Luulet, etten katso, mutta katson kyllä. Vain silloin kun et sitä näe. Luulet voivasi jekuttaa minua katsomaan sinua, jäämään kiinni salakatselusta. Mutta tiedän jekkusi. En katso sinua kun olet heijastavan pinnan lähettyvillä. Voimme olla tuntejakin samassa pienessä tilassa, etkä silti näkisi minun katsovan sinuun päinkään, vaikka olisit koko ajan tarkkaillut minua. Näytän aivan normaalilta, keskittyneenä omiin ajatuksiini tai puhelimeeni.
Huomaan sivusilmällä, kuulen korvillani. En katso sinua kun yskit tai kun pidät ääntä itsestäsi. Sinun äänesi ja tuottamasi äänet tekevät minut tietoiseksi olemassaolostasi ja sijainnistasi, mistä tiedän katsoa aivan toiseen suuntaan tai sinun ohitsesi. Jonnekin muualle, kunhan ei sinuun.Kun teet jotakin liioitellun pitkään ja äänekkäästi, yrität saada minut katsomaan ääntä kohti. Mutta ei... se ei onnistu. Epäonnistut. Masennut. Miksi hän ei katso, miksi hän välttelee? Enkö näytä hyvältä, onko minussa jotain vikaa? Tämänkaltaisia ajatuksia olet ehkä pohdiskellut salaisessa mielessäsi. Ehkä sitäkin, että miten juttelen muille normaalisti, mutta sinun seuraasi välttelen. Moikkaan toista, mutta sinun kohdallasi käännän pääni muualle. Totuus on, että tämä välttelyni paljastaa yllättävän paljon.
Luulet, etten ajattele sinua. Luulet, että olet vain kuvitellut kaiken. Että se yksi kosketus oli vain vahinko. Että se yksi pikainen katse, josta jään välillä kiinni päivän aikana, oli vain sattumaa. Eihän sitä nyt yhtä samaa seinääkään voi tuijotella, niin, minähän vain nostin katseeni ja satuin vain vahingossa vilkaisemaan sinuun? Kohti sinua, kohti silmiäsi? Luulet vielä, että keimailen muille, vaikka hymyilen ja nauran kaverillisesti. Että testailisin omaa viehätysvoimaani ja nauttisin muiden huomiosta nuoruuteni kustannuksella. En minä heitä halua ollenkaan, saati huomiotaan.
En ole vaikea, vaikka sellaisen kuvan annan. En esitä vaikeasti tavoiteltavaa. Etpä tiedäkään, miten helposti antautuisin armoillesi, jos tulisit sanomaan silmästä silmään: "Tiedän sinun olevan ihastunut minuun" sen sijaan, että kertoisit omista tunteistasi. Olisin aivan heikkona edessäsi. En mitenkään voisi valehdella ja väittää vastaan. Mutta jos enää tunnet mitään. Olen aina odottanut, ettet enää huomenna välitä. "En usko, että enää huomenna..." Viikonloput ovat vaikeampia odotusaikoja. Sehän on ollut välttelytaktiikkani tavoitteeni, ettet enää välittäisi. Turhaudut, et jaksa enää kun ei tule katseita takaisin. Aikaa kuluu, unohdat ja keskityt omaan elämääsi ja muistat taas, miksi heräsit aamulla toinen vierelläsi.
Tunnen tappelevani itseni kanssa aivan turhaan. Olen yrittänyt hyvin pitkän aikaan tukahduttaa ajatuksiani sinusta. En yksinkertaisesti jaksa enää. Näin ajattelin kävellessäni kotiin tänään. Viikonloput ovat aivan helvettiä kun mietin taas seuraavaa maanantaita, että sinut saa taas nähdä, mutta en saa katsella. En jaksa tätä. En jaksa kääntyä pois, kohdistaa katsetta maahan, seinään, kattoon, muualle pois sinusta. Päivän päätteeksi tunnen tuskaa. Näytän vakavalta.
Olen aivan ihastunut sinuun, ihailen sinua ja haluaisin olla lähelläsi. Pelleillä, hassutella, puhua vakavia, olla inhimillinen. Katsella ja koskettaa, ihan vapaasti, ilman tuomiota ja moraalia.
Olla helvetti ihminen.
Huomaan sivusilmällä, kuulen korvillani. En katso sinua kun yskit tai kun pidät ääntä itsestäsi. Sinun äänesi ja tuottamasi äänet tekevät minut tietoiseksi olemassaolostasi ja sijainnistasi, mistä tiedän katsoa aivan toiseen suuntaan tai sinun ohitsesi. Jonnekin muualle, kunhan ei sinuun.Kun teet jotakin liioitellun pitkään ja äänekkäästi, yrität saada minut katsomaan ääntä kohti. Mutta ei... se ei onnistu. Epäonnistut. Masennut. Miksi hän ei katso, miksi hän välttelee? Enkö näytä hyvältä, onko minussa jotain vikaa? Tämänkaltaisia ajatuksia olet ehkä pohdiskellut salaisessa mielessäsi. Ehkä sitäkin, että miten juttelen muille normaalisti, mutta sinun seuraasi välttelen. Moikkaan toista, mutta sinun kohdallasi käännän pääni muualle. Totuus on, että tämä välttelyni paljastaa yllättävän paljon.
Luulet, etten ajattele sinua. Luulet, että olet vain kuvitellut kaiken. Että se yksi kosketus oli vain vahinko. Että se yksi pikainen katse, josta jään välillä kiinni päivän aikana, oli vain sattumaa. Eihän sitä nyt yhtä samaa seinääkään voi tuijotella, niin, minähän vain nostin katseeni ja satuin vain vahingossa vilkaisemaan sinuun? Kohti sinua, kohti silmiäsi? Luulet vielä, että keimailen muille, vaikka hymyilen ja nauran kaverillisesti. Että testailisin omaa viehätysvoimaani ja nauttisin muiden huomiosta nuoruuteni kustannuksella. En minä heitä halua ollenkaan, saati huomiotaan.
En ole vaikea, vaikka sellaisen kuvan annan. En esitä vaikeasti tavoiteltavaa. Etpä tiedäkään, miten helposti antautuisin armoillesi, jos tulisit sanomaan silmästä silmään: "Tiedän sinun olevan ihastunut minuun" sen sijaan, että kertoisit omista tunteistasi. Olisin aivan heikkona edessäsi. En mitenkään voisi valehdella ja väittää vastaan. Mutta jos enää tunnet mitään. Olen aina odottanut, ettet enää huomenna välitä. "En usko, että enää huomenna..." Viikonloput ovat vaikeampia odotusaikoja. Sehän on ollut välttelytaktiikkani tavoitteeni, ettet enää välittäisi. Turhaudut, et jaksa enää kun ei tule katseita takaisin. Aikaa kuluu, unohdat ja keskityt omaan elämääsi ja muistat taas, miksi heräsit aamulla toinen vierelläsi.
Tunnen tappelevani itseni kanssa aivan turhaan. Olen yrittänyt hyvin pitkän aikaan tukahduttaa ajatuksiani sinusta. En yksinkertaisesti jaksa enää. Näin ajattelin kävellessäni kotiin tänään. Viikonloput ovat aivan helvettiä kun mietin taas seuraavaa maanantaita, että sinut saa taas nähdä, mutta en saa katsella. En jaksa tätä. En jaksa kääntyä pois, kohdistaa katsetta maahan, seinään, kattoon, muualle pois sinusta. Päivän päätteeksi tunnen tuskaa. Näytän vakavalta.
Olen aivan ihastunut sinuun, ihailen sinua ja haluaisin olla lähelläsi. Pelleillä, hassutella, puhua vakavia, olla inhimillinen. Katsella ja koskettaa, ihan vapaasti, ilman tuomiota ja moraalia.
Olla helvetti ihminen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja tämä kaikki oman pääsi tuotosta. Mutta koeta päästä yli.
Saman kokenut, en kestä enää. Vaihdan maisemaa. Toivottavasti pian. Syynä miehen uusi (entisen kanssa poikki jo), kestäisin jos ei tapailisi ketään. Eipä taitaisi kuitenkaan puoltakaan vuotta olla ilman naisseuraa. Kun en kelpaa niin poistun kuvioista.
Katseita olen hänelle takaisin antanut ja muutenkin... Elokuussa viimeksi. Lopetin kun ei halua minua.
Taisi luulla minun olevan varattu. Mutta huvikseniko loisin katseita varattuna...? En. Olisi hänen pitänyt tajuta, että olen joko vapaa tai jotenkin huonossa suhteessa. Mies joka ei uskalla kysyä... Ehkä tosiaan en ole kiinnostava muuta kuin silmille.
Tajuta asioita rivien välistä kun kerrot kiinalaisvitsejä? Hohhoh..
Saat nauttia alati vaihtuvista vitseistäsi.
Kammottavan tuttua, tosin toisena osapuolena. Viime aikoina olen ollut lähinnä sitä mieltä että tämä on maanpäällinen helvetti. Sitä tämä on. Miten ihminen voi samaan aikaan olla onnellinen pienestäkin katseesta, ja samaan aikaan sydän hajoaa palasiksi, kun tietää ettei mikään ole todellista.
Niin on täälläkin. Tyhmä elämä, tyhmä rakkais. Ei ap.
Aika heviä tekstiä. Kerropas vielä että kummalle halusit viestisi välittää? m vai n?