Ensimmäisinä viikkoina - - - en löytänyt yhtä ainutta orjaa. Mutta oikeiden, usein hämäräperäisten ihmisten kanssa juttelu vei minut peilin toiselle puolelle. Yhtäkkiä orjia oli joka puolella.
Näin yhdysvaltalainen tutkiva toimittaja E. Benjamin Skinner kuvaa nykypäivän orjuutta kirjansa A Crime so Monstrous – Face-to-Face with Modern-Day Slavery ensimmäisillä sivuilla. Kirjaansa varten eri puolilla maailmaa kiertäneen Skinnerin sanat tuntuvat liioittelulta. Kunnes etsii orjuutta koskevia lukuja.
Australialaisen Walk Free -säätiön Global Slavery Index 2013 -raportin mukaan maailmassa on 30 miljoonaa orjaa. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja yhdysvaltalaisten data-analyytikoiden SumAll-järjestön arviot ovat samansuuntaisia: 21 miljoonaa ja 27 miljoonaa.
Orjia on siis nykypäivänä enemmän kuin koskaan ennen, luvut osoittavat.
Ja se, no, se kuulostaa uskomattomalta. Olemmehan oppineet, että tummaihoiset vapautettiin Yhdysvalloissa orjuudesta jo 150 vuotta sitten. Ja että muuallakin orjuus kiellettiin viimeistään viime vuosisadan puolivälissä YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja orjuuden kieltävän lisäsopimuksen myötä.
Mutta ei voittoihin ja hyväksikäyttöön perustuva vääryys ole kadonnut minnekään. Se on vain muuttanut muotoaan.
Sanasta orja tulee useimmille mieleen afrikkalaiset, joita kuljetettiin kaleereissa Atlantin yli Amerikkaan sokeriruoko- ja puuvillapelloille: 12 Years a Slave -elokuvan vapauteen taistellut Solomon Northup, Tuulen Viemää -elokuvan vahva Mammy ja änkyttävä Prissy.
Nuo mielikuvat eivät kuitenkaan vastaa nykypäivän orjuutta, sillä toisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden viemiseen ei tarvita enää kahleita. Pelottelu, eristäminen, kiristäminen, riippuvuus, pakottaminen ja valheelliset lupaukset paremmasta elämästä riittävät.
ILO:n mukaan suurin osa kaikista maailman orjista on velka- ja maaorjia. He ovat ottaneet lainaa, jota vastaan he joutuvat tekemään töitä ilman oikeuksia. Toinen suuri ryhmä ovat pakkotyöläiset, jotka tekevät töitä tehtaissa tai rakennustyömailla palkatta.
Sekin tiedetään, että suurin osa orjuudessa elävistä on naisia ja tyttöjä. Orjuuttajia taas ovat yritykset, yksittäiset ihmiset, jotkut valtiot ja kapinallisryhmät. SumAllin mukaan keskimääräinen orjuus kestää noin kuusi vuotta. Sen jälkeen orjuuteen joutuneet joko pakenevat, saavat maksettua velkansa kiskurikorkoineen, tai kuolevat.
Valtaosa maailman orjista on Aasiassa, Länsi-Afrikassa ja Itä-Euroopassa. Määrällisesti eniten orjia, arviolta 14 miljoonaa, on Intiassa. Siellä velkaorjuus sekä pakkotyö ovat kastijärjestelmän ja suurten elintasoerojen vuoksi yleisiä. Hälyttäviä luvut ovat myös Kiinassa, Pakistanissa, Nigeriassa, Etiopiassa, Venäjällä ja Thaimaassa.
Moderni orjuus on suureksi osaksi globaalin, epätasa-arvoisen maailman tuote. Kaikkialla ei kuitenkaan ole päästy vielä vanhoistakaan orjuuttavista perinteistä.
Koko artikkeli täältä:
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1305881525018?ref=tf_iHSisboksi300-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage&jako=df28be55adf25d825327cfa8e7efd790
Näin yhdysvaltalainen tutkiva toimittaja E. Benjamin Skinner kuvaa nykypäivän orjuutta kirjansa A Crime so Monstrous – Face-to-Face with Modern-Day Slavery ensimmäisillä sivuilla. Kirjaansa varten eri puolilla maailmaa kiertäneen Skinnerin sanat tuntuvat liioittelulta. Kunnes etsii orjuutta koskevia lukuja.
Australialaisen Walk Free -säätiön Global Slavery Index 2013 -raportin mukaan maailmassa on 30 miljoonaa orjaa. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja yhdysvaltalaisten data-analyytikoiden SumAll-järjestön arviot ovat samansuuntaisia: 21 miljoonaa ja 27 miljoonaa.
Orjia on siis nykypäivänä enemmän kuin koskaan ennen, luvut osoittavat.
Ja se, no, se kuulostaa uskomattomalta. Olemmehan oppineet, että tummaihoiset vapautettiin Yhdysvalloissa orjuudesta jo 150 vuotta sitten. Ja että muuallakin orjuus kiellettiin viimeistään viime vuosisadan puolivälissä YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja orjuuden kieltävän lisäsopimuksen myötä.
Mutta ei voittoihin ja hyväksikäyttöön perustuva vääryys ole kadonnut minnekään. Se on vain muuttanut muotoaan.
Sanasta orja tulee useimmille mieleen afrikkalaiset, joita kuljetettiin kaleereissa Atlantin yli Amerikkaan sokeriruoko- ja puuvillapelloille: 12 Years a Slave -elokuvan vapauteen taistellut Solomon Northup, Tuulen Viemää -elokuvan vahva Mammy ja änkyttävä Prissy.
Nuo mielikuvat eivät kuitenkaan vastaa nykypäivän orjuutta, sillä toisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden viemiseen ei tarvita enää kahleita. Pelottelu, eristäminen, kiristäminen, riippuvuus, pakottaminen ja valheelliset lupaukset paremmasta elämästä riittävät.
ILO:n mukaan suurin osa kaikista maailman orjista on velka- ja maaorjia. He ovat ottaneet lainaa, jota vastaan he joutuvat tekemään töitä ilman oikeuksia. Toinen suuri ryhmä ovat pakkotyöläiset, jotka tekevät töitä tehtaissa tai rakennustyömailla palkatta.
Sekin tiedetään, että suurin osa orjuudessa elävistä on naisia ja tyttöjä. Orjuuttajia taas ovat yritykset, yksittäiset ihmiset, jotkut valtiot ja kapinallisryhmät. SumAllin mukaan keskimääräinen orjuus kestää noin kuusi vuotta. Sen jälkeen orjuuteen joutuneet joko pakenevat, saavat maksettua velkansa kiskurikorkoineen, tai kuolevat.
Valtaosa maailman orjista on Aasiassa, Länsi-Afrikassa ja Itä-Euroopassa. Määrällisesti eniten orjia, arviolta 14 miljoonaa, on Intiassa. Siellä velkaorjuus sekä pakkotyö ovat kastijärjestelmän ja suurten elintasoerojen vuoksi yleisiä. Hälyttäviä luvut ovat myös Kiinassa, Pakistanissa, Nigeriassa, Etiopiassa, Venäjällä ja Thaimaassa.
Moderni orjuus on suureksi osaksi globaalin, epätasa-arvoisen maailman tuote. Kaikkialla ei kuitenkaan ole päästy vielä vanhoistakaan orjuuttavista perinteistä.
Koko artikkeli täältä:
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1305881525018?ref=tf_iHSisboksi300-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage&jako=df28be55adf25d825327cfa8e7efd790
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.