Millainen on keski-ikäinen nainen?

Toivottavasti saat paljon vastauksia asialliseen kysymykseesi,,,muitakin kuin "meikäläiseltä"!!

Älä lannistu,,vielä joku vastaa!
Mutta jos miehen mielipide kiinnostaa,niin ..."iliman ei pärjäis""!!

Arska

Olen jossakin vaiheessa elämääni tehnyt tutkimusta keski-ikäisyydestä diplomityötäni varten.
Tutkimuskohteena oli niin naisia kuin miehiäkin.
Laitan tässä "lyhennelmän" tutkimukseni yhteenvedosta, jos kiinnostaa.
Ne lukijat, joita ei kiinnosta, voivat hypätä tämän osion yli, koska luulen tästä kertyvän lukemista melkoisen rivimäärän verran.

Keski-ikäisyys

Tarkastelin keski-ikäisyyttä a) alle 40v ja b) yli 40v keski-ikäisyyteen liittyviä käsityksiä, saadakseni vertailukuvan näiden kahden ikäryhmän kesken. Sain hyvin monenlaisia vastauksia. Toiset kokivat sen pelkästään kalenterivuosien määränä kun toiset taas havaitsivat itsessään myös fyysisiä muutoksia. Jalka ei nouse entiseen malliin, eikä muutkaan fyysiset suoritukset luonnistu kuten aikaisemmin. Useimmilla kuitenkin keski-ikäisyyden oireet tuntuvat henkisellä puolella.

Suurin osa kyselyyn osallistuneista koki keski-ikäistymisen asioiden selkiintymisenä, vaikka kaikki eivät olleetkaan kyseisessä elämänvaiheessa. Havahdutaan todellisuuteen, paneudutaan elämän peruskysymyksiin. Turhaa riskin ottoa halutaan välttää. Kun taloudellinen tilanne alkaa olla vakaa vuosien lainanmaksujen jälkeen ja lapsetkin alkavat olla aikuisia, on aikaa paneutua kaikkein tärkeimpään, itsensä tutkiskeluun ja tämän seurauksena itsensä toteuttamiseen. Elämän kokemukset ovat opettaneet paljon. Tulee halu karsia toisarvoista "intoilua" ja keskittyä itsestä tärkeiltä tuntuviin asioihin. Turhan vouhotuksen karsiintuessa havaitsee, että jää tilaa laajentumiselle ja henkiselle kasvulle. Elinkaari tuntuu olevan puolessa välissä, joten asioiden selkeyttäminen ei tunnu liian myöhäiseltä.

Toisaalta elämän tasoittumisen ja vakiintumisen myötä oli havaittavissa kaavoihin kangistumista. Katsottiin nähtävästi opitun riittävästi ja miellettiin omant elämän tavat ja asenteet ainakin itselle oikeiksi, ainakin siihen elämän vaiheeseen mielekkäoksi. Oman itsensä ja ympäristönsä voi hahmottaa monella tavalla, ja asennoituakin joko itsetyytyväisin asentein tai sitten kriittisesti pyrkien korjaamaan tilannetta.

Toimeentulo, perhe-elämä, puoliso, muut ihmissuhteet

Toimeentulon ulkoisia puitteita, toisin sanoen palkan riittämistä jokapäiväisiin menoihin, pidettiin melko tärkeinä. Siihen oltiin melko tyytymättömiä ja se tuntui olevan hyvin keskeinen asia työelämässä.

Perhe-elämää ja puolisoa piti hyvin suuressa arvossa valtaosa kyselyyn vastanneista. Samoin muut ihmissuhteet olivat heillä hyvin tärkeällä tilalla. Kaiken kaikkiaan tutkittavat olevan varsin sosiaalisia ihmisiä. Oman itsensä arvostamista ei pidetty kovin suuressa arvossa, silti heissä näytti olevan tervettä itsetuntoa.

Tietojen ja taitojen kehittäminen

Tietojen ja taitojen kehityksestä oli kiinnostunut varsin suuri osa joukosta. Samoin omat tulevaisuuden näkymät olivat monelle varsin valoisat, varsinkin nuoremmalle väelle. Yli 40-vuotiailla odotukset näyttivät laantuneet jostakin syystä. Olisiko syynä se, että he ovat mahdollisesti päässeet tavoitteeseensa tai ovat jo osittain heittäneet pyyhkeen kehään, havaittuaan tavoitteiden pysyvän etäisinä ja saavuttamattomina. Toisaalta hekin olivat varsin tyytyväisiä tulevaisuuden näkymiin samoin kuin elämään yleensä.

Tärkeimpiä asioita elämässä

Niinkuin ihmisillä yleensä, oli tälläkin tutkittavalla ryhmällä odotuksia ja unelmia, jotka antoivat voimaa kestää vaikeuksia. Terveys oli lähes kaikilla ensimmäisellä sijalla tärkeysjärjestyksessä. He olivat myöskin tyytyväisiä siitä, että olivat säilyneet suhteellisen terveinä tähän saakka. Seuraavaksi tärkeimmäksi katsottiin työ ja lapset. Nuoremmille lapset olivat hieman tärkeämpiä kuin työelämä, luultavasti syystä että lasten kasvatus ja heidän kanssa eläminen oli heille ajankohtaisempaa kuin vanhemmille, joiden lapset olivat jo kasvaneet isoiksi, eivätkä tarvinneet enää kokoaikaista vanhempien huolenpitoa. Kokonaisuudessaan he olivat elämäänsä tyytyväisiä. Tulevaisuudenkin odotukset olivat suhteellisen hyvät. Siitäkin huolimatta, että joidenkin toimeentulon ulkoiset puitteet näyttivät melko heikoilta.

Mieleltään nuorekas

Mieleltään tämä tutkimukseen osallistunut ryhmä oli varsin nuorekas ja suhtautui asioihin positiivisesti. 60% yli 40v vastaajista oli sitä mieltä, että heissä eniten nuorta oli mieli. Ehkäpä iän myötä mielessä tapahtuu muutosta hitaammin kuin fyysisessä olemuksessa. Olisiko niin, että vanhetessa mielen nuorekkuus korostuu entisestään.

Huumorillakin tuntui olevan tärkeä sijansa tällä ryhmällä, olihan joku katsonut nuoruuden tunnusomaiseksi piirteekseen vaatteet. Kysyessäni vastaavasti vanhuuden tunnusmerkeistä, oli ajatusmaailmassa havaittavissa lieviä vanhuuden oireita. Ei kylläkään siinä määrin kuin nuorekkuutta. Eletty elämä ja kokemukset olivat nähtävästi johtaneet jonkinlaiseen varovaisuuteen. Voisiko sitä nimittää rauhoittumiseksi. Menneeseen aletaan suhtautua nostalgisesti ikävien muistikuvien painuessa unholaan. Humoristista suhtautumista tässä kohtaa edustaa erään henkilön vastaus ilmoittamalla ironisesti auton, kysyessäni mikä hänessä on vanhaa.

Neljännes joukosta tunsi itsensä ylipainoiseksi ja fyysisen kuntonsa heikonlaiseksi. Vuodet olivat tehneet tehtävänsä. Vuosikasvu vyötärön seutuvilla alkoi olla kaikkien nähtävillä, keskinkertaisesta kuntoilusta huolimatta. Keski-ikäisen EGO alkoi olla tosiasiaa ainakin iältään vanhemmilla. Oli havaittavissa seestymistä (mikä hirvittävä sanonta). Ilmainen viinakaan ei maistunut niin kuin ennen yheisissä illanvietoissa. Varmuus elämän hallinnasta ja asenteellisuus erilaisia asioita kohtaan oli kasvamassa. Oli nähtävästi tultu keski-ikään. Oli tultu ikään, jota jotkut pitävät avautumisen aikana, jossa ohjat otetaan omiin käsiin.

Odotuksia ja toiveita tulevaisuudelta

Tulevaisuus on edessämme. Me itse olemme suurelta osin vaikuttamassa siihen, millaiseksi se muodostuu. Kyselyyn vastanneilla oli monenlaisia toiveita työelämän kehittämiseksi. Ensimmäisenä tulee mieleen kiireen poistaminen. Kiirehän on tosiasiassa tarpeetonta. Se kielii lähinnä huonosta työajan suunnittelusta. Myös henkilöstöasiat tulisi rakentua tosiasioiden pohjalle. Monesti suurenkin ja merkittävän työpanoksen antanut henkilö jäi "näppejään nuolemaan", kun hänet jätettiin huomiotta ja kunnia työstä menikin toiselle taholle. Tällainen ei voi olla vaikuttamatta työilmapiiriin ja yhteistyöhön.

Suurin osa henkilöistä katsoi koulutuksensa riittävän hyvin työtehtävien hoitamiseen. Mutta oli myös niitä, jotka katsoivat kehityksen menneen koulutuksen edelle. Kehityksen suuntaa on aina vaikea arvioida.

Työn positiivisimmat ja negatiivisimmat puolet

Työelämä sisältää miellyttäviä ja epämiellyttäviä ajanjaksoja. Murrosvaiheet ja erilaiset muuttuvat tilanteet näyttivät tutkittavista henkilöistä kiehtovimmilta. Nehän sisältävät lähes aina toivon jostakin tulevasta mahdollisesta myönteisestä asiasta. Tällaisissa tilanteissa on mahdillisuus oppia uusia mieltä piristäviä ja kokonaisuutta palvelevia asioita. Asioiden sujuminen joustavasti terveessä ilmapiirissä oli antanut myös miellyttäviä muistoja työsaralta. Tosin on sanottava niin kuin eräs vastaaja, että "aika kultaa muistot". Kesälomat koettiin tietenkin hyvänä ehkäpä myös työstressiä poistavina jaksoina.

Kesken jääneet työt ja epäonnistumiset, "kun työhön ei olla tyytyväisiä", koettiin kielteisinä asioina. Jokainen haluaa onnistua ja tulla hyväksytyksi. Kuuluvathan ne ihmisten perusoikeuksiin. Rutiinit ja urautuminen eivät olleet antaneet niitä onnistumisen mahdollisuuksia jota ajatteleva ihminen kaipaa.

Työstä yleensä

Työ sinänsä nähtiin varsin luovana, haasteellisena ja monipuolisena, joka antoi onnistumisen elämyksiä hyvien työkavereiden kanssa. Kielteisellä puolella nähtiin stressaava, liian kiireinen työtahti. Liekö vaitiolo velvollisuus luettu liiankin kirjaimellisesti kotona, koska läheisillä ei tuntunut olevan selkeää kuvaa haastateltujen työstä ja sen luonteesta.

Mieleisin eläkkeelle siirtymisen ajankohta tutkittavilla alle 40v henkilöillä oli 55-60v. Yli 40v olisivat jääneet heti tai lähiaikoina. Vaikka tutkittavat yli 40v henkilöt tutuivatkin pitävän työstään, eivät he silti sitä aivan harrastusmielessä tekisi, vaan siirtyisivät samalla ansiolla mieluummin muihin töihin tai viettämään eläkepäiviään harrastustensa pariin.

Kysyin ihanneammattia, mihin he voisivat, jos tilaisuus tulisi, siirtyä. Nuorempi väki oli tyytyväinen tämänhetkiseen, kun taas vanhemmilla oli hyvin monenlaisia ja lennokkaitakin haaveita työn suhteen, joka kielii hyvästä itsetunnosta ja halusta kokeilla muutakin.

Tulevaisuus

Keski-ikäisen kannalta tulevaisuuden koettiin sisältävän monia ongelmia. Tekniikan kehityksen myötä tunnuttiin yhä enemmän arvostettavan nuorempaa nykytekniikkaan koulutettua väkeä. Samanaikaisesti taas vanha kokemuksen kautta hankittu tieto ja taito tahtoi jäädä heikompaan asemaan. Kummassakin ikäryhmässä näytti olevan pelko, että ikä on esteenä mahdollisen työttömyyden kohdatessa sijoittumisessa uudelleen työmarkkinoille. Olisi löydettävä tapa, jolla saataisiin nivottua vanha, paljolti kokemusperäinen tietotaito ja nykyajan tekniikan hallinta yhteen palvelemaan yhteisiä tavoitteita. Tekniikalla on perinteensä ja juurensa, jota ei ehkä nykyisin kyllin hyvin tiedosteta.

Tulevaisuus tulee joka tapauksessa olemaan nykyisen nuorison hallussa, joten meidän velvollisuutemme olisi antaa heille mahdollisuuksia. Ehkä vanhemman tulisikin olla tukemassa tätä innostunutta joukkoa antaen avoimesti kokemusperäisiä ohjeita heille. Tämäkään asia ei etene käskemällä ja komentamalla, vaan aidolla yhteistyöllä, keskinäisen kunnioituksen ja arvonannon ilmapiirissä. Synnyttäähän vapaus vastuuta ja oikeudet velvollisuuksia. Yleensäkin olisi pyrittävä kaatamaan teennäisiä organisaatio- ja muitakin aitoja, jotka ovat omiaan jarruttamaan aitoa kehitystä.

Optimistisuus ja elämänmyönteisyys tuntui olevan yhteinen piirre tälle tutkimukseen osallistuneelle ryhmälle, johon sisältyi myös hienoinen huoli luonnosta ja maailman kehityksestä yleensä.

Odotuksia ja pettymyksiä työssä

Odotuksissaan pettyneitä he olivat lähinnä työn arvostuksen puutteeseen, joka näkyi varsinkin naisvastanneiden keskuudessa huonommassa palkkauksessa. Arvostuksen puute huokui muidenkin vastauksista. Antaumuksella suoritettua työpanosta ei oltu otettu vakavasti tai talon tavat kulkivat jälkijunassa turhauttaen työntekijänsä. Vaikutti siltä, että ihmisyyden ja yksilöllisdyyden huomioiminen oli jäänyt lapsipuolen asemaan.

Kun tutki henkilöiden vastauksia heidän odotuksistaan ja pettymyksistään, ei voinut olla tulematta johtopäätökseen, että nuoremmilla, joiden ura oli "alkamassa", oli huomattavasti suuremmat odotukset kuin vanhemmilla. Mistä tämä sitten mahtaa johtua? Odotukset eivät olleetkaan toteutuneet. Ihmismieli on rakennettu sellaiseksi, että se pyrkii aina tasapainotilaan. Jos odotukset eivät ole toteutuneet, vastaavassa samanlaisessa tilanteessa "turha höyryäminen" jätetään vähemmälle. Kysymys ei ole mistään tietoisesta protestista, vaan edellä mainitusta ihmismielen pyrkimisestä tasapainotilaan, jossa sen on hyvä olla.

Eläkeikä lähestyy

Kun ajatellaan työntekijöiden kestämistä eläkeikään ja miten he jaksavat täysipainoisesti työskennellä mahdollisimman kauan, on kenties paneuduttava tähän positiivisen palautteen antamiseen käytännössä. Koulutukseen ei hakeuduttu mielellään, jos ei katsottu siitä tulevan henkilökohtaista hyötyä. Palaute oli tärkeää. Siitä työntekijä sai käsityksen tehdyn työn laadusta. Kysymys ei ollut missään tapauksessa siitä, etteikö ihminen kykenisi omaksumaan uusia asioita, vaan motivaatiosta. Eräs keskeinen tekijä työssä jaksamisen kannalta oli mahdollisimman monipuolinen työn kuormitus. Ihmistähän voidaan verrata jossain määrin herkkään koneeseen tai laitteeseen. Oikein kuormitettuna se toimii hyvin ja kestää kauan.

Onnitteluni ja kunniamerkki sinulle, joka jaksoit lukea tämän loppuun.
Pitkähän tästä tuli, mutta mitäs menit Kyllikki kysymään ;))

Minoonin mielipires? Jos yrittääsin olla kohtuurella hilipiä? Ja puhua suamia, härmänmurtehen vastakohoraksi..

Keski-ikäinen on sinut itsensä kanssa, tietää mitä haluaa. On sinut menneisyytensä kanssa, jotta pystyy elämään nykyisyydessä. Hänen lähellään on helppo olla em. syistä.

Jostakin syystä kuitenkin nuoremmat naiset kokevat heidät uhaksi, koska eivät ymmärrä, että levollinen suhtautuminen elämiseen, ammatillisuutteen, työelämään ja perheeseen ei tarkoita juonittelua, vaan sitä , että keski-ikäinen tasapainoinen nainen ymmärtää, että ehtii sitä vähemmälläkin kiireellä. Eikä se elämäminen ole oman olemisen ja aseman pönikittämiseen tähtäävää.Omantunnon arvoa on jo elämänkokemuksen kautta, vaikeudet eivät enää hetkauta, vaan saavat päinvastoin päättäväisyydellä nauttimaan tässä ja nyt.

Minooni viälä lisääs kyllä tähän kommenttinsa.!
" Moon niin fiksu, notta mun ei tarvitte sen vuaksi pelata shakkia saarakseni matin" *hymyylöö kaunihisti*

Jotkut keski ikäiset naiset ovat 'nuoria' ja jotkut 'vanhoja'. Alkaa olla elämänkokemusta sen verran, että perimmäinen olemus on tullut esiin ja elämänasennekin lienee muokannut ihmistä. On katkeria, sinnittelijöitä, voittajia, luovuttajia, uudelleen aloittajia, puurtajia... Jotkut aloittavat uusia harrastuksia ja toiset alkavat räknäämään eläkesäästöjä jo nelikymppisenä.

Itse olen nelikymppinen, koen olevani parhaassa vireessä monessa suhteessa. Työssä tiedän olevani huippupätevä, joskus vaan kismittää se tosiasia, että miesten maailmassa ei ole juuri mahdollisuuksia etenemiseen - jos ei uhraa kaikkea sen eteen.
Itsevarmuutta on enemmän ja sen myötä olen tuntenut muuttuvani mm. 'kauniimmaksi'. Nuorena olin sairaalloinen, nyt olen ottanut siinä suhteessa kiinni ja aion pitääkin hyvän huolen itsestäni. Lapsia en ole koskaan kaivannut, mutta mies olisi mukava olemassa - ehkä ehdin toiselle tai kolmannelle kierrokselle. Minulla on hyviä ystäviä ja paljon tekemistä. Tähän mennessä elämä ei ole muuttunut huonommaksi.