Valtavan isolla rekalla ajaa kaksi miestä Kuoleman tiellä Boliviassa.
Sankassa sumussa mutkitteleva tie muuttuu yhä kapeammaksi korkealla vuoristossa. Vasemmalla puolella mahtava kallio, oikealla aivan tien reunasta putoavat huimat äkkijyrkät kallioseinämät näkymättömiin alas laaksoon ja jokeen. La Paz on määränpää, ja suuri tavaralasti on toimitettava sinne, kuka tahansa ei uskalla tätä miltei absurdia matkaa ajaa, ´ olematonta ´ tietä, muuta tietä La Paziin ei ole.
Tuon ajon seuraaminen, tai oikeastaan mukanaolo, tuotti hyvää mieltä. Tuntuu mahtavalta, olen ajanut Kuoleman tietä Bolivian vuoristossa.
Keskellä yötä kipaisin tekemässä uskaliaan ajon Boliviassa. Kuka meistä uskaltaa, ei kuka tahansa.
Keitänpä vielä toisen kupposen kahvia matkan päätteeksi, luulenpa nyt saavani taas unesta kiinni. Hyvää yötä.
Maailman vaarallisimmilla teillä
11
81
Vastaukset
- susmorsian ek.
Niinpä nukuinkin ihan sopivasti aamuyön. Kun satuin vaan siihen rekkaan sopivasti mukaan, niin anti mennä, vähän liian lujaa kyllä ajoivat välillä. Mitähän tuo vaaran houkutuskin on....sietokykynsä kokeilemista, en nyt sen enempää miettimään rupea. Onhan niitä riskinottamisia tietysti erilaisia, kyllä tunnustaudun sellaiseksi. Ainakin tavallisessa elämässä periaatetunne -usko, että käy kuin käy, niin pitääkin. Tai sama ajatus toisin, aina selviää juuri itselleen sopivalla tavalla.
No tuo ajaminen Bolivian Kuolemantiellä tietysti siellä ääripäässä erilaista riskinottamista. - kultaryntäys
Kyllä tuota liikennöintiä sai katsoa ns. jälkijäte jäykkänä. Samoja kuljettajia mukana kuin Alaskan jäätikköteillä mm. Lisa tai Jääkarhu.
Alaskakuvaukset ovat kiinnostavia kun ne ovat tehdyt suoraan ilman näyttelyjä. Ne luontaistaloudessa elävät miehet. Onhan siellä perheitäkin.
Myös Beringinmeren amerikkalaisia ravunpyydystäjiä tulee seurattua. Taitaa sarjan nimenä olla vaarallinen saalis tai jotain sinne päin.
Kullanetsijät kans eräs näitä seurattuja. Monet heistä juuri ja juuri kamppailevat kannattavuusrajan vaiheilla.- susmorsian ek.
Ymmärsinhän minä, että tekemällä tehty oli tämäkin ajo. Onhan Boliviassakin jo uudet tiet tehty, ei tämä reitti ole enää ainoa, mutta ennenhän se oli ainoa tie La Paziin. Tien nimeksi tulikin silloin tuo Kuolemantie, kun niin paljon rotkoihin syöksyneitä oli.
Ei tarvitse mennä edes toiselle mantereelle kun vuoristossa ajo tuntuu kauhealta. Kanarian matkallamme olimme bussiretkellä vuoristossa.Tie oli kapea ja rotkon puolella ei edes kaidetta.
Auton keula oli jyrkissä mutkissa tyhjän päällä . Opas sanoi sen tavanomaisen sukkeluuden, että sulkekaa silmänne kun pelottaa, niin se kuljettajakin tekee.
Hautauduin ukkoni kylkeen pelosta täristen. Mies vain hymyili tyynesti, eikä ollut moksiskaan. Samoin rajulla ukonilmalla kotimaassakin. Kun kyhjötän peiton alla silmät kiinni ja kädet korvilla, ukko menee kuistille katsomaan "näytelmää".Niin, eivätpä nämä luonteenominaisuuksien erot niin itsestään selviä olekaan. Ainakaan erään tunnetun filosofimme mielestä, kun tyhmyyttäni kävin lukasemassa hänen " sanahelinäänsä" wikipediassa, riskinottajasta ja vaaraan uhittelijasta. Niin paljon oli hän löytänyt negatiivista, että oikein ärsytti hänen tutkielmansa, yleensäkin kyllä suhtaudun kriittisesti filosofeihin ja "filosofeihin. Suurin osa oli suoraan sanoen hänen ihan ikiomaa höpinäänsä, subjektiivisesti otettuna, ei perusteluja, noin vain kuin hihasta vedettynä.
On niin monenlaista riskinottoa ja vaaraan ´ halajavaa ´, kyllä sen itse tietää parhaiten, millaiseen riskiin ja vaaraan altistuva on. Riskinottaja on ennenkaikkea utelias, konfliktitilanteisiinkin aivankuin itsestään ajautuva, no olishan siitä sanottavaa ja ehken on tullutkin sanotuksi aiemminkin.
En pidä itsestäänselvän ihanteellisina näitä ominaisuuksiani, mutta kun ne ovat minua, niin minä pysyn minuna. Lienevätkö sitten enemmänkin miehisiä ominaisuuksina, onhan meissä molemmissa sukupuolissa sekä Jingiä että Jangia. Muistinkohan oikein nuo nimitykset miehisyydestä ja naisellisuudesta.
Itse myös nautin ukkosen jyrähtelystä ja salamoitten välähtelystä, ehkä sellaista synnynnäistä uhitteluakin.
Virsta väärää ( noin kilometri) ja vaaksa vaaraa (etusormi ja ja peukalo erilleen levitettyinä), niin totta helkatissa minä sen vaaksan kulkisin, olishan se myös mielenkiintoisempaa.sus.morsian kirjoitti:
Niin, eivätpä nämä luonteenominaisuuksien erot niin itsestään selviä olekaan. Ainakaan erään tunnetun filosofimme mielestä, kun tyhmyyttäni kävin lukasemassa hänen " sanahelinäänsä" wikipediassa, riskinottajasta ja vaaraan uhittelijasta. Niin paljon oli hän löytänyt negatiivista, että oikein ärsytti hänen tutkielmansa, yleensäkin kyllä suhtaudun kriittisesti filosofeihin ja "filosofeihin. Suurin osa oli suoraan sanoen hänen ihan ikiomaa höpinäänsä, subjektiivisesti otettuna, ei perusteluja, noin vain kuin hihasta vedettynä.
On niin monenlaista riskinottoa ja vaaraan ´ halajavaa ´, kyllä sen itse tietää parhaiten, millaiseen riskiin ja vaaraan altistuva on. Riskinottaja on ennenkaikkea utelias, konfliktitilanteisiinkin aivankuin itsestään ajautuva, no olishan siitä sanottavaa ja ehken on tullutkin sanotuksi aiemminkin.
En pidä itsestäänselvän ihanteellisina näitä ominaisuuksiani, mutta kun ne ovat minua, niin minä pysyn minuna. Lienevätkö sitten enemmänkin miehisiä ominaisuuksina, onhan meissä molemmissa sukupuolissa sekä Jingiä että Jangia. Muistinkohan oikein nuo nimitykset miehisyydestä ja naisellisuudesta.
Itse myös nautin ukkosen jyrähtelystä ja salamoitten välähtelystä, ehkä sellaista synnynnäistä uhitteluakin.
Virsta väärää ( noin kilometri) ja vaaksa vaaraa (etusormi ja ja peukalo erilleen levitettyinä), niin totta helkatissa minä sen vaaksan kulkisin, olishan se myös mielenkiintoisempaa.Jaa, no nyt saivartelemaan rupesin....tuo virsta väärää vois sittenkin olla mielenkiintoisempi, saattaa eksyä monetkin kerrat, joten usseempaan asiaan voiskin sotkeutua.
- c c
sus.morsian kirjoitti:
Jaa, no nyt saivartelemaan rupesin....tuo virsta väärää vois sittenkin olla mielenkiintoisempi, saattaa eksyä monetkin kerrat, joten usseempaan asiaan voiskin sotkeutua.
Hyvät naiset ja herrat. Dean Martin lempinimeltä vanha juoppo, esittää siirappisen ikivihreän.
http://www.youtube.com/watch?v=hEzuBgeiSnk - _ uusperi
Näitä alijäähtyneitä vesisateita ei riitä joka talvikaudelle. Nyt ei taas en ole nähnyt sellaista moneen talveen.
Pari niitä tulee mieleen. Mittarissa oli -6 astetta, mutta sade tuli vesi ja jääpitoisena. Kuorrutti kaiken jääpeitteeksi tiet, autot ja kaikki. Mikäs siinä jalkamiehenä kun osaa lyhyttä askelta töpöttää, ettei kaatuile.
Jouduin ajamaan vastaavanlaisessa tilanteessa kun myöhäsyksyllä yövyin ammattiosaston kesämökillä marraskuussa kymmenmonta vuotta sitten.
VT-5 oli matkaa 38 km. Hiljaa körötellen selvisin ojaan ajamatta.
"ruusperit" näyttivät talviajon mallia puhaltamalla ohi tienopeuksien mukaan. - sitroen.
_ uusperi kirjoitti:
Näitä alijäähtyneitä vesisateita ei riitä joka talvikaudelle. Nyt ei taas en ole nähnyt sellaista moneen talveen.
Pari niitä tulee mieleen. Mittarissa oli -6 astetta, mutta sade tuli vesi ja jääpitoisena. Kuorrutti kaiken jääpeitteeksi tiet, autot ja kaikki. Mikäs siinä jalkamiehenä kun osaa lyhyttä askelta töpöttää, ettei kaatuile.
Jouduin ajamaan vastaavanlaisessa tilanteessa kun myöhäsyksyllä yövyin ammattiosaston kesämökillä marraskuussa kymmenmonta vuotta sitten.
VT-5 oli matkaa 38 km. Hiljaa körötellen selvisin ojaan ajamatta.
"ruusperit" näyttivät talviajon mallia puhaltamalla ohi tienopeuksien mukaan.1998 lähdin talvella neljältä aamulla ajamaan 400 km:n päähän käräjille. Alkumatkasta oli tiellä vastasatanutta lunta 10 cm, mutta läpi pääsin kun en pysähdellyt. Loppumatkasta satoi välillä alijäähtynyttä vettä, tuuli kovasti ja jouduin putsaamaan tuulilasin 100 metrin välein. Sitten tuli lunta tuulen mukana. Pimeää, ei tievalaistusta, ei muun liikenteen raiteita, 10 cm lunta. Tien paikan jouduin arvioimaan taivaalta: metsän kohdalla oli taivas tummempaa. Muuta ei valkoisen tuiskun lisäksi näkynyt.
Perille pääsin, käräjillä osasin pitää puoleni. Tuomio tuli myöhemmin: kaikki todisteeni oli raakattu pois, lapsi tuomittiin äidilleen, joutui kidutettuna mielisairaalaan muutaman vuoden päästä. En tiedä missä on nyt.
Toinen kuoleman tieksi mainittu. Joskus 1970 -luvun lopulla ajoin silloisen Jugoslavian alueella mm Belgradista Zagrebiin. Siellä oli käytännössä ainoana liikennesääntönä, että suurin menee mistä haluaa ja muut väistää.
Vielä hengissä muitten kiusallakin: sitroen.
Minä en vedä viivaa elämänvalintoihini, mutta rakastan korkeita paikkoja, dolomiitteja, pitkiäköysiratoja jotka kulkevat korkealla, lentämistä, Näsinneulaa, Lahden hyppyritornia, nämä nyt mieleen tulivat.
Se johtuu varmasti siitä, että olen horoskooppimerkiltäni Kauris ja varmaakin vuorikauris.Syntymäkotimme sijaitsee, nyt kun sen maastoa ajattelen, mäkien välissä, tavallaan laaksossa. Kouluikäisinä nousimme mäille ja siellä korkeisiin puihin nähdäksemme maisemia.
On muuten mielenkiintoista katsoa kotimaastoa satojen kilometrien päästä. Muistan suuret siirtolohkareet, jääkauden sulamismassojen siirteleminä.
Kauris minäkin, tammikuun pimeyteen syntynyt. Liittyneekö syntymäaikaan, että korkeat paikat aina ovat vetäneet puoleensa.
Olisin hypännyt Lahden messuilla Benjihypyn, mutta kysyin varmuuden vuoksi järjestäjiltä, että haitanneeko polviproteesini mitään.
Emme ota riskitapauksia mukaan järjestäjän edustaja sanoi ja epäsi hypyn.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 28911337
- 1337020
- 1005761
Vanhempi mies
Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa385118- 524291
Minne sä aina välillä joudut
Kun pitää hakemalla hakea sut sieltä ja sitten oot hetken aikaa esillä kunnes taas menet piiloon, en ymmärrä 🤔❤️ Oot ta303989- 613544
On niin vaikea olla lähelläsi
En saa ottaa kädestäsi kiinni, en saa halata. En saa silittää hiuksiasi. Enkä saa sinua koskaan omakseni. ☔ Miehelle na323511Nyt peukut pystyyn
Nyt kaikki peukut pystyyn, siirtopersu on aikeissa muuttaa Kannuksesta pois. Facebookissa haukkui tänään Kannuksen peru223045- 793020