavin kirkkoreduktio oli Västeråsin resessin nojalla toimeenpanema reduktio vuonna 1527. Siinä peruutettiin kruunulle yli 13 000 tilaa.

Kodifikaatio

Kodifikaatio on koonnos, jossa voimassa olevat lain säännökset on lainsäädäntötoimin järjestetty yhtenäiseksi kirjaksi.

Kokemäenkartano

Kartano toimi kuninkaankartanona 1300-luvulla ja linnaläänin keskuksena.

Kollegio

Ministeriötä vastaava hallintoelin. Kollegiota alettiin perustamaan Ruotsi-Suomessa 1600-luvulla.

Konsiili

Konsiili tarkoittaa varsinaisesti katolisen kirkon kirkolliskokousta.

Konventti

Luostari- ja sääntökunnan äänioikeutettujen jäsenten kokous

Kreivisota

Vuosien 1534-36 välillä käyty sisällissota Tanskassa, mihin Ruotsi ja Lyypekki osallistuivat. Tanska vapautui Lyypekin kauppaherruudesta ja Kristian III suoritti uskonpuhdistuksen maassa.

Kurtiini

Muuri tai rakennus, joka yhdistää kaksi vierekkäistä bastionia. Linnoitusportit sijoitettiin yleensä kurtiineihin.

Kuuria

Paavin kuuria on niiden virkojen ja toimihenkilöiden yhteisnimitys, jotka hoitavat katolisen kirkon keskushallintoa. Sen johtavia jäseniä ovat kardinaalit, prelaatit ja prokuraattorit.

Kvarteeri

Kvarteeri oli lippukunnan alayksikkö Ruotsi-Suomessa 1500-luvulta alkaen. Lippukunnan vahvuus oli 500 miestä ja se jaettiin neljänneksiin.


Kirjallisuuden historia
Kansanrunous

Suullista perinnettä koskevat tiedot ovat tallennettu varsin myöhäisellä ajalla. Viime vuosisadalla tallennettu kansanrunous oli suomalais-karjalaista kansanrunoutta, sillä keruu alueet olivat pääosin Vienan ja Laatokan Karjalassa sekä Suomenlahdenpohjukan Inkerissä. Tunnettuja runojen kerääjiä olivat Elias Lönnrot, Zachris Topelius, V. Porkka ja A.A. Borenius. Eurooppalainen riimillinene ja säkeistöllinen runous syrjäytti kalevalanmitan 1600-1700 -luvulta alkaen. Runoja laulettiin niin päivän askareiden yhteydessä kuin lasten viihdyttämiseksi. Historialliset sotarunot kuvaavat 1600 -luvun tienoon levottomia vaiheita. Alkusointu vaihtui loppusointuun ja rytmitys tuli vaihtelevaksi 1700-luvulla länsimaisen runomittojen kotiuduttua Suomeen.

Liikkeellelähtö

Tyypillinen piirre suomalaiselle kirjallisuudelle on sen myöhäinen liikkeellelähtö. Keskeiset tyylilajit ja ensimmäiset klassikot ilmaantuivat vasta 1800-luvulla. Toisekseen kirjallisuus on luotu kahdella kielellä, suomella ja ruotsilla. Papit ja aateliset muodostivat pitkään lukijakunnan. Talonpojille lukutaitoa ryhdyttiin opettamaan 1600-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Ruotsin vallan aikana julkaistiin vain 174 suomenkielistä yli 16 sivuista julkaisua. Painotuotteita ilmestyi noin 1 950. Tieteen kielenä oli pääasiassa latina. Neljä kirjaa viidestä oli aiheeltaan uskonnollinen.

Varhaisin kirkollinen teksti oli Pyhälle Henrikille omistettu liturgia, joka oli käytössä jo vuonna 1290. Varhaisin raamatunkääntäjä oli ensimmäinen luterilainen piispa Mikael Agricola. Hänen ensimmäinen teos oli suomenkielinen aapinen. Kirjallisuuden isänä pidetyn Agricolan työ oli pääosin kääntämistä ja kirkollisten tekstien muokkaamista. Tekstien painattaminen onnistui vuoden 1642 jälkeen, kun Turun akatemian perustamisen jälkeen paikkakunnalle saatiin kirjapaino.

Valistusajan kirjallisuus

Porvoon piispanakin toiminut Daniel Juslenius julkaisi 1749 liki 16 000 sanan sanakirjan, Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Se säilyi alansa perusteoksena vuosikymmeniä. Henrik Porthanin johtama Aurora-seura julkaisi Suomen ensimmäistä lehteä, Åbo Tidningaria. Porthanin julkaisuista tärkeimpiä on De pöesi Fennica vuosilta 1766-78. Väitöskirjasarja on ensimmäinen yleisesitys suomalaisesta kansanrunoudesta. Lisäksi Porthan julkaisi väitöskirjasarjana myös Juustenin piispankronikan ja varusti sen kommenteilla. Kansanrunouden vaikutus suomenkielisessä runoudessa. Vuosisadan lopulla vaikutti Achreniukset, ensimmäinen suomenkielinen runoilijasuku.

Autonomian aika

Vuonna 1863 Suomeen saatiin kieliasetus, joka asetti suomen ja ruotsin kielet tasa-arvoisiksi virallisiksi kieliksi. Suomen sodan jälkeen Turkuun kasaantui kirjallisuuspiiri, Selma-liitto. Turun palon ja pääkaupungin siirtämisen myötä Turun romantiikka koki kolauksen. Helsinkiin syntyi keskustelufoorumiksi Lauantaiseura. Sen jäseninä olivat mm. Topelius, Snellman ja Fredirk Cygnaeus. Seuran aikaansaannoksia olivat mm. Suomen Kirjallisuuden seura vuonna 1831 ja ruotsinkielinen lehti Helsingfors Morgonblad. 1800 -luvulla lehdistön määrä kasvoi. Topeliuksen toimittama Helsingfors Tidningarista tuli Helsingin ruotsinkielinen valtalehti. Oulun Viikko-Sanomat oli pitkäaikaisin maaseutulehti. Autonomian aikana sensuuri oli voimassa. Se koski pääasiassa lehdistöä, mutta kenraalikuvernööri Menšikov salli vain uskonnollisen ja taloudellisen kirjallisuuden 1850 -luvulla.

Vuonna 1897 perustettiin Suomen Kirjailijaliitto. C.O. Wasenius perusti ensimmäisen kirjakaupan Helsinkiin vuonna 1823. Kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana perustettiin tunnettuja kustantajia kuten K.J. Gummerus, Otava ja Weilin & Göös. 1800 -luvulla esiintyi talonpoikaisrunoilijoita. Itseoppineet talonpojat ottivat aiheen lähipiiristä tai lauloivat kokemuksistaan. Kansanrunoilijoiden tekstit olivat kömpelömpiä. Heistä tunnetuimpia olivat mm. Pentti Lyytinen, Pietari Makkonen ja Antti Puhakka.

Kirjallisuuden nousu

Elias Lönnrot piti historiamme ensimmäisen yliopistoluennon suomeksi vuonna 1856. Ruotsinkieli oli kuitenkin johtava kulttuurikieli 1800 -luvulla. Vuoden 1850 sensuuriasetus hidasti suomenkielisen kirjallisuuden kehitystä. Asetuksen kumoamisen jälkeen suomenkielinen kirjallisuus elpyi ruotsinkielisen kustannuksella. Pietari Hannikainen kirjoitti ensimmäiset historialliset kertomukset suomenkielellä. 1870 -lukua on kutsuttu pienoishuumorin vuosikymmeneksi. Lehdistön tarpeisiin kirjoitettiin lyhytmuotoista proosaa, novelleja sekä lyhyitä näytelmiä.

Realismin syntyyn oli monia syitä ja yhteiskunnallinen muutos oli kirjallisuuden keskeisiä aiheita. Teollisuuskapitalismin myötä syntyneet sosiaaliset epäkohtiin realismi kiinnitti huomiota. Samalla esiin nousi suomenkielisen koulutuksen saanut sukupolvi. Vuonna 1875 ilmestyi Helsingissä maailman ensimmäinen väitöskirja norjalaisen Henrik Ibsenin tuotannosta. Monet realistit toimivat lehtimiehinä. Ajan tunnetuimpia kirjailijoita ovat mm. Minna Canth, Juhani Aho sekä kansankirjailija Santeri Alkio, joka toimi myös politiikassa.

1890 -luvun puolivälin tienoilla kirjallisuuden yleiskuva muuttui ja Eino Leino nimesi ajan kansalliseksi uusromantiikaksi. Se oli eurooppalaisen symbolismin yhden haaran suomalainen muunnos. Tunnetuimmat uusromantikot olivat entisiä realisteja. Tyypillisin suuntauksen edustaja oli Eino Leino. Uusromantiikka otti vaikutteita uusplatonismista ja individualismista ja sitä tulkittiin kansallisella muotokielellä. Uusromantiikan huippuaikaa kesti vuosisadan vaihteeseen saakka, jolloin Venäjän painostus alkoi.

Murrosten maailma

Koko 1920 -luvun vaikuttanut kieltolaki ja sitä seuranneet salakuljetukset antoivat kirjailijoille paljon aiheita. Suurlaon jälkeen kirjallisuuteen muodostui osa-alueita kuten työväenkirjallisuus. Eikä kirjallisuus kuvastanut koko kansan syvimpiä tuntoja ja se ajan kiemuroihin ajoittain myös vaikuttaen niihin. 1890 -luvun kirjailijoita alkaen on havaittavissa se, ettei aikakausi kestänyt sukupolveakaan ja tyylivirtaukset kestivät vain muutamia vuosia. Vuosisadan vaihteen tienoilla kirjallisuus jakaantui suomenruotsalaiseen ja työväenkirjallisuuteen sekä uusromantiikkaan. Vuosisadan alussa uransa aloittaneista kirjailijoista suurin osa jatkoi työtään keskeytyksettä 1930 -luvulle asti: mm. Kallas, Maila Talvio, Jotuni, Koskenniemi ja L. Onerva.

1930 -luvun alussa pulavuosina kirjojen menekki pieneni. Talvisotaan mennessä julkaistun kirjallisuuden määrä kasvoi. Vuosisadan vaihteessa julkaistiin 50 nimikettä kaunokirjallisuutta, kun taas vuonna 1938 julkaistiin 176 teosta. Ruotsinkielistä kirjallisuutta oli noin 17 prosenttia kokonaismäärästä.


Laki Suomen lipusta

Annettu Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 1978.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 § Suomen lipussa on valkoisella pohjalla sininen risti. Lippu on joko kansallislippu tai valtiolippu.
2 § Kansallislippu on suorakaiteinen ja sen mittasuhteet ovat:
korkeus 11 ja pituus 18 mittayksikköä;
ristin sakaran leveys 3 mittayksikköä; sekä
kenttien korkeus 4, tangonpuoleisten kenttien pituus 5 ja uloimpien kenttien pituus 10 mittayksikköä.
3 § Valtiolippu on suorakaiteinen tai kolmikielekkeinen. Siinä on ristin sakarain muodostamassa neliössä Suomen vaakuna. Neliössä on keltainen reunus, jonka leveys on 1/40 ristin leveydestä.
Suorakaiteisen valtiolipun mittasuhteet ovat samat kuin kansallislipun.
Kielekkeinen valtiolippu on yhtä mittayksikköä suorakaiteista valtiolippua pitempi siten, että sen ulompien kenttien pituus on 6 ja kielekkeiden pituus 5 mittayksikköä. Keskimmäinen kieleke on tasakylkinen, kantana ristin sakara. Ulompien kielekkeiden ulkoreunat eivät muodosta kulmaa lipun ylä- tai alareunan kanssa.
4 § Jokaisella on oikeus liputtaa kansallislipulla.
Suomalaisen aluksen kansallisuustunnuksena on 5 §:ssä säädetyin poikkeuksin kansallislippu. Huvialuksessa voidaan kuitenkin kansallislipun paikalla käyttää vahvistettua erikoislippua sen mukaan, kun siitä asetuksella erikseen säädetään.
5 §. Suorakaiteista valtiolippua käyttävät eduskunta, valtioneuvosto ja sen ministeriöt, korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus, keskusvirastot ja niihin verrattavat virastot ja laitokset, hovioikeudet, lääninhallitukset, tuomiokapitulit, ortodoksinen kirkollishallitus, Suomen ulkomailla olevat diplomaattiset tai niihin rinnastettavat edustustot ja lähetettyjen konsulien johtamat konsulinedustustot, Suomen Pankki, kansaneläkelaitos, Suomen Akatemia, rajavartiolaitos, valtion korkeakoulut sekä valtion alukset.
Asetuksella voidaan säätää, mitkä muut kuin 1 momentissa mainitut valtion virastot, laitokset ja viranomaiset käyttävät suorakaiteista valtiolippua. Poliisin oikeudesta käyttää suorakaiteista valtiolippua määrää kuitenkin sisäasiainministeriö.
Kielekkeistä valtiolippua käyttävät puolustusvoimien esikunnat, joukko-osastot, laitokset ja alukset.
Tasavallan presidentti käyttää kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleisessa yläkentässä on sini-keltainen vapaudenristi.
6 § Muissa kuin tässä laissa tarkoitetuissa tapauksissa Suomen lippuun ei saa sijoittaa mitään lisäkuvioita.
Puolustusministerin ja puolustusvoimain komentajan päällikkyyslippuina sekä laivastotavan mukaisena päällikkyyslippuna sota-aluksissa saa kuitenkin käyttää kielekkeistä valtiolippua, jonka tangonpuoleisessa yläkentässä on erityinen tasavallan presidentin määräämä tunnuskuvio.
7 § Suomen lipun väreistä antaa tarkemmat määräykset valtioneuvosto.
8 § Joka oikeudettomasti käyttää tasavallan presidentin lippua tai muuta valtiolippua taikka käyttää sellaista Suomen lippua, johon vastoin 6 §:n säännöksiä on sijoitettu lisäkuvioita, tahi Suomen lippuna pitää kaupan sellaista lippua, joka väreiltään tai mittasuhteiltaan selvästi poikkeaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesta lipusta, on tuomittava Suomen lipusta annettujen säännösten rikkomisesta sakkoon.
9 § Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta sekä liputuksesta Suomen lipulla annetaan asetuksella.
10 § Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1978. Sillä kumotaan Suomen lipusta 29 päivänä toukokuuta 1918 annettu laki.
Ennen tämän lain voimaantuloa käyttöön otettua yhdistyksen tai muun yhteisön lippua, jossa on 6 §:n 1 momentin vastaisia lisäkuvioita, saadaan kuitenkin käyttää vuoden 1980 loppuun saakka.

Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 1978.
Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen
Pääministeri Kalevi Sorsa


Asetus liputuksesta Suomen lipulla

Annettu Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 1978

Pääministerin esittelystä säädetään Suomen lipusta 26 päivänä toukokuuta 1978 annetun lain (380/78) 9 §:n nojalla:
1 § Valtion viraston tai laitoksen käytössä olevalle rakennukselle sekä Ahvenanmaan maakunnan julkiselle rakennukselle tai sellaisen rakennuksen äärelle on virallisina liputuspäivinä nostettava sellainen Suomen lippu, jota viraston tai laitoksen, sen mukaan kuin erikseen on säädetty, on käytettävä.
2 § Virallisia liputuspäiviä ovat:
helmikuun 28 päivä, Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä;
toukokuun 1 päivä, vappu, suomalaisen työn päivä;
toukokuun toinen sunnuntai, äitien päivä;
kesäkuun 4 päivä, puolustusvoimain lippujuhlan päivä;
kesäkuun 20 päivän ja 26 päivän välinen lauantai, juhannus, Suomen lipun päivä;
joulukuun 6 päivä, itsenäisyyspäivä;
päivät, joina kansanedustajain vaalit toimitetaan; sekä
päivä, jolloin tasavallan presidentti astuu toimeensa.
3 § Ministeriöt ja lääninhallitukset saavat tarvittaessa määrätä alaistensa virastojen ja laitosten liputtamisesta muulloin kuin virallisina liputuspäivinä.
Valtion virasto tai laitos saa liputtaa erityisenä merkkipäivänä ja milloin sen sijaintipaikkakunnalla toimeenpannaan yleinen liputus.
Valtion aluksen liputtamisessa on noudatettava kansainvälistä tapaa.
4 § Liputus alkaa kello 8 ja päättyy auringon laskiessa, kuitenkin viimeistään kello 21, jollei viraston tai laitoksen päällikkö paikallisten olosuhteiden tai muun syyn perusteella toisin määrää.
Suomen lipun päivän liputus alkaa juhannusaattona kello 18 ja päättyy juhannuspäivänä kello 21. Itsenäisyyspäivän liputus päättyy kello 20.
5 § Millloin julkisessa liputuksessa Suomen lippua käytetään samanaikaisesti muun lipun, standaarin, viirin tai niihin verrattavan kanssa, Suomen lippu on asetettava arvokkaimpaan asemaan.
6 § Valtioneuvosto antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta.
7 § Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1978.
Tällä asetuksella kumotaan:
Suomen lipun virallisesta käyttämisestä ja julkisesta liputtamisesta muunlaisilla lipuilla 27 päivänä huhtikuuta 1934 annettu asetus (178/34) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen;
Merenkulkulaitoksen lipusta ja viireistä 18 päivänä maaliskuuta 1919 annettu asetus;
Suomen valtiolipun käyttämisestä 12 päivänä marraskuuta 1920 annettu asetus (283/20); sekä
Luotsi-, posti- ja tullilipuista 14 päivänä huhtikuuta 1939 annettu asetus (117/39).

Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 1978.
Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen
Pääministeri Kalevi Sorsa


Laki Suomen lipusta annetun lain muuttamisesta

Annettu Helsingissä 21 päivänä huhtikuuta 1995

Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään Suomen lipusta 26 päivänä toukokuuta 1978 annetun lain (380/78) 8 §:ään uusi 1 momentti, jolloin nykyinen 1 momentti siirtyy 2 momentiksi, seuraavasti:
8 § Joka julkisesti turmelee Suomen lipun tai käyttää sitä epäkunnioittavasti taikka luvattomasti ottaa paikaltaan yleisesti nähtäville asetetun Suomen lipun, on tuomittava Suomen lipun häpäisemisestä sakkoon.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

Helsingissä 21 päivänä huhtikuuta 1995
Tasavallan Presidentti
Martti Ahtisaari
Oikeusministeri Sauli Niinistö


Asetus liputuksesta Suomen lipulla annetun asetuksen muuttamisesta

Annettu Helsingissä 22 päivänä maaliskuuta 1996

Sisäasiainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä
muutetaan liputuksesta Suomen lipulla 26 päivänä toukokuuta 1978 annetun asetuksen (383/78) 2 §:n 7 kohta, 4 §:n 2 momentti ja 6 §, sekä
lisätään 3 §:ään uusi 1 momentti, jolloin nykyiset 1-3 momentti siirtyvät 2-4 momentiksi seuraavasti:
2 § Virallisia liputuspäiviä ovat:
7) päivä, jolloin toimitetaan valtiolliset vaalit, kunnallisvaalit, Euroopan parlamentin edustajien vaalit tai neuvoa-antava kansanäänestys koko maassa; sekä
3 § Asianomainen ministeriö saa erityistapauksissa määrätä valtion virastojen ja laitosten liputuksesta koko maassa tai yksittäisillä paikkakunnilla muulloin kuin virallisina liputuspäivinä.
4 § Suomen lipun päivän liputus alkaa juhannusaattona kello 18 ja päättyy juhannuspäivänä kello 21. Itsenäisyyspäivänä ja sellaisena vaalipäivänä, jolloin äänestys päättyy auringonlaskun jälkeen, liputus päättyy kello 20.
6 § Asianomainen ministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1996.

Helsingissä 22 päivänä maaliskuuta 1996
Tasavallan Presidentti
Martti Ahtisaari
Ministeri Jouni Backman


Agia Marina (Kreeta) 1.-.8.5.2004

Kävimme kuvaamassa Juhlitaan.netiin kuvia yhteistyössä Tjäreborgin kanssa. Heidän asiantuntemuksellaan valitsimme hotelliksi Stefan Village Gardenin loistavan sijainnin ansiosta, sekä matkan ajankohdaksi 1.-.8.5.2004, Kreetan ollessa vehreimmillään.

1. päivä (la)

Kotkasta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Auton jätimme lentokentän pitkäaikaisparkkiin odottamaan kotiintuloamme. Liput saatuamme marssimme lähtöaulaan ja tovin odottelimme ennen koneeseen pääsyä.
Kone oli ahdas 747, mutta siisti ja hyväkuntoinen. Innostuneet lomalaiset pitivät tunnelman korkealla.

Hanian lentokentällä olivat vastassa lämmin yötuulen henkäys ja iloinen Tjäreborgin opas. Etukäteen tilatulla kuljetuksella matka hotellillemme meni rattoisasta oppaan kertoessa perustietoja kohteesta.



2. päivä (su).

Suunta kohti Agia Marinan keskustaa luomaan yleissilmäys paikasta, sekä katsastamaan ranta.

Hienolta näytti. Ilma oli ehkä aavistuksen viileä, toki aivan muuta kuin Suomessa sillä hetkellä.
Lähtiessämme Suomesta maassa oli paikoin lunta.

Agia Marina ja viereinen Plataniaksen keskusta odotteli edelleen turisteja. Ravintoloita maalattiin sisältä ja ulkoa, terasseja rakennettiin, tunnelma oli kesää odottava.
Iltapäivällä olimme matkanjärjestäjämme tiedotustilaisuudessa, jossa saimme hyviä vinkkejä alueen palveluista sekä retkistä.



3. päivä (ma)

Hotellin järjestämän aamiaisen jälkeen kiertelimme Agia Marinan kylässä ja keskuksessa.

Iltapäivällä lähdimme Tjäreborgin järjestämälle Hanian kaupunkikierrokselle, jonka aikana tutustuimme Eliaksen kukkulaan sekä Hanian vanhaan kaupunkiin.
Eliaksen kukkulalla on kaunis näköalapaikka, jonka yhteydessä on Sormusmuuri. Tällä muurilla kreetalaiset nuoret miehet kosivat ja iloksemme saimme nähdä hääparin vieraineen valmistautumassa vihkimiseen kukkulan kirkossa.

Illalla ruokailimme viihtyisässä ravintola Zepoksessa Venetsialaisessa satamassa. Ruokana oli kreetalaisia perinneruokia paikallisen viinin kera.



4. päivä (ti)

Kello soitti 5.45 aamulla, söimme aamiaisen huoneessamme.
6.30 olimme Agia Marinan päätien vierellä odottamassa bussia ja opasta. Aamu oli raikas ja aurinkoinen.
Iloinen opas ja bussikuski ottivat meidät vastaan ja suuntasimme kohti pääkaupunki Heraklionia ja Knossosta. Matkan aikana opas kertoili meille Kreikan mytologiasta.

Knossoksen palatsin alueella kiertelimme oppaan johdolla. Tutustuimme korkeakulttuurin synnynmaille ja nautimme auringon lämmöstä.

Heraklionissa kävimme museokierroksella. Tungoksen vuoksi kiersimme museossa omatoimisesti.



5. päivä (ke)

Olimme vuokranneet etukäteen Tjäreborgin kautta auton käyttöömme kolmeksi päiväksi ja aamulla, heti aamiaisen jälkeen, Aviksen edustaja saapui hotelliimme. Tarvittavat paperiasiat hoidettin alta pois ja pian pääsimme tutustumaan Kreetan monimuotoiseen luontoon omatoimisesti.

Lähdimme ensin kohti Kastellia (Kissamos) ja vietimme siellä rattoisan hetken satamassa frappea juoden.
Autoreissumme päämääränä oli eteläinen Kreeta. Ajoimme pienten kylien läpi (mm. Topolia, Vlatos, Tsiskiana, Voutas) ja kun pääsimme Paleochoran kylään, olimme sanattomia. Kyseinen kylä oli kuvan kaunis, välimeren aallot löivät kylän länsi- ja itä puolelle. Meren näki katujen kummastakin päästä, talot olivat värikkäät ja ihmiset iloisia. Läheisen koulun oppilaat olivat juuri päässeet koulusta, joten kadut täyttyivät puheesta ja askelten äänistä. Kiertelimme kylässä ja ihastelimme juuri maalattua kirkkoa, jonka vieressä olevassa tavernassa maalarimestari sai kehuja hyvin tehdystä työstä. Kaunista!
Söimme lounaan uimarannan tuntumassa olevassa tavernassa, katsellen ohikulkevia ihmisiä. Turistit eivät vielä olleet saapuneet Paleochoran rannoille…
Paleochoraa kaipaa ehkä eniten koko reissulta!



Oli kuitenkin aika jatkaa matkaa, joten suuntasimme kohti pohjoista taas.

Ajoimme muutaman aikaisemmin tutuiksi tulleen kylän läpi ja kun saavuimme Platanos -nimiseen kylään, näimme kyltin: 'Elefonisi'. Päätimme kääntyä sinne.
Tie kapeni ja kylien koot kutistuivat muutaman talon kokoisiksi.
Saavuimme pienelle torille, jossa oli taas sama kyltti. Käännyimme sen ohjaamaan suuntaan. Yllätykseksemme tie muuttui hiekkatieksi. Päätimme kuitenkin ajaa kyltin ohjaamaa tietä, samalla seuraten toista yhtä "rohkeaa" turistiautoa. Pidimme pari taukoa ennen kuin pääsimme korkealle vuorenhuipulle, josta näimme Elefonisin kauniin rannan. Vuoren huipulla tuuli oli todella voimakas ja kylmä. Vettäkin tihkutti hivenen.
Tie mutkitteli tuttuun tapaan ja kun pääsimme rannalle, olimme jälleen kerran sanattomia. Rannalla tuuli oli entistä kovempi. Surffaajat nauttivat joka aallosta ja saimmekin ikuistettua muutaman hienon kuvan heistä.

Kello lähestyi jo viittä iltapäivällä, joten lähdimme hotellia kohti. Ajoimme länsirantaa pitkin ylös pohjoiseen ja olimme Agia Marinassa illalla seitsemän aikaan, juuri sopivasti päivällisaikaan.
Päivällinen meni muistellessa kaunista ja välillä hurjaakin ajomatkaa.



6. päivä (to)

Heräsimme ajoissa ja nautimme hotellin aamiaispöydästä maittavan aamiaisen (niin itse asiassa teimme yhtä lukuun ottamatta jokaisen aamuna, Stefan Villagen aamupalat ansaitsevat erityiskehun).

Pakkasimme autoon taas kaikki tarvittavat ja suuntasimme kohti Rethimnonia.
Matkalla poikkesimme Kournaki -järven rannalla.
Rethimnonin keskustan sisäänajotie oli niin tukossa, että päätimme vain "kääntyä oikealle" ja katsoa minne päädymme. Tie nousi korkealle taajama-aluelle, josta näkyi keskustaan.



Päätimme lähteä taas kohti etelää.
Matkan varrella kävimme katsomassa Minolaisia hautoja (Minoan Necropolis).

Ajelimme monen kylän läpi kohti Plakiasta. Saavuttuamme vuoren huipulle, jossa oli Plakiaksen ja Frangokastellon risteys, käännyimme Frangokastelloon (nimi kuulosti hyvältä). Tie seuraili rantaa, välillä nousten korkealle vuoren rinnettä. Saavuttuamme Frangokastelloon olikin jo nälkä, joten etsimme viihtyisän tavernan heti raunion vierestä.
Tarjoilija otti meidät iloisesti vastaan samalla suositellen päivän kalaa ja äyriäisiä. Katsoimme kalatiskin läpi ja päätimme maistaa kolmea eri kalaa ja jättikatkarapuja. Ruokaa tuli valtava määrä ja kun koitti laskun aika, hinta oli myös sen mukainen. Tiesimme tuoreen kalan olevan todella kallista Kreetalla, mutta ihan laskun summaan emme varautuneet. Hetken naureskelimme ja nieleskelimme, maksoimme ja lähdimme. Onneksi ruoka oli loistavan hyvää, eikä pahaa mieltä laskun suuruuden vuoksi jäänyt.

Istahdimme taas autoon ja lähdimme pohjoista kohti.



Agia Marinassa satoi kun olimme perillä seitsemän aikaan. Sade oli punainen (savinen), mutta lämmin. Joka paikka värjääntyi punaiseksi ja aamulla kaikilla olikin tiedossa paljon autojen ja katujen pesu. Terassit olivat tyhjillään. Vain muutama ruotsalainen turisti, valkoisine vaatteineen, istui ja ihmetteli vaatteiden värjääntyessä punaisiksi.

Autoilu otti sen verran voimille, että päätimme luovuttaa auton seuraavana aamuna, tankki täysin tyhjänä (jos aikoo ajaa paljon kannattaa tehdä sopimus, että auton voi palauttaa tankki tyhjänä) ja 550 km takana kaunista Kreetaa.



7. päivä (pe)

Aamiaisen jälkeen luovutimme punaiseksi värjääntyneen automme.
Kävelimme ensin Agia Marinan kylään, sen jälkeen Plataniaksen kylään ja sieltä vielä eteenpäin Geraniin. Otimme kuvia ja nautimme hyvät kahvit Geranin pääkadun varrella olevassa tavernassa.

Geranista otimme taksin Kato Daratsoon, jossa kuvasimme myös kylän heräämistä turistikauteen.

Iltapäivä meni altaalla aurinkoa ottaen, ja itsemme polttaen. Yö valvottiin palaneen ihon vuoksi.



8. päivä (la)

Aamiaisen jälkeen luovutimme huoneemme ja veimme tavaramme väliaikaiseen säilytykseen.
Lähdimme Plataniakseen ostoksille sekä lounaalle. Lomamme aikana Platanias konkreettisesti pyyhkäisi uniehiekan silmistään ja aloitti turistikauden. Alkuloman rauhallisuus ja ihmettely oli vaihtunut tehokkaaseen asiakaspalveluun, äänettömyys äänekkyyteen. Rauhallinen kylä oli muuttunut viikossa etelän lomakohteeksi. Hyvä asia paikallisille yrittäjille, enemmän nähtävää matkailijalle.
Iltapäivä meni hotellin lähistöllä viimeisiä matkamuistoja hankkiessa.
Klo. 19 oli aika astua bussiin ja lähteä kohti lentokenttää. Kentällä Tjäreborgin oppaat opastivat meidät lähtöportille ja toivottivat hyvää kotimatkaa.
Lento meni sinappihärkää syöden, nuokkuen ja vessajonossa odotellessa.

Matkan aikana Suomessa oli ollut hellettä (se mystinen helle kevään lopulla, jota emme vieläkään täysin usko olleen) ja luonto oli puhjennut kukkaan.
Emme tunnistaneet kotipihaamme samaksi kuin lähtiessämme. Kiersimme talomme pihaa ja ihastelimme kukkaloistetta. Oli ihana olla kotona!

Kiitos kreetalaiset, Finnair, sekä Tjäreborg onnistuneesta matkasta!



Faktaa Kreetasta
- Kreikan suurin saari: n. 260 km pitkä ja 12-60 km leveä. Yksi Välimeren suurimmista saarista.
- Luonto vaihtelee jylhistä vuoristoista hedelmällisiin tasankoihin.
- Kreeta on Euroopan kolmanneksi suurin oliivituottaja.
- Asukkaita n. 540.000 hlö.
- Pääkaupunki Iraklion (asukkaita n. 120.000 hlö.)
- Sama aika kuin Suomessa.
- Sähkö 220 V.
- Internetkahviloita on mm. Haniassa, Plataniaksen pääkadulla apteekin vieressä sekä Agia Marinassa ja Kato Staloksessa. Hinta n. 4 e/30 min.

Ilmasto
- Keskikesällä kuumaa, mutta saarella tuulee kuitenkin sopivan vilvoittavasti lähes aina.
- Keväällä ja syksyllä illat voivat olla viileitä, joten kannattaa ottaa mukaan myös lämmintä vaatetta.
- Talvella voi lasketella Kreetan vuoristossa, valaistuja rinteitä laskettelukeskuksissa tosin ei ole.

Lentoaika Helsingistä n. 3h 45 min

Kulkuyhteydet ja etäisyydet länsiosassa
- Hania-Platanias n. 12 km
- Hania-Agia Marina n. 8 km
- Hania-Rethymnon n. 70 km
- Rethymnon-Iraklion n. 80 km
- Plataniaksesta Haniaan pääsee hyvin päiväaikaan bussilla, ja muulloin taksilla.

Valuutta ja luottokortit
- Euro.
- Tunnetuimmat kansainväliset luottokortit käyvät yleisesti (ei Diners).
- Pankkiautomaatteja.
- Visa electron -kortilla voi maksaa suurissa kaupoissa sekä nostaa rahaa pankkiautomaateista.

Rannat
- Haniasta länteen alkaa n. 12 km pitkä hiekkarantojen ja poukamien ketju; esim. Agia Apostolin, Kato Stalosin, Agia Marinan ja Plataniaksen rannat houkuttelevat nauttimaan auringosta.
- Hanian kaupungissa on Nea Choran uimaranta.
- Rannoilla saattaa ajoittain olla voimakkaat aallot ja merivirrat.

Harrastukset
- Sukellus, vesiurheilu, kuntokeskuksia, tennis ja maastopyöräily.
- Hanian keskustassa on uimastadion ja kilpauinnin vaatimukset täyttävä uima-allas.
- Hyvät vaellusmahdollisuudet.
- Limnoupolis-vesipuisto.

Ostokset
Nahkatavarat, kengät, kultakorut, paikalliset käsityöt, hunaja, oliivista valmistetut tuotteet (saippuat ja öljyt) ja viinit.

Ruoka ja juoma
- Runsas valikoima erilaisia ruokapaikkoja, paljon viihtyisiä paikallisia tavernoja.
- Hanian Venetsialainen satama itsessään ravintoloineen on kuvauksellinen "must"-kohde jokaiselle matkaajalle.
- Tuore kala on kallista vrt. palastekalaan.

- Ruokailu paikallisessa tavernassa: 2 aikuista alku- ja pääruuat, 3 lasta pääruuat sekä juomaksi viiniä ja virvoitusjuomia n. 50 e.

- Yleisin tarjottu kahvi on instant-kahvi (Nescafe, pikakahvi).
- Suodatinkahvi on kallista varsinkin ravintolasta ostettuna.
- Kannattaa kokeilla myös kreikkalaista kahvia (tai turkkilainen kahvi). Maku on voimakas, nahkamainen jopa ja se tarjotaan kuten espresso.

Ravintola: 1/2 l olut n. 3 e, iso pizza n. 7 e, tavallinen lounas n. 8-10 e, tavallinen päivällinen n. 10-13 e.
Kauppa: 1,5 l vesipullo n. 0,40 e, 1/3 l virvoitusjuoma n. 0,50 e, vaalea leipä n. 0,90 e
- Joidenkin hotellien yhteydessä on minimarketeja, joiden hintataso on samaa tasoa kuin taajamien kaupoissa.
- Mikäli haluaa säästää tietyissä tuotteissa, kannattaa käydä isommissa marketeissa (IN-KA).

Huvit
- Vilkasta elämää tavernoissa ja ruokapaikoissa.
- Useita pubeja, musiikkibaareja ja diskoja Agia Marinan/Plataniaksen alueella.
- Hanian Vanhassa kaupungissa baareja/diskoja.

Hyvä tietää
- Saarella saattaa olla ajoittain hyttysiä.
- Ota hyvät jalkineet mukaan, varsinkin jos aiot lähteä Samarian rotko -retkelle.
- Aurinkovoiteet ovat kalliita, eli ne kannattaa tuoda tullessaan.
- A-hepatiittirokote kannattaa ottaa ennen matkaa.

Häät Kreetalla
- Suomen ulkoministeriön kautta saa hyviä neuvoja ja paikallisten pappien yhteystiedot.
- Kirkon varaaminen (maksullinen) kannattaa tehdä etukäteen.
- Mikäli tahtoo papin Suomesta, matkakulut jäävät vihkiparin maksettavaksi. Paikallisesta merimieskirkosta voi myös kysellä vihkipappia.
- Esimerkki kirkosta: Hanian katolinen kirkko.
Kirkko (n. 100hlö) on pieni ja kaunis.
Kuvia alueen kirkoista löytyy [täältä].
- Itse hääjuhlan voi järjestää paikallisessa ravintolassa tai hotellissa. Varaukset hintatietoineen kannattaa tehdä etukäteen, joko omatoimisesti tai matkatoimiston edustajan kanssa.
- Häävieraiden majoitus/ryhmämatka kannattaa neuvotella erikseen matkanjärjestäjän kanssa.

- Vihille ulkomailla (evl)
- Voimassa olevat vihkimisoikeudet ulkomailla (evl)

Plussat ja miinukset
Upeat rannat aivan lähettyvillä
Monipuoliset harrastusmahdollisuudet
Sopii niin hääparien kuin myös lapsiperheiden lomakohteeksi
Hanian Venetsialaisen sataman tunnelma
Paljon illanvietto- ja ostosmahdollisuuksia
Hyvät liikenneyhteydet
Iloiset ihmiset ja asiakaspalvelun toimivuus
Paikalliset ymmärtävät hyvin englantia, pikku kylissä on kuitenkin osattava kreikkaa tai elekielen alkeet ;-)
- Kylien läpi kulkeva päätie on vilkasliikenteinen
- Jalkakäytävien puuttuminen teiden varsilta
- Hiljainen sesongin alku ja loppu
- Hyttysiä
- Ranta syvenee paikoitellen nopeasti ja merivirtaukset voivat olla voimakkaita
- Ruoka on suhteellisen rasvaista


YLEISIÄ KANSALAISTOIMINNAN OPPAITA
Heimonen, Jyrki (toim.): Siilinpiikki, Nuorten luonnonharrastuksen ja ympäristönsuojelun opas, Luonto-Liitto, Helsinki 1987, 95 s. (Aktiivien luontoliittolaisten toiminta-artikkeleita, joista arvokkaita vihjeitä myös luontoa karttaville)
Jungk, Robert & Norbert R. Müllert: Tulevaisuuden verstaat - käsikirja demokratian elvyttämisen mahdollisuuksista, HYY & KSL & Ruohonjuuri (julkaisija: Lataamo, PL 589, 33101 Tampere), Helsinki 1987, 161 s. (Käsikirja menetelmästä, jonka avulla kansalaisryhmä voi paremmin löytää konkreettiset toimintakohteensa ja -tapansa)
Kansalaisryhmä: Kansalaistottelemattoman käsikirja, Gaudeamus, Helsinki 1988, 152 s. (Pätevä opas kansalaistottelemattomuudessa vastaan tuleviin lakipykäliin, myös tarvittavaa yhteiskuntaoppia)
Kuikka, Suvi (toim.): Nimetön neuvoja, Opas tapahtumien järjestäjälle, Kansalaiskasvatuksen keskus, Helsinki 1987, 97 liitt. s. (Koulutustilaisuudet, huvitilaisuudet, näyttelyt, retket, leirit...)
Leppänen, Kalevi (toim.): Meillä menee lujaa - opintoaineisto nuorisoyhdistyksen kehittäjälle, Nuorisotyön keskus, Kerava 1983, 95 s. (Miten nuutuneeseen ryhmään saadaan vauhtia)
Loimu, Kari: Yhdistystieto, Weilin Göös, Espoo 1985, 347 s. (Käsikirja kaikille rekisteröidyissä yhdistyksissä toimiville: juridiikka, hallinto, kokoukset)
Pitkänen, Juhani: Aakkoset eli virikkeitä asukastoiminnalle, Asukasliitto (Kaarlenk. 12 D 1, 00530 Helsinki, puh. 90-716 800), Helsinki, 23 s. (Sanakirjan muotoon laadittu vihkonen asukastoiminnan järjestäjille, josta on apua ja huvia muillekin)
Sundell, Pekka (toim.): Ympäristö, yhteiskunta ja elämäntapa, Resursbevarande samhälle och livsstil, Pohjoismainen ympäristöleiritoimikunta, Helsinki 1980, 182 s. (Vuoden 1979 ympäristöleirin loppuraportti, joka valaisee 70-luvun lopun liikkeiden ajatusmaailmaa ja käytäntöä)
Hela Livets Kalender, Alfabeta Bokförlaget & Folkdebatklubben (c/o Wiklund, Varvsgatan 1 A, S-117 29 Stockholm, Ruotsi), Lund 1987 (Vuodesta 86 ilmestynyt kansanliikealmanakka, jossa paljon tietoja kansalaistoiminnan historiasta, teoriasta ja käytännöstä)
Elvingson, Ann-Marie & Magnus Martinsson & Per Elvingson (toim.): Motboken - Handbok i lokalt miljövårdsarbete, Fältbiologerna (Box 6092, S-19106 Sollentuna, Ruotsi, puh. 08-7544640), Sollentuna 1988 (Ruotsin nuorten luontojärjestön paikallisille ympäristönsuojeluryhmille tarkoitettu monipuolinen opas, josta apua muillekin)
Frederiksen, C. & K. Riis & E. Pedersen & D. Röpke: Håndbog for aktivister, Politisk Revy, Kööpenhamina 1982, 240 s. (Tanskan kansalaisliikkeiden aktiivien kokemuksiin perustuva yksityiskohtainen opas ruohonjuuritoiminnasta)
Hvinden, Björn & Iversen & O. Kopreitan & A. Oltendal& R.Viken: Gräsrotshandboken, Askild & Kärnekull, Avesta 1978, 136 s. (Paljon pohjoismaisissa kansalaisliikkeissä käytetty, alunperin norjalainen opas, joka on yksi tämän kirjan esikuvista)
Lindström, Ulla: Protest! Liten handledning i miljökamp, Folkkampanjen mot kärnkraft & Miljöförbundets förlag, Falun 1982, 50 s. (Kokeneen ruotsalaisen parlamentaarikon ja entisen ministerin opas ulkoparlamentaariseen vaikuttamiseen)
Monö, Ralph & Gunnel Brolin & Conny Jonsson & co: Det går! En handbok i aktivt miljöarbete, Jordens vänner, Tukholma 1977, 58 s.
Ohlsson, Per: Bättre aktiv idag, Liber, Tukholma 1982
Das alternative Branchenbuch 1987-88, AL-TOP Verlag, München 1987, (Länsisaksalainen vaihtoehtoyritysten ja -liikkeiden luettelo, joka sisältää myös kansalaistoiminnan oppaan)
Alinsky, Saul D.: Rules for Radicals, A Practical Primer for Realistic Radicals, Vintage, New York 1972, 197 s. (Mies, joka on ympäri USA:ta organisoinut ihmisiä kamppailemaan oikeuksiensa puolesta, kertoo kokemuksistaan ja opettaa seuraajia)
Coover, Virginia & Ellen Deacon & Charles Esser & Ch. Moore: Resource Manual for a Living Revolution, A Handbook of Skills & Tools for Social Change Actvists, New Society Publishers (4722 Baltimore Avenue, Philadelphia, PA 19143, USA), Philadelphia 1985, 330 s. (Monien kansalaisliikkeiden eri maissa käyttämä opas: strategia, ryhmätoiminta, tukijoiden saaminen, koulutus, organisointi Jane.)
Harris, Chris & Leig Holloway & Susan Mueller & Howard Ryan: How to Save the World, Part I, Chain Reaction -lehti (Friends of the Earth Australia, 37 Swanston St., Melbourne, Vic.), Melbourne April 1984, ss. 13-30 (Tuloksellisia kampanjoita toisella puolella maapalloa vetäneiden näkemyksiä, jotka soveltuvat tännekin)
Hedemann, Ed (toim.): War Resisters League Organizer's Manual, War Resisters League (339 Lafayette Street, New York, NY 10012, USA), New York 1981, 222 s. (Monipuolinen toimintaopas, joka on ollut yhtenä esikuvana ja lähteenä tälle kirjalle)
Hollstein, Walter & Boris Penth: Alternative-Projekte, Beispiele gegen die Resignation, Rowohlt, Reinbek bei Hamburg 1980, 459 s. (Pääasiassa yritystyyppisiä mutta myös liikemuotisia vaihtoehtoprojekteja esittelevä kirja)
Joseph, Stephen (toim.): Up Your Street, An environmental action guide for young people, Youth Environmental Action (173 Archway Road, London N6 5 BL, Englanti), Lontoo 1981, 108 s. (Nuorille tarkoitettu ympäristötoimintaopas, jonka lukeminen saattaa olla hyödyllisintä nuoruutensa jo ohittaneille)
Merritt, Sandy (toim.): Peaceworking, A campaigning handbook for branches of the United Nations Association and other groups, United Nations Association of Great Bitain and Northern Ireland (3 Whitehall Court, London SW1A 2El, Englanti), Lontoo 1982, 86 s. (YK-yhdistyksiä varten tehty kampanjaopas, josta ideoita mille tahansa toimintaryhmälle)
Rabe, Karl-Klaus (toim.): Hendbuch der Friedensarbeit, Jugenddienst-Verlag (Postfach 1440, D-6460 Geinhausen, BRD), Geinhausen 1982, 191 s. (Yleisempäänkin käyttöön sopiva rauhanliikkeen toimintaopas, jossa neuvoja mm. nälkälakoista ja veroboikoteista)
Schweingruber, Beat (toim.): Handbuch für Gemeinschaftsaktionen, Ein Rezeptbuch mit Anleitungen, Beispielen, Adressen und einem umfangreichen recht. T., Forum für Gemeinschaftsaktionen des Gottlieb Duttweiler-Instituts (Postfach, CH-8942 Oberrieden, Sveitsi), Zürich 1979, 220 s. (Tämäkin yksi kirjamme esikuvista)
Wilcox, Fred: Grass Roots, How to Fight Nuclear Power and Win, An anti-nuke source book, The Crossing Press, Trumansburg 1980, 192 s. (USA:n ydinvoimanvastaisen liikkeen voimakkaassa vaiheessa syntynyt opas, josta on apua kaikille liikkeille)

HISTORIAA

Alapuro, Risto & Ilkka Liikanen & K. Smeds & H. Stenius (toim.): Kansa liikkeessä, Kirjayhtymä, Helsinki 1987, 303 s. (Suomalaisen kansalaistoiminnnan historiaa ja sosiologiaa 1700-luvulta 1920-luvulle)
Veteläsuo, Marja-Liisa: Yhdistystoiminnan levinneisyys Suomessa vuosina 1919-1980, Oikeusministeriön lanvalmistelukunnan julkaisu 12/1982, Helsinki 1982, 70 s. (Yhdistysrekisteritilastoihin perustuva moniste, joka antaa paljon viitteitä itsenäisyyden ajan kansalaistoiminnan historiasta)
Liversage, Toni: Fra Gandhi til Greenham Common, Om civil ulydighed og ikke-vold, Gyldendal, Kööpenhamina 1987, 157 s. (Kansalaistottelemattomuuden historiaa Gandhista nykyisiin rauhan-, ympäristö- ja naisliikkeisiin)
Scotoni, Pau Puig i: Att förstå revolutionen, En kritisk undersökning om historisk stabilitet och förändring, Zenit, Malmö 1980, 158 s. (Sekä muinaisiin että tämän vuosisadan tapahtumiin perustuva tutkimus suurten muutosten edellytyksistä, seurauksista jne.)
Stenius, Henrik: Frivilligt, jämlikt, samfällt, Föreningsväsendets utveckling i Finland fram till 1900-talets början, Svenska literatursälskap i Finland, Helsinki 1987, 389 s. (Väitöskirja, jossa tutkitaan kansalaistoiminnan historiaa viime vuosisadalla, erityisesti joukkojärjestäytymisen läpimurtoa)
Värnpliktvägrarnas centralorganisation & AMK & FMK: Ikkevoldsaksjon, Nordisk handbok i organisering og trening, 13 aksjonsbeskrivelser fra Sverig, Danmark og Norge, Pax, Oslo 1972, 155 s. (Ruotsin, Norjan ja Tanskan aseistakieltäytyjien tekemä)
Huxley, Steven: Cultural and political defence: the Finnish resistance to Russification 1898-1905, kirjassa Kimmo Kiljunen et al. (toim.): Finnish Peace Making, Suomen Rauhanliitto, Helsinki 1987, ss. 303-310 (Suomalaisen väkivallattoman vastarinnan historiaa)
Paastela, Jukka: Finland's New Social Movements, Tampereen yliopisto, Politiikan tutkimuksen laitos (Tutkimuksia 86), Tampere 1987, 101 s. (Ulkopuolisen ulkomaalaisille tarkoitettu esitys viime vuosien kansalaistoiminnasta)

TEORIAA

Gandhi, Mohandas: Kirjoituksia, Rauhankirjallisuuden edistämisseura (Rauhanasema, Veturitori, 00520 Helsinki), Helsinki 1983, 121 s. (Väkivallattoman kamppailun suuren pienen miehen innostavia ja ajattelemaan panevia kirjoituksia)
Hyvärinen, Matti: Alussa oli liike, Tutkimus yhteiskunnallisten liikkeiden mahdollisuuksista, Vastapaino (Näsilinnank. 22 A 13, 33210 Tampere), Tampere 1985, 337 s. (Sosiologiseen kirjallisuuteen mutta myös kirjoittajan omiin kokemuksiin perustuva tutkimus liikkeen jatkumisen mahdollisuuksista)
Järvinen, Juha (toim.): Itsehallinnon aika, Kansan Sivistystyön Liitto, Helsinki 1986, 112 s. (Artikkelikokoelma, joka antaa virikkeitä niille, jotka haluavat ottaa asiat omiin käsiinsä työpaikoilla ja muaallakin)
Kotkavirta, Jussi (toim.): Power & Flower, tekstejä uusista liikkeistä, Suomen ylioppilaskuntien liitto, Helsinki 1982, 220 s. (Vasemmistolaisia näkökulmia Saksan ja Ranskan uusiin liikkeisiin)
Palm, Göran: Mitä voimme tehdä?, Tammi, Helsinki 1970, 150 s. (Ruotsalainen kirjailija pohtii, mitä tavallinen ihminen voisi tehdä oikeudenmukaisemman maailman hyväksi)
Tammilehto, Olli: Ympäristöliike, osa kirjasta Olli Tammilehto: Ekofilosofia, vaihtoehtoliike ja ydinvoima (Ympäristökeskus, Hietaniemenk. 10, 00100 Helsinki), Helsinki 1982, ss. 87-123 (Politiikkaa puolueiden ulkopuolella, ruohonjuuripolitiikkaa, palkkatyön ongelmia kansalaistoiminnassa ym.)
Björk, Tord & Liselott Falk & Jan Wiklund: Att nå segrar, recept åt amatörpolitiker, Motmaktsgruppen (12 Skr ruotsalaiselle postisiirtotilille 83 14 70-0), Tukholma, 16 s. (Opas kansalaisliikkeiden toiminnan tehostamiseen käyttämällä hyväksi niiden vastustajien tietoja ja strategista ajattelua)
Eriksson, Björn & L. Falk & L. Herneklint & P. Larsson (toim.): Det förlorade försprånget, Miljöförbundet (Box 64, S-150 13 Trosa, Ruotsi), Göteborg 1982, 228 s. (Ydinvoimanvastaisen liikkeen aktiivien näkemys siitä, miksi liike ei voittanut kansanäänestyksessä, paljon opittavaa puolueista)
Mathiesen, Thomas: Makt og Motmakt, Pax, Oslo 1982, (on ruots) (Tärkeä esitys siitä, miten kansalaisliike selviytyy purjehtimalla sisäänmäärittelyn Skyllan ja ulosmäärittelyn Kharybdiksen välistä)
Scotoni, Pau Puig i: Att förstå revolutionen, En kritisk undersökning om historisk stabilitet och förändring, Zenit, Malmö 1980, 158 s. (Sekä muinaisiin että tämän vuosisadan tapahtumiin perustuva tutkimus suurten muutosten edellytyksistä, seurauksista jne.)
Humburg, Martin (toim.): Gewaltfreier Kampf und Selbsverwaltung - Das Politische Konzept der M.A.N. (Movement pour une Alternative Non-violente), Zundhölzchen (Postfach, D-4900 Herford 1), Herford 1980, 115 s. (Ranskalaisen kanslaisliikkeen hahmottama sosialistinen ja pasifistinen näkemys väkivallattomasta yhteiskunnan muuttamisesta)
Landry, Ch. & D. Morley & R. Southwood & P. Wright: What a Way to Run a Railroad, An Analysis of Radical Failure, Comedia (9 Poland Street, London W1V 3DG, Englanti), Lontoo 1985, 101 s. (Miksi niin monet 1970-luvun vaihtoehtoryhmät hajosivat tai kriisiytyivät - vaihtoehto-organisoitumisen dogmien kritiikkiä)

RYHMÄTOIMINTA JA ORGANISOITUMINEN

Aargh - taas kokous!, Suomi 9/1983 (PL 724. 00101 Helsinki, puh. 624 963), Helsinki 1983, ss. 24-25 (Uusi tapa jakaa kokoustehtävät: helpottaja, muistiinmerkitsijä, vibojen tarkkailija ja ajanottaja)
Appelqvist, Otso (toim.): Ihmissuhteet arkielämässä, Opintotoiminnan Keskusliitto, Helsinki 1981, 79 s.
Bion, W. R.: Kokemuksia ryhmistä, Ryhmädynamiikka psykoanalayysin näkökulmasta, Weilin Göös, Espoo 1979, 146 s.
Björsne, Rolf & Åke Grahn & Bengt Rostvah: Ryhmä - kirja siitä mitä ryhmässä todella tapahtuu ja miksi, Insinööritieto, Helsinki 1981, 63 s.
Fisher, Roger & William Ury: Käytännön neuvottelutaito, Otava, Helsinki 1983, 181 s. (Tarpeellinen, kun on neuvoteltava kansalaisryhmän tavoitteita vastustavien tahojen kanssa)
Hakala, P.T.: Ilmaisutaito, WSOY, Porvoo 1982, 160 s. (Opas kuvaan, ääneen, eleisiin, liikkeisiin ym. perustuvaan ilmaisuun ja ilmaisun ymmärtämiseen)
Häyrynen, Yrjö-Paavo et al.: Ryhmätyön käyttö koulutuksessa, Valtion koulutuskeskus, Helsinki 1987, 221 s. (Apua paitsi ryhmäopiskelussa myös toimintaryhmässä)
Jungk, Robert & Norbert R. Müllert: Tulevaisuuden verstaat - käsikirja demokratian elvyttämisen mahdollisuuksista, HYY & KSL & Ruohonjuuri (julkaisija: Lataamo, PL 589, 33101 Tampere), Helsinki 1987, 161 s. (Käsikirja menetelmästä, jonka avulla kansalaisryhmä voi paremmin löytää konkreettiset toimintakohteensa ja -tapansa)
Leppänen, Kalevi (toim.): Meillä menee lujaa - opintoaineisto nuorisoyhdistyksen kehittäjälle, Nuorisotyön keskus, Kerava 1983, 95 s. (Miten nuutuneeseen ryhmään saadaan vauhtia)
Leppänen, Kalevi: Uusi kokouskirja, Nuorisotyön keskus, Kerava 1984, 100 s. (Miten kokouksesta saadaan myönteinen, iloinen ja tuloksellinen tilanne osallistujalle ja ryhmälle)
Lind, Olli: Innostava organisointi, Uusi tapa luoda toiminnan ilo, luovuus ja tuloksellisuus, Yhteistyövalmennus Oy (Kytömaantie 14, 04200 Kerava, puh. 244 128), Kerava 1986, 104 s. (Laajaan kokemukseen perustuva opas yhteisöille, joissa raha ja potkujen uhka eivät ole toiminnan motiiveja)
Mattinen, Eija: Puhu, kuuntele ja vaikuta, WSOY, Porvoo 1974, 202 s. (Liike-elämää varten kirjoitettu suullisen vuorovaikutuksen opas)
Nerelli, Eero: Toiminnan ilo - kirja vapaaehtoiselle, Sosiaaliturvan keskusliitto & Nuorisotyön keskus, Helsinki 1987, 59 s. (Myönteinen opas palkatonta työtä muiden ihmisten kanssa tekeville)
Petrovsksi, A.V.: Henkilösuhteiden psykologia ryhmissä ja kollektiiveissa, Kansan Sivistystyön Liitto, Helsinki, 21 s. (Vastapainoa amerikkalaisvaikutteiselle psykologialle, otetaan huomioon mm. ryhmän toiminnan sisältö ja sen asettamat arvot)
Vasara, Marjatta: Tuumasta toimeen, Opintotoiminnan keskusliitto ja muut opintokeskukset, Helsinki 1982, 79 s. (Toimintaryhmissä tarvittavan suullisen, kirjallisen ja kuvallisen ilmaisun opas)
Välimäki, Pauli: Vaihtoehtoinen elämäntapa, Kokemuksia ja unelmia, Kirjapaja, Rauma 1984, 226 s. (Suomalaisten vaihtoehtoryhmien aktiivien haastatteluja)
Freire, Paulo: Pedagogy of the oppressed, Penguin, Harmondsworth 1986, 153 s. (Kuuluisan brasilialaisen kasvatusajattelijan näkemys sorrettuja vapauttavasta ja yhteiskunnallista muutosta tukevasta koulutuksesta)
Kennard, Byron: Ten Ways to Kill a Citizen Movement, Friendly Fight on the Social Change Front, Not Man Apart -lehdessä (Friends of the Earth, Washington D.C., USA), San Francisco June 1983, ss. 24-24 (Tavallisia virheitä, joita puuhamiehet ja -naiset tekevät masentaaakseen muut toiminnasta kiinnostuneet)
Landry, Ch. & D. Morley & R. Southwood & P. Wright: What a Way to Run a Railroad, An Analysis of Radical Failure, Comedia (9 Poland Street, London W1V 3DG, Englanti), Lontoo 1985, 101 s. (Miksi niin monet 1970-luvun vaihtoehtoryhmät hajosivat tai kriisiytyivät - vaihtoehto-organisoitumisen dogmien kritiikkiä)
Lyons, Gracie: Constructive Criticism, A Handbook, Issues in Radical Therapy (P.O. Box 5039. Berkeley, California 94705, USA), Berkeley 1976, 109 s. (Amerikkalaisen vasemmistoryhmän kokemuksiin pohjautuva, pätevä käytännön opas rakentavaan kritiikkiin)

KUVALLINEN ILMAISU

Hakala, P.T.: Ilmaisutaito, WSOY, Porvoo 1982, 160 s. (Opas kuvaan, ääneen, eleisiin, liikkeisiin ym. perustuvaan ilmaisuun ja ilmaisun ymmärtämiseen)
Hatva, Anja: Kuva - hyvä renki, huono isäntä, Urex, Porvoo 1987, 140 s. (Hyödyllinen jokaiselle, joka tiedottaa kuvien avulla: tekniikkaa, taidetta, psykologiaa jne.)
Oikarinen, Erkki: Videokuvaajan opas, Tammi, Helsinki 1985, 118 s. (Elokuvan suunnittelu ja tekeminen kotivideolaitteilla)
Pölönen, Markku: Videotekniikan ja elokuvakerronnan perusteita, Maaseudun sivistysliitto, Helsinki 1986, 53 s. (Opas oman videoelokuvan tekemiseen)
Vasara, Marjatta: Tuumasta toimeen, Opintotoiminnan keskusliitto ja muut opintokeskukset, Helsinki 1982, 79 s. (Toimintaryhmissä tarvittavan suullisen, kirjallisen ja kuvallisen ilmaisun opas)

TALOUS JA TOIMISTOTAIDOT

Gustafsson, Kaj & Kari Mannermaa: Markkinointi, Weilin Göös, Espoo 1987 (Yksi monista yrityksissä työskenteleville tarkoitetuista markkinointioppaista, josta lienee joskus apua toimintaryhmille)
Harmo, Timo & Teo Kirkinen: Tietokonetaito, Gaudeamus, Helsinki 1987, 199 s. (Opas yleisimpien eli IBM-tyyppisten (MS-DOS) mikrotietokoneiden käyttöön työvälineenä; kirjoitus, tiedon hallinta, tiedon siirto)
Kuusiola, Arto: Perusyhdistysten kirjanpidon ja taloudenhoidon ohjeet, Kansalaiskasvatuksen keskus, Helsinki 1987, 86 s. (Vihkonen joka opastaa miten rekisteröidyn yhdistyksen talouteen liittyvä paperisota hoidetaan asianmukaisesti)
Nurminen, Herman:Järjestöjen tilit ja talous, HTM-tilintarkastajien palvelu, Jyväskylä 1986, 329 s. (Kirjanpito, taloussunnittelu, avustukset, arpajaiset, verotus... )
Savander, Juha & Alice Karlsson (toim.): Vaihtoehtoisten liikeyritysten kataloogi 1987/88, Ruohonjuuri Oy (Mannerheimintie 13 a, 00100 Helsinki, puh. 406 927), Helsinki 1988, 50 s. (Yrityksiä, yrittäjiä ja organisaatioita, joista apua kansalaistoiminnassa; monet niistä itsekin kansalaistoimintaa)
Hines, Colin: Food Co-ops, How to save money by getting together and buing in bulk, Friends of the Earth (377 City Rd., London EC1), Lontoo 1976, 50 s. (Käytännön opas tukkuostoja tekevän ruokapiirin organisoimiseen)
Landry, Ch. & D. Morley & R. Southwood & P. Wright: What a Way to Run a Railroad, An Analysis of Radical Failure, Comedia (9 Poland Street, London W1V 3DG, Englanti), Lontoo 1985, 101 s. (Miksi niin monet 1970-luvun vaihtoehtoryhmät hajosivat tai kriisiytyivät - vaihtoehto-organisoitumisen dogmien kritiikkiä)
TIEDOTUS
Kuka - Radio tv, Taloudellinen tiedotustoimisto (Eteläinen Makasiinikatu 4, 00130 Helsinki, puh. 174 511), Helsinki 1988, 120 s.
Kuka - Lehdistö 1987-88, Taloudellinen tiedotustoimisto (Eteläinen Makasiinikatu 4, 00130 Helsinki, puh. 174 511), Helsinki 1987, 128 s.
Kuka - Teollisuuden tiedottajat, Taloudellinen tiedotustoimisto (Eteläinen Makasiinikatu 4, 00130 Helsinki, puh. 174 511), Helsinki 1987 (Tämä ja kaksi edellistä ovat jokaiselle tiedottajalle tuiki tarpeellisia, joka toinen vuosi ilmestyviä, ilmaisia kirjasia)
Ahonen-Mäkelä, Ritva: Ilo puhua, Ajatuksia puheilmaisusta, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1983, 72 s. (Puheilmaisun opas)
Hakala, P.T.: Ilmaisutaito, WSOY, Porvoo 1982, 160 s. (Opas kuvaan, ääneen, eleisiin, liikkeisiin ym. perustuvaan ilmaisuun ja ilmaisun ymmärtämiseen)
Hatva, Anja: Kuva - hyvä renki, huono isäntä, Urex, Porvoo 1987, 140 s. (Hyödyllinen jokaiselle, joka tiedottaa kuvien avulla: tekniikkaa, taidetta, psykologiaa jne.)
Itkonen, Terho: Kieliopas, Kirjayhtymä, Helsinki 1985, 473 s. (Tunnetun kieliprofessorin käsikirja oikeinkirjoituksesta)
Liuhala, Allan & Jyrki Maunula & Markku Kosola: Tiedota!, Kustannus-Mäkelä (Huhdintie 5, 03600 Karkkila), Karkkila 1983, 169 s. (Kokeneiden toimittajien tekemä käytännön opas kaikille, jotka joutuvat joskus vastaamaan tiedotuksesta)
Manninen, Kirsti: Kirjoittajan opas, Otava, Helsinki 1987, 119 s. (Apua niihin kirjoittamisongelmiin, jotka eivät liity kieleen: esim. kirjoitusvälineet, miten saada kirjoitukset julkisuuteen)
Mattinen, Eija: Puhu, kuuntele ja vaikuta, WSOY, Porvoo 1974, 202 s. (Liike-elämää varten kirjoitettu suullisen vuorovaikutuksen opas)
Miestamo, Riitta: Kielineuvo, Weilin Göös, Espoo 1987, 224 s. (Työpaikan jatkuvaan käyttöön tarkoitettu käsikirja oikeinkirjoituksesta, lyhenteistä, asiakirjoista yms.)
Okkonen, Antero: Toimittajan työ I, Karisto, Hämeenlinna 1986, 298 s. (25 vuoden kokemukseen perustuva lehtikirjoittamisen opas)
Tervonen, Ilkka & Jyrki Pietilä: Järjestötiedottajan opas, Tammi, Helsinki 1987, 228 s. (Ay-liikettä varten kirjoitettu sisäisen ja ulkoisen tiedottamisen opas, joka soveltuu myös muille kansalaisryhmille)
Vasara, Marjatta: Tuumasta toimeen, Opintotoiminnan keskusliitto ja muut opintokeskukset, Helsinki 1982, 79 s. (Toimintaryhmissä tarvittavan suullisen, kirjallisen ja kuvallisen ilmaisun opas)
Ylikoski, Mailis: Väittele viisaasti, Puhe- ja väittelytaidon opas, WSOY, Porvoo 1987, 173 s. (Tiedotustilaisuuksiin ja keskusteluihin osallistuville, radiossa ja televisiossa esiintyville aktiiveille pätevää tietoa)
KUNTA, KAUPUNKI JA ASUKASTOIMINTA
Asuinympäristön toimintaopas, Asukasliitto (Kaarlenk. 12 D 1, 00530 Helsinki, puh. 90-716 800), Helsinki, 67 s. (Lähinnä kaupunkilaisille tarkoitettu opas toimintaan paremman rakennetun ja muun ympäristön puolesta)
Asukastoiminnan järjestämisestä, Asukasliitto (Kaarlenk. 12 D 1, 00530 Helsinki, puh. 90-716 800), Helsinki, 16 s. (Asukasyhdistyksen organisointiopas)
Kuinka kunta toimii, Kunnallishallinto Suomessa, Suomen kaupunkiliitto ja Suomen kunnallisliitto, Helsinki 1984, 232 s. (Perusteellinen luottamushenkilöille tarkoitettu opas, josta on apua myös kansalaisaktiiveille)
Kylätoiminnan koulutuskansio, Kyläasiain neuvottelukunta (Albertink. 34, 00180 Helsinki, puh. 131 121), Helsinki 1986
Hakalehto, Ilkka: Asukkaiden päätösvalta, Kunnan asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ja kunnanosahallinto, Asukasliitto (Kaarlenk. 12 D 1, 00530 Helsinki, puh. 716 800), Helsinki 1986, 18 s. (Vihkonen, jossa selostetaan kaupunkien ja kuntien osien lähidemokratiaa koskevien lakien ja lakisuunnitelmien vaiheita)
Hakamäki, Simo: Kuntalainen vaikuttajana, Weilin Göös, Espoo 1979, 108 s. (Virallinen vaikuttaminen kunnan tai kaupungin päätöksiin)
Hautamäki, Lauri & Tarmo Palonen: Elävä kylä - elävä maaseutu, Kylätoiminta maaseutukampanjassa, Kyläasiain neuvottelukunta (Albertink. 34. 00180 Hel

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä