Kysymys kristityille

Ihmiset, jotka aikoinaan ovat keksineet rakentaa kirkkoja, ovat kuvitelleet,että rakennuksen tulee olla synkkä, jotta se olisi suotuisaa Herralle. Se jollain lailla on vaikuttavampaa julistaa, että net kun syntiä tekee joutuvat helvetin tuleen. Armonkäsitystä ei juurikaan tuolloin esiintynyt. Armonkäsitys lienee paremmin saanut valtaa naispappeuden myötä. Siitä iloitsen.

Täällä pohjoisessa on pimeätä puolet vuodesta. Eikä kukaan ole painanut valokatkaisinta.
Ai niin... mutta eihän kaikki tiedä että siitä painamalla sivistysmaissa sytyy valo.

Katsoppas jouluna.

Synkkä tuskin on oikea sana. Kirkko on kuitenkin vakavan näköinen. Tiedätkö jonkun synkän näköisen kirkon? Helsingissä on hyvin kaunis kallioon tehty kirkko. Onko sen nimi Kalliorinteen kirkko?
Ortodoksit kirkot ovat hyvin runsaasti koristeltuja. Lutherilaiset kirkot ovat aika asiallisen näköisiä, mutta taidetta on kuitenkin käytetty jonkin verran.

Tässä on kaunis Viinijärven ortodoksinen kirkko ja Liperin luterilainen kirkko

http://www.viakarelia.fi/index.php?option=displaypage&Itemid=331&op=page

http://www.evl.fi/srk/liperi/liperinkirkot.htm

http://www.kolumbus.fi/hannu.asikainen/liperi.htm

Johtunee paljolti siitä, että kirkoista suuri osa on rakennettu ns. pimeällä keskiajalla, jolloin kirkon oppi suunnattiin tavalliselle, köyhyydessä kittuuttavalle kansalle. Painotettiin toisaalta helvetin kauhuja, jotka odottavat synnintekijää, toisaalta hurskaille koittavia taivaan iloja.

Luther ja jotkut muut protestanttisten kirkkojen perustajat halusivat riisua barokkimaiselta katoliselta kirkolta sen turhan koreuden ja tekopyhyyden. Uskonpuhdistuksen aikaan monet koristukset saivat lähteä, samoin juhlavat seremoniat. Kieltämättä luterilaiset kirkot ovat yhä hieman riisutun näköisiä.

Sen sijaan ortodoksisen kirkon puolelta löytyy todella näyttäviä ja kauniita kirkkoja, kuten esim. Uuden Valamon Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Myös monet luterilaiset kirkot ovat kyllä mielestäni omassa ankaruudessaan kauniita, puhumattakaan Keski - Euroopan upeista goottilaisista katedraaleista...

Toisaalta taas jotkut niistä moskeijoista, joissa olen vieraillut, tuntuivat liiankin raskailta... kokolattiamatot, kynttiläkruunut yms.

Muuten, aloin vasta nyt miettiä, että ehkä kysymyksesi käsittelikin kirkko - instituutiota, eikä rakennusta... No menköön tämä nyt kuitenkin, tulipahan kirjoiteetua. x)

Miksi kirkkoon menevä kristikansa on aina niin synkännäköistä porukkaa, aivan kuin he joutuisivat kantamaan niskassaan läjäpäin toistenkin syntejä omiensa lisäksi.

Poikkeuksena on tietenkin joulukirkko johon mennään kuten teatteriesitykseen.

Ei ainakaan tämä:

http://www.op.net/~jmeltzer/Gaudi/eltemple.html

Otapa myös selvää Pellervo Lukumiehen seinämaalauksista Toivakan kirkossa.

Ei ainakaan Vapaakirkot ja Helluntaiseurakunnat jne. ole synkkiä. Tervetuloa vapaakirkolliseen Järvenpään Arkki-seurakuntaan. Sieltä on uskonnollisuus kaukana! Ylistämme Jeesusta iloisesti!

Seurakuntien "synkkyys" ei ole kiinni rakennuksen kauneudesta. Seurakunnan eli Kristuksen ruumiin muodostavat uskovaiset (luterilaiset, ortodoksit, helluntailaiset, adventistit, vapaakirkolliset jne. eli kaikki jotka tunnustavat Jeesuksen Herrauden!)

Tarkoitatko valoisan vastakohtaa? Jos tarkoitat mielialaa, niin mene paikkakunnallasi johonkin karismaattiseen seurakuntaan, kuten helluntaiseurakunta tai vapaakirkko.

Kirkko on synkkä koska tunnustavat luterilaiset ovat pakoittavista syistä joutuneen jättämään
sen ja he ovat yhtä, sittenkin.

kristinusko levisi, elämä oli aika kurjaa Länsi-Euroopassa. Vanha hellenistis-roomalainen sivilisaatio tuhoutui ja koko taloudellis-yhteiskunnallinen infra-struktuuri murskaantui. Kaupungit autioituivat, pellot jäivät viljelemättä, elinikä lyheni, väestö pieneni, laittomuus vallitsi, nälkä ja pelko olivat jatkuvasti läsnä. Maallinen vaellus nähtiin - aiheestakin - varsin synkkänä ja toivottomana. Toivo kuolemanjälkeisestä ja paremmasta elämästä oli silloin hyvin tärkeä ihmisille. Kaikki tämä näkyy varsinkin läntisessä vanhassa kirkkoarkkitehtuurissa.

Mutta käykääpä metsässä. Olen kuullut sanottavan, että metsä on suomalaisen pyhäkkö ja omalta osaltani voin allekirjoittaa tuon lauseen. Metsässä vallitsee hiljaisuus ja harras tunnelma ja nyt saa nauraa: minä taputtelen puita.

Tai, jos on mahdollista, niin menkää meren rannalle makaamaan rantakalliolle - silmät ummessa. Siellä pää tyhjenee ja sydän täyttyy.
Ei ole muuta kuin minä ja Korkeampi voima, tuntemus omasta pienuudesta maailmankaikkeudessa ja onnen tunne, että on osallisena siinä.

Meren rannalla on minun kirkkoni, moskeijani ja synagoogani (montako oota siinä on).

Mikä kirkko on synkkä?

Kirkkoja on hyvin monenlaisia ja monenikäisiä.

Lienee toki kirkkoja, jotka monienkin mielestä ovat synkkiä, mutta on myös kirkkoja, jotka rakennuksina antavat esteettisiä ja posiitivisia elämyksiä hengellisen tarjonnan ohella.

Rakennukset ovat ihmisten tekoa, kirkotkin. Maallisistakaan rakennuksista ei ole vaikeaa löytää synkkiä saavutuksia.

Joo, kuten muista puheenvuoroista käy ilmi, niin tarkoitatko kirkolla kirkkorakennusta vai seurakuntaa?

Jos puhutaan kirkkoarkkitehtuurista, löytyy useita kirkkoja jotka eivät täytä synkkyyden määritelmää, esimerkiksi Aallon suunnitelemat kirkot kuten lakeuden risti hyödyntävät laajasti luonnonvaloa.