tähän et sinäkään kommentoi

kerron salaisuuden, rakkaudella, mutta samalla ärtymyksellä. En ketään kohtaan ärtymyksellä henkilökohtaisesti tai suoraan sillä tiedän, että jokaisella on syynsä lojaalisuudesta ja rakkaudesta joita tulee kunnioittaa, mutta samalla palo minussa elää ja se halu, että minuakin kunnioitetaan ja minua autetaan juurilleni.

mulla ei enää ole muuta mahdollisuutta, kuin pysäytellä kadulla romaneja ja kysellä. tätä teen nykyään.

oon tänne kolmesti kirjottannu, kyselly, ehtiny, mutta kaikki, hyvin erilaiset kyselyt ovat jääneet ilman kommentointia vaikka useat tänne kirjoitetut tekstit joissa kysellään suvuista saa kommentteja, kiivaitakin niin ei oo tullu mun kysymyksiin vastinetta. ehkä ei oo ja ehkä ei oo tahottu.

olen etsinyt juuriani virallisia teitä. minusta ei ole ole kirjoja, että olen adoptoitu. minulle ie ole siinä perheessä jossa olen elänyt sisaruksia, isää joka oli läsnä, mutta isä siellä oli jollaintapaa. äiti oli ja on, mutta ei läsnä. kuulemma olin välttämätön paha. romanit oli ihania kun olin pieni. en heidän kotona käyny, mutta olivat kuin isä.