pystyn lukemaan ihmisiä. Vaikkei he puhuisikaan mitään. Luen ajatukset. Mutta kykenen myös vaikuttamaan niihin omalla toiminnallani.
Luonnonlahjana, ja jos olisin toisenlainen, niin saattaisin tehdä ilkeitä asioita.
Uskooko kukaan telepatiaan?
Sitä se on.
Jos joku haluaa laittaa tähän niitä psykiatriajuttujaan, niin ole hyvä. Psykiatria on valovuoden päässä minusta. Olen edellä kaikessa ja kaikkia. Liki.
Nyt ei mene aivojutut enää sekaisin, tiedän ketä kuuntelen.
Luonnonlahjana, ja jos olisin toisenlainen, niin saattaisin tehdä ilkeitä asioita.
Uskooko kukaan telepatiaan?
Sitä se on.
Jos joku haluaa laittaa tähän niitä psykiatriajuttujaan, niin ole hyvä. Psykiatria on valovuoden päässä minusta. Olen edellä kaikessa ja kaikkia. Liki.
Nyt ei mene aivojutut enää sekaisin, tiedän ketä kuuntelen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00024&p_teos=onn&p_selaus=
Ei se ole mitään maagista vain tunneälyä joka toisilla on kehittyneempää kuin toisilla.
No, keksi selitys sille, miksi kuulen ihmistä, näkemättä edes? Silloinkin, kun olen vaikka yksin kotonani?
Ja otan myöhemmin puheeksi asian ihmisen kanssa ja hän katsoo minua silmiin pikään ja kysyy: "mistä sinä tiedät?"
On kysytty suoraan sitäkin, että "oletsä noita?"
Mä sanoisin psykoosi.. ei vaan.. :) Itse en kuule mutta käytän päätäni. Yhdistelen asioita tunneälyn,päättelykyvyn ja itseeni suhteuttamisen kautta. Vaikea selittää. Joskus vain tulee tunne että "musta tuntuu nyt silti että... " Se on aavistus jota ei osaa selittää joka osuu oikeaan. Mutta en mä ainakaan voi väittää kuulevani toisen ihmisen ajatuksia. Se menee vähän psykoottisen puheeksi.
Tiedän mitä on psykoosi, jo ammattinikin puolesta. Tämä ei ole sitä, tai sitten minulla on syntymäpsykoosi. Psykoottinen ihminen ei tee mitään normaalia, ajattele loogisesti tai muutenkaan ajattelu ei ole rationaalista. Minun ainoa ns epänormaali asia on tämä. Muuten normaali. ;)
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/ps4/02_tunteet/07_2.7_tunnealy?C:D=hNqI.gZ5n&m:selres=hNqI.gZ5n
joopa joo, mulla oli samanlainen naisystävä, paino sanalla oli. Luuli osaavansa lukea ajatuksia, ja luuli, että hänen ajatuksia pitää minun osata lukea,. Varmaan yritti siirtää telepattisesti ajatuksia varmaan. NO ei mennyt perille ja hänen omat tulkintansakin meni metsään.. Lopuksi lähti ja haukkui kun en toiminut niin kuin hän halusi. Tyypillinen nainen ei puhu suoraan vaan ajatusia pitäisi osata lukea.
Kasva aikuiseksi.
Jep, ja tuohon korkeaan tunneälykkyyteen kuuluu nimenomaan tämä että havaitsee että/ymmärtää että ei toinen voi tietää jos ääneen ei puhu, Se kuuluu asiaan että aistii sen että oma käytös voi olla vaikea tulkinnallista ja ristiriitaista ja näin ollen vaikuttaa vastapuolen reaktioihin ja käytökseen. Useinkin negatiivisesti.
Tunneälyn kuuluu myös se että kykenee mukauttamaan käytöstään sen mukaan mikä on vastapuolen reaktio, Esim. jos toinen jähmettyy kun sitä halaat, tunneälyllä varustettu ihminen perääntyy ja ymmärtää että tämä ihminen koki tilanteen epämukavana ja ei halua että häntä tullaan niin lähelle. Tunneälykäs ihminen siis välttää tällaista jatkossa sen ihmisen kohdalla.
Se ylipäätään että kykenee" lukemaan" vastapuolen reaktioita ja suhteuttamaan niitä myös omiin reaktioihin. Eli huomioimaan sen miten paljon omakäytös on siihen osallisena
Kipu lähtee huutamalla
alasti lattialla.
Voi kuinka muutamat ihmiset olisivat käyttäneet tunneälyään joskus. Voi kun koskee vieläkin.
Tunneäly on voimakkaan empatiakyvyn omaavilla voimakkaampaa ja liitän itse sen hoivaviettiin ja äidillisyyteen. Pienten lasten äidit tarvitsevat tunneälyä lapsensa kanssa.
Lapsi ei osaa vielä puhua ja sanoilla kertoa joten äidin on osattava "lukea" lastaan. Mitä vailla lapsi on? Mikä on nyt huonosti? Mitä lapsi tarvitsee? Äidin on kyettävä vastaamaan näihin lapsen tarpeisiin ilman että lapsi sanoo sanoin sen. Ehkä siksi tällainen "kuudesaisti" on meille ihmisille muovaantunut.
Jotain tuollaistakin, mutta enemmän kuin tuota. On ihmisiä, joita (aivot) en edes halua kuunnella. He ovat niin sairaita ja ilkeitä. Siksi heitä on muutettava. Paremmaksi.
ei ketään muuteta! Ei ihmisen persoonallisuuutta muuteta ja sillä periaatteella suhteeseen lähtö on virhe. Ei tuu päättyyn hyvin. Et voi yrittää muuttaa kuin itseäsi. Aikuisen ihmisen persoonallisuus on aika pysyvä. Sen muuttaminen vie aikaa ja sen ihmisen on itse haluttava sitä. Kukaan muu ei voi sitä tehdä eikä edes vaatia sellaista. Sulla on väätä ihminen mielessäsi jos haluat sitä muuttaan alkaa.
Et tiedä mistä puhun. Tyhmä ihminen luulee tietävänsä kaiken kuulemansa tai lukemansa perusteella. Tämä on minun elämääni.
Sun elämä on sun elämä. Ei siihen kukaan tule sua muuttamaan.
En ymmärrä, mikä sinä olet ketään muuta sitten muuttamaan toisenlaiseksi, 'paremmaksi' ?
Jossain vankileirillä tuollaista 'uudelleenkasvatusta' on joskus harrastettu.Hirveitä tekoja, aivopesua ja kiduttamista.
Sen toisen mielestä hän on kokonainen sellaisenaan, muuttuu, jos on muuttuakseen elämänsä mukana omasta tahdostaan.
On aika vaarallinen ajatus puuttua jonkun toisen elämään, manipuloida ja sotkea. Miten voit olla varma, jos noin toimii, ettei aiheuta toiselle pahojakin traumoja ja epäluottamusta omiin tunteisiinsa ja toisiin ihmisiin?
En voi hyväksyä ajatuksenakaan tuollaista.
Voi kuule tiedän! En tietenkään sun elämästä tiedä mitään mutta tiedän hyvin mistä puhun! Olin joskus naiivi sinisilmäinen kokematon tyttö joka rakastui. Olihan siinä heti vaaran elementtejä mutta mä hyväuskoisena kuvittelin että kun oikein hirveesti rakastan niin rakastan miehen "ehjäksi" ja minua hyvin kohtelevaksi. Kuvittelin että kun oikein kiltti olen ja oikein paljon rakastan niin se muuttuu.
Se naiivi tyttö siinä muuttui ei se mies. Tytöstä kasvoi suhteen aikana aikuinen joka alkoi ymmärtään että ei omalla tahdolla toista muuteta. Se mies oli julma loppuun asti. Tahdolla, rakkaudella, sanoilla, toiveilla, uhkailuilla, tappeluilla, vaatimuksilla eikä edes raskaudellani ollut siihen mitään vaikutuksia..
Minä muutuin. Mies ei. Myönsin tappioni ja lähdin pois.
No parempi lähteä sellaisesta suhteesta, jossa toinen on julma. Ei sellaista kenenkään pää kestä. Itse menee vain enemmän sekaisin. Toisaalta joskus oma julmuus saattaa herättää julmistelijan. Herääminen oli melko isku, mutta se availee silmät ja korvat.
henkilö joka kokee olevansa maailman ainoa ihminen saa päähänsä kaikenlaista. kaikki on henkilökohtaista ja kaikki pyritään selittämään. en ole kateellinen sinulle tuosta ylivertaisuudestasi. kyse voi olla myös pakkomielteestä jossa ei vain voi antaa periksi missään jolloin kokee että kuulee näkee ja tietää kaiken.
Tuollainen ihminen tuskin on kovin korkea tunneälyltään. Enemmänkin aika itsekäs omaan napaan tuijottaja. Aloittaja on todennäköisesti tunteellinen ja herkkä ihminen joka saattaa toimia tarkkailjan roolissa ryhmissä. Persoonallisuus juttuja. Itse kuulun tuohon ryhmään ja selitys siihen löytyy kasvuympäristöstäni jossa ainoa selviytymiskeino oli oppia lukemaan omia vanhempiaan. Jos ei ajoissa osannut nähdä koska vanhemman pinna kiristyi liikaa ja lopettaa niin oli edessäpäin väkivaltaa joka kohdistui lapseen. Tästä syystä minulla muovautui tämä alue vahvaksi mutta toisilla alueilla olen sitten heikompi. Ihminen on vähän kuin "apina lapsi" Se kyky mitä lapsena tarvitsi selviytyäkseen, se harjaantuu ja se mitä ei tarvinnut se jäi heikommaksi.
Niin jotkut pelkäävät sitä riitaa oikein kovasti. Kasvuympäristö vaikuttaa kovasti millainen käsitysihmisillä on ihmissuhteiden hoitamisesta. Kotonani riideltiin että yksi pauhasi kovasti ja toinen yritti lepyttää. Me laset jouduimme pelkäämään pauhaamista. Riidasta seurasi se että pauhaaja aloitti loppupäivän kestävän mykkäkoulun. Ongelmista ei opittu keskustelemaan piti oppia vaikenemaan tai sietämään pauhaamista tai itse pauhata. Siksi erästä henkilötä piti kohdella silkkihansikkain. Pauhaamisen sietäminen oli todella kuluttavaa. Itse tykkään kinaamisesta ja väittelystä. Tosin pauhaamista tulee harjoitettua jonkin verran.
Oma kasvuympäristöni oli haastava monella tapaa. Väkivalta oli yksi alue siitä. Väkivaltaa oli vanhempien välillä ja toinen vanhempi myös kohdisti sitä lapsiin.
Minusta kasvoi kiltti,näkymätön lapsi joka yritti olla mahdollisimman kiltisti varsinkin tämän väkivaltaisen vanhemman lähellä. Riitely oli vaikea asia. En juurikaan ala-asteen neljännen luokan jälkeen riidelly vanhempieni kanssa. Oikeastaan koko vihan tunne hävisi minulta.
Jos kotikasvatuksessa ei tullut riitely taitoja, ei osannut tuntea vihaa tai käsitellä vihan tunnetta se oli opeteltava aikuisena. Pitkä tie se oli ja toiselle vanhemmalleni en ole anteeksi antanut ja tuskin koskaan annankaa koska hän jatkaa samaa käytöstään vieläkin minua ja sisaruksiani kohtaan. En voi hyväksyä sellasta että lasta kohdellaan väkivaltaisesti.
Minäkin oli näkymätön lapsi ja nuori. Monta kertaa moni säikähti minua, kun oli lähellä. Olin ollut niin hiljaa, että minua ei mitenkään voinut aistia kuullen. Varmaan moni on ihmetellyt minne olen kadonnut. Se näkymättömyys johtui siitä että perheemme eli melko eristyksissä ulkomaailmalta. Me opimme olemaan varpaillamme pauhaajan lähellä. Se pauhaaminen oli kovaa huutoa ja kiukuttelua. No eihän sitä tahallaan halunut ärsyttää toista. No siihen näkymättömyyteen vaikuttivat myös monet tragediat ja henkilökohtaiset ongelmat. Niinpä sitä ei osanut pitää puolia, ja tästä taas seurasi lisää ongelmia. Joskus itsenäisen elämän alkuaikoina menin aivan sekaisin, kun en uskaltanut puhua kenellekään. Kaikki tuo hirvitys lähinnä siksi koska pelkäsin puhua ja muita ihmisiä. Aivan järkyttäviä asiota pääsi käymään. En osanut pitää puoliani ja olin hiljaa.
Tuo on aika monen väkivaltaisessa kodissa kasvaneen ongelma. Riippuu vähän tietenkin lapsen tempperamentista mutta hyvin hallitseva vanhempi joka uhkaa lasta väkivallalla saa lapsen helposti kääntyyn sisäänpäin ja sulkeutuun. Lapsen pitäisi saada tila olla lapsi. Näyttää tunteitaan ja vanhemman pitäisi pystyä ottaan lapsen tunteet vastaan, selittää lapselle niitä ja antaa turvaa sekä rajata turvallisesti. Väkivaltaan turvautuva vanhempi luo lapselle turvattomuuden ilmapiirin ja kertoo käytöksellään että lapsen tunteet on kiellettyjä ja vääriä. Itse tulkitsin riitelyn, vihan ja koko vihan tunteen kielletyksi.
Mä olin se ilmapiiri tuntosarvet omaava lapsi. Aistin nopeasti kotini ilmapiirin. Aavistelin ennalta tapahtumia. Oli pakko. Tunsin vanhempien ahdistuksen ilmapiirissä sekä vihan kasaantumisen. ns. ukkospilvien kerääntymisen kotini ilmapiiriin.
Se minun tunneälyni muovasi ja harjaannutti vahvaksi. Kasvuympäristöni pakotti siihen. Olen kuvannut olevani ns. viidakon lapsi. Kasvanut vaarojen ja pelkojen ympäröimänä ja löytänyt omanlaiset selviytymiskeinot siinä vaikeassa kasvuympäristössä.
Ihmislapsi kuitenkin avuttomuudesta huolimatta tuntuu löytävän keinoja selvitä ihan kuin ihmislapsi viidakossa. Kehityksellisesti joku 2-4 v on todella pikkuinen vielä mutta itsellä kehitys nopeutui tietyillä alueilla tuossa iässä koska tarvitsin niitä taitoja selviytymiseen. Esim. sosiaaliset taidot , empatia ja hoivavietti olivat paremmat sillä mulla oli pikkusisar samassa kodissa ja samassa tilanteessa jonka tiedostin pienemmäksi kuin mä. Olin isekin "vauva" mutta lähelläni oli vielä pikkuisempi joka pelkäsi ja kaipasi turvaa, lohtua ja huolehtimista. Se muutti minun kehityksen suuntaa jo varhain.
Lähdin omille poluille. Tunneälyni alkoi harjaantuun vahvuudekseni, mutta luonnollisesti kun elää vaikeissa oloissa se tuo mukanaan heikkouksia.
Mielestäni jokaisen vanhemman pitäisi miettiä miten sitä lastaan kohtelee ja harkita ne lasten teot tarkkaan. Itse kannoin hiukan kaunaa siitä että minut ylipäätän synnytettiin maailmaan kun tilanne vanhempieni välillä sellainen. Syytellyt olen vanhempiani aikanaan itsekyydestä ja minun elämäni tuhoamisesta!
Nykyään en hyväksy niiden kaikkia tekoja ja anteeksi en toiselle vanhemmalleni kykene antamaan mutta näen myös lapsuuteni vahvuutenani. Olen edelleen ilmapiiri tuntosarvet pystyssä kulkeva, ympäristöäni ja itseäni analysoiva ja tulkitseva sekä tunneäly on vahvuuteni josta toisaalta on hyötyä
Olen myös analysoinut lapsuuteni tapahtumien vaikutuksen persoonallisuuteeni, reaktioihini, päätöksieni tekoon, vaikeuksiini ja esim. ura ja puoliso valintoihini.. sillä monesti huomaan yhdistäviä tekijöitä niiden välillä.
Esim. hoivamaan lapsena kasvatettu löytää itsensä hoiva-alalta, väkivaltaisessa kodissa kasvanut ottaa väkivaltaisen puolison. jne.
Tiedän tuon hyvin, mutta vähän toisella tavalla.
http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat
Ja otan osaa, sillä ei mikään helppo osa...
Itse pystyn näkemään muutamassa sekunnissa, jos nainen on puutteessa.
Hullujakin näköjään palstalla piisaa. "Sunkaltaisilles""on varmaan ihan oma palstansa, sun juttus ei liity mitenkään ikävään. Kai sen verran älyät?
Vähän julmaks menee puhe aloittajaa kohtaan. Ei varmaan kuitenkaan tarvi alkaa sitä haukkumaan. Eiköstä niin? Taikauskoisia ihmisiä on maailma pullollaan. Horoskoopit, eri uskonnot, jne. Tietenkin voihan tää joku provo olla mistä näistä täällä koskaan tietää.
Tunneälyä nyt ainakin on meissä jokaisessa ja psykologisia testejä teettää esim. psykologi keskus ja niissä tuloksissa näkee sitten mitkä ne omat vahvuus alueet on ja mitä alueita pitäisi harjoittaa tai mitkä on ne heikot kohdat.
Huuhaata on kaikki henkimaailman jutut. Ei kai kukaan täyspäinen semmoisiin usko.
Missä kohtaa aloittaja sanoo ikävöivänsä?
Hän kaipasi minua. Kuulin hänet. Ja kävin häntä katsomassa. Hän tuli iloiseksi. Rennoksi. Ikävöin, mutta teen asialle jotain ja koko ajan. Meistä on tullut jo enemmän kuin ystävät.
Kevennystä tiukkiksille
http://youtu.be/cd-JFRaNIpU
Sanoisin, että kärsit sktsofreniasta tai aivokasvaimesta, jos luulet kuulevasi muiden ajatuksia.
ei saa huutaa mie oon herkkä!!! ;)))
kerro olenko koskaan huutanut sinulle, olenko
Mitä ihmeen "psykiatrijuttuja"? Olen todella tainnut "missata" jotakin, kun kävin viimeksi täällä pe-aamuna (3.10).
INTUITIO on yhden tulkinnan mukaan piilotajunnassa olevan tiedon hyväksikäyttöä. Siinä ei ole muuta mystistä, kuin ettei ihminen itse osaa tarkemmin eritellä mihin tietoihin hänen päätöksensä pohjaa!