Positiivinen kokekmus a-vauvan perätilasynnytyksestä

Olen 23 vuotias 2kk kaksosten äiti ja halusin jakaa kokemukseni perätilasynnytyksestä, koska omana raskausaikanani en löytänyt kokemusperäistä tietoa aiheesta, vaan ainoastaan mutu tietoa ja pelottelua.

Minun tapauksessani tytöt olivat alku aikana siten että a- vauva oli rt:ssä ja b perätilassa. Loppuraskaudessa tilanne kuitenkin muuttui ja a oli perätilassa ja b rt:ssä. Sairaalassa minulle kerrottiin realiteetit, että perätilasynnytystä varten tehdään lantion pelvimetria eli magneettikuvaus ja mitataan tarkoin, onko lantion koko perätilasynnytykseen sopiva. Minulle myös kerrottiin että perätila oikeuttaa minut leikkaukseen myös mikäli tahdon. Oma toiveeni oli alusta alkaen alatiesynnytys ja olin yhä samaa mieltä vaikka perätilasynnytyksestä peloteltiinkin tyyliin "älä helvetissä suostu synnyttämään alateitse jos a on perätilassa" -keskustelupalstoilla. Lantioni mitat olivat lääkärin mukaan loistavat ja kehuipa hän lantiotani synnyttäjän lantioksi. Kooltani olen mielestäni ihan normaalin kokoinen 174cm, 68kg (normaalioloissa).
Synnytykseni päätettiin käynnistää viikolla 39 3. Minut laitettiin aluksi tippaan ja suunnitelmana oli katsoa 6tunnin kuluttua, jatketaanko kalvojen puhkaisulla vai ballongilla. Kun 6tuntia oli kulunut, lääkäri teki tutkimuksen ja päätyi puhkaisemaan kalvot. Sain tästä noin 4tunnin kuluttua epiduraalin joka vei kivut tyystin mennessään. Ponnistusvaiheeni alkoi kuudelta aamulla ja ponnistin perätilassa olevaa a vauvaa yhteensä 40min jonka jälkeen 20minuutin kuluttua syntyi b vauva normaalisti pää edellä.
Molemmat tyttöni saivat hyvät apgarpisteet ja olivat alusta asti hyvinvoivia muutenkin. Tytöt olivat reilu 3kiloisia eli kaksosiksi oikein hyvän kokoisia. Minulle jäi perätilasta huolimatta synnytyksestä erittäin positiivinen mieli ja olen kiitollinen, ettei minua painostettu leikkaukseen.

Oman kokemukseni pohjalta voin siis suositella että jos oma kroppa kooltaan on riittävä alateitse tapahtuvaan perätilasynnyytykseen, niin ehdottomasti kannattaa tarttua siihen. Toipuminen on nopeampaa ja alatiesynnytys on muutenkin kaikenkaikkiaan lapsellekin luonnollisempi tapa syntyä :)