Oon yrittäny olla kärsivällinen tyttöjen suhteen ja aatellu et "kyl se oikea koht löytyy, älä huoli." Mut nyt rupee kyllä vituttaa tää homma oikein urakalla! Oon 18v ja en oo ikinä seurustellu kenenkään kans, ikinä. Kyllä oon tehny alotteita monestikki ja yrittäny saada tytön kiinnostumaan mutku ei nii ei. En oo ruma, oon vaatemalli, käyn lukiota ja hengailen silloin tällöin bilettämässä baareissa ja mua kiinnostaa fitness, käyn salilla, ja en polta. Oon luonteeltani kiltti, kohtelias ja tuun toimeen monien eri ihmisten kans, mut en oo mikään ovimatto, osaan olla romanttinen ja huomaavainen. Kaikki mun kiinnostuksen kohteet on vaan halunnu olla kavereita mun kans mut ei muuta, kyllä oon myös näyttäny olevani kiinnostunu flirttailemallaa, tuloksetta. Mikä ihme siin on ku ketään ei kiinnosta? Kerran yks tyttö yritti lähestyy mua ja pidettii treffit ja aattelin et tästhän voiki tulla jotain, mut se ei ollu lainkaan sellane ku olin kuvitellu et se olis (luonteeltaan) ja se ei ollu lainkaan mun tyyppiä. Mä en halua yleistää, mut VITTU ku mua ärsyttää tällane homma.
"ollaan korkeintaan kavereita"
blini
5158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joku noista mitä oot sanonu ei oo totta, joko oot ruma (koska ämmät on pinnallisii...itekki huomattu), tai et oo kiltti tai kohtelias, jos kaikki noist onki totta ni kolkutat vääriä puita tai oot liian päällekäyvä.
samaa mäkin ajattelin.. eihän toi muuten olis mahollista
Ymmärrän tuskan.
Ottaa itseäkin välillä päähän, että mikä mussa on vikana, kun ei kenellekkään tunnu kelpaavan. Kyllä minä esim. baarista tai muista kekkereistä monesti saan seuraa mukaan, se ei ole ongelma, vaan ongelma on siinä etten tunnu kenellekkään kelpaavan ns. vakavaan ja merkitykselliseen suhteeseen.
Olen itsekin keskivertoa komeampi, melko hyvässä kunnossa, ulospäin suuntautunut, tyylikäs ja melko fiksu kaveri. Se tietysti lienee huono homma, että olen lyhyt, n. 170cm.
En sitten tiedä, kaipa se on joku vika oltava, jota en huomaa, tai sitten mulla on yksinkertaisesti käynyt ihan pirun huono tuuri. Olisi kieltämättä kiva tietää.
No emmää ny mikään supermalli oo mut en kai mä ny mikään kauheen ruma voi olla jos oon päässy ainaki vaatemalliks. Mut tuo että oon liian päällekäyvä voi olla totta, mikäli netissä keskustelu about 2-4 krt/viikko lasketaan liian päällekäyväksi, ja ulos kysyminen vasta sen jälkeen ku oon tutustunu vähän siihen henkilöön. Tää on kyllä mahdollista, uskokaa pois.
Musta ainakin oli kiinnostunut yks poika ja halusin sen kans vaa kaveruutta, kosks se vaan ei ollu jotenki oikeenlaine. Tää poika oli hyvännäköinen, supermukava ja vähän semne ujo ja herttanen myt silti yritti kovasti puhua mitä mieleen tuli. Asiaan voi toki vaikuttaa sekin etten ollut kiinnostunut, että pidin yhdestä toisesta silloin, mutta todellisuudessa en usko, että suhde tämän kyseisen pojan kanssa olisi edes onnistunut, koska en tuntenut yhteenkuuluvuutta tai minkäännäköistä kemiaa.. Poika oli ehkä mielestäni jopa liian kiltti ja yksinkertainen minulle. En tiedä, mutta jos kemiaa ei vain satu olemaam, vaikka kuinka yrittäisi ja haluaisi ja kumppani vaikuttaisi lähes täydelliseltä niin aina se ei riitä. Valitan, mutta todennäköisesti et ole kohdannut ihmistä kenen kanssa kemiat kohtaavat. Toinen asia myös, että ei saa olla liian päällekäyvä ja omistava, sillä ks.poika oli koko ajan ihan niskan takana ja oli aika ahdistavaa ja rupesi ärsyttämään jossain kohtaa iltaa kun roikkui mukana perskärpäsenä! Mutta näin..