Ihmisen koko elämä on vain valmistumista hyvään kuolemaan.
Talo ja tavarat, maallinen mammona kaikkine kylkiäisineen haihtuu hetkessä ikuisuuden verhon taakse.
Koskaan ei tule toista tilaisuutta hengittää vapaasti ja olla oma itsensä.
Parempi kuolla seisaaltaan kuin elää polvillaan.
Köyhää ei lähtö kirpaise.
Itkien ja huutaen tänne tullaan ja itkien ja huutaen täältä lähdetään.
Vain varjot jäävät perään huutamaan.
Tämähän on vain pelkkää elämää!
Talo ja tavarat, maallinen mammona kaikkine kylkiäisineen haihtuu hetkessä ikuisuuden verhon taakse.
Koskaan ei tule toista tilaisuutta hengittää vapaasti ja olla oma itsensä.
Parempi kuolla seisaaltaan kuin elää polvillaan.
Köyhää ei lähtö kirpaise.
Itkien ja huutaen tänne tullaan ja itkien ja huutaen täältä lähdetään.
Vain varjot jäävät perään huutamaan.
Tämähän on vain pelkkää elämää!
Vastaukset 76
Vanhimmat
MEinaks noin? tykkääks et köyhä tempasta nii liukkast taivaasee e ei huomama kerkke?
Onhan hänellä ankea kohtalo ja sitä murehtii. Minulla on tuota roinaa kertynyt, että ei sekaan meinaa mahtua.
Isäni kuoli sydänhalvaukseen, eikä kissaa ehtinyt sanomaan. Kukaan ei ole huudellut jälkeenkään päin. Varjokin meni sen siliän tien.
miranda
Eikö tuo ole jo kestoapatiaa.
Vaikka kuinka elämä on potkinut, kyllä on mukana rakkautta, sun muuta elämäniloakin.
Pienestä pitäen olen ollut tietoinen päivien päättymisestä, siksikö en sitä surekaan, tulkoon vaikka tänään tai joskus.
Eipä lähimmäiseni, joita olen saanut pitää kädessä, ole kuolinvuoteellaan huutaneet.
Kai syksyyn kuuluu myös jokin surumielisyys, melankolia ja kaipaus,
mihin se sitten kohdistuukin
- ajallisia asioi on kaikki maallinen mammona, talot ja tavarat, kai ne jää
kaikki, ei silleen iankaikkisuuteen lähde kenenkään mukaan
Varjojen muodostumiseenkin aina valoa tarvitaan - harvemmin kai huutavat ja itkevät, kuin ihmiset - sekin sallittua tunteiden purkamista kuin myös olla hiljaa
jos siltä tuntuu.
Miksi ilmaisut kuolla seisten, elää polvillaan, lähtö ei kirpaise köyhää?
Alakuloinen - uupunut - mitä tekisit että olis tai tulis parempi olo?
Eipä silti - eilen mullakin iski kurkkukipu ja nenä vuotaa - vaihteeksi taas.
Aina olen ajatellut, että ikämme on kuin vuosi, me ollaan päästy jopa syksyyn.
Mullon vaikean flunssan jälkitautina ikiräkä kurkussa.
Korona Sun tappaa, jos kysyt päärälssi kiurulta.
Älä usko kanaa
Kylläpä nyt on musertavan masentavia ketjuja. 60 joukko tietää elämän kulun - myös sen että kuolema on jokaisella edessä.
Jos tässä vaiheessa haikailee jotain - kaiken muuttavaa - mahdollisuuksia toki on jäljellä.
Toisaalta fiksumpaa oli tehdä viisaita ratkaisuja jo aiemmin, nyt voi keskittyä olennaiseen ja nähdä kaikki se hyvä yhteiskunnassa, lähipiirissä ja omissa mahdollisuuksissa mielekkääseen elämään, sekin on valinnoista kiinni.
Kirjoitan tätä reisiluu kipsissä, tuleva pelottaa, mutta jotain on vielä minuakin varten
Viisaasti kirjottelet,toi varautuminen on ainoo asia mitä me voiraan lähestyvälle vanhuurelle tehrä.
Jos omakotitalos elelee niin mahdollisimman paljon paikkoja kuntoon kun viel pystyy laittamaan.
Tuskin on montakaan sellasta umpiluuta mikä oikeesti ei miettis vanhuutta ja sen loppuvaiheita,ainahan sellanen pikkasen pelottaa.
Varsinkin kun lukee nykyisiä käytäntöjä,voi kun sais terveenä kuolla.
En varaudu sen erityisemmin vanhuuteen....en kuolemaan....luotan siihen että elämä kantaa....
Tavaroita vaan pitäisi alkaa vähentämään....kaapeista ja komeroista...
Olen aloittanut jo tavaroiden vähentämisen. Kirpparilla myynyt, halvatun halvalla.
Alussa hiukan kirveli, sitten koin vapautuksen tunteen. Tuntui että samalla jäi asioita
mielestä, jotka olisi saaneet mennä aikoja sitten. Tavallaan aloittaa vielä puhtaalta
pöydältä, näinkin vanhana. Ei saa jämähtää menneeseen, pitää pyrkiä eteenpäin,
tulevasta huolimatta.
Niin minäkin jo parikymmentä vuottta
Kuopion suunnalla nyjyään myös kai joku yhteiskuntaliike,
että kotien ehjää ja puhdasta käyttökelpoista tavaraa voi lahjoittaa
nuorille, kotoaan pois muuttaville, uusille kodinperustajille
- pääsevät oman katon katon alle ja omaan elämään ja liian suurta velkaantumista
helppais vaikka lahjoitus- tai halvemmat kirpparitavaratkin.
Elämä on kivaa ja rikasta tälläkin hetkellä, mutta...Sananl. 4:18 - Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. ..Minulla kristittynä on paljon optisempi tulevaisuuden usko ja ennuste.
Optisempi?
Mä en koskaan oo pitäny ittiäni vanhurskaana mut en mä pimeetä näe kun eteeni kattelen.
Mitä ihmettä? Eikö tämä ole 60 palsta? Meillä voi olla vielä kolmasosa elämästä jäljellä elää vihdoinkin oikein rentoa elämää. Ostin uudet lenkkarit ja uskoisin kuluttavani ne loppuun ja monet lisääkin.
Ei mitään ihmettä, jollakin voi olla vain päivä jäljellä, onko väärin miettiä asioitaan ja järjestää asioitaan. Juokse sinä jos aikaa on monet tossut loppuun.
Ei se lähtö ole iästä kiinni. Yhtä hyvin nuorellakin voi olla vain päivä jäljellä. Jos kuolemaan alkaa varautua, niin se on paras tehdä jo heti synnyttyään, eikä silloin tiedä eläneensäkään.
Minä juoksen niin kauan kuin elän, enkä murehdi siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Siitä huolehtivat eloon jääneet sitten.
Niin minäkin mutta jos järjestää asiansa niin ei kai väärin ole.
Mitäs asioita tässä nyt pitäisi järjestää? Ostaa arkku vai?
Jälleen tätä suurta ihmettelyä toisten mahdollisista tekemisistä tai vaikkapa järjestelyistä.
Jos ihmisellä mielestään on joitain asioita, jotka hän haluaa ajallaan saada kuntoon, niin tehköön niin. Mitä se muille kuuluu.
Joku voi haluta laittaa vaikkapa vanhat valokuvat uuteen muotoon, jospa ne jälkipolvia siten enemmän kiinnostaisivat.
Enemmän kuin jojuessaan pahvilaatikossa piirongin pohjalla, kuten iso osa omista kuvistani.
Eikä tuo arkun hankkiminen mikään elämää suurempi asia ole.
Ystäväni teetti itselleen ja miehelleen halvat puuarkut, koska heidän kuoltuaan ei mitään kirkollisia siunauksia järjestettäisi.
Reilun vuoden kuluttua tuli toiselle arkulle tai pikemminkin puulaatikolle käyttöä, sillä ystäväni kuoli 59 vuotiaana. Tapaturmaisesti ja aivan yllättäen.
Tietenkään joku uskossa elävä ja ennakkoluuloinen, ehkä jopa oudosti taikauskoinen ei voisi arkkua itselleen valmiiksi hankkia. Saahan niitä sitten perikunta arkkukaupasta ostaa.
Sitä vaan, että annetaan jokaisen valmistautua kuolemaansa, jos niin haluaa.
Eilisestä lehdestä luin, että Lappeenrannassa Matti J. Kuronen järjestää kuolemaan valmistautumiskeskusteluja syksyn mittaan. Jokuhan voi joutua valmistautumaan omaisen poislähtöön.
Oiskos se niin että toisillä on enemmän järjesteltävää kuin toisilla. Ja lienee luonnekysymyskin. Jotkut haluavat että asiat ovat tietyssä kuosissa ennen kuin elämä erkanee ruumiista.
Kiitos, että Anceli kuitenkin vastasi jotain, mitä pitäisi järjestää. Minulla nyt on niin ruma tapa aina kysyä, jos en jotain ymmärrä, mutta älkää ottako sitä niin vakavasti. Aina ollut pikkuisen niin saamaton, että minulle on sanottava erikseen, mitä on tehtävä, jos on jostain minulle ennestään oudosta kysymys.
Nythän sitä olisi kyllä eläkkeellä ollessa aikaa vaikka järjestellä valokuvia. Minulla on kyllä kaikki vanhanajan paperikuvat nätisti albumeissa ikäjärjestyksessä vuosiluvut kirjoitettuna sivujen alareunaan. Voisi kai niitä siirrellä siinä sivuilla vaihtaen jokaisen paikkaa, joutessaan.
Sitä arkkua en oikein osaa mennä ostamaan vielä, kun on niin huonot säilytystilat. Tai voisihan siinä tietysti vinttikomerossa säilyttää vaikka kesävaatteita ja kesällä talvivaatteita, ettei se vie turhasti tilaa. Täytyy ensin kysyä perikunnalta, minkälaisessa arkussa he haluavat minut tuhkattavan. Itselleni sillää ei ole mitään väliä. En minä nukkuessanikaan tiedä minkä väriset lakanat minulla on.
Mitäs muuta pitäisi järjestellä?
Ole hyvä vaan, mutta missä kohtaa sanoin, että pitäisi järjestää? Mielestäni kirjoitin, että jollakulla saattaa olla halua tehdä joitain asioita.
Ne valokuvat voi muuttaa myös digitaaliseen muotoon, niin ei tarvitse albumissa paikkojaan vaihdella.
Jos oman elämänsä ja asioittensa järjesteleminen on sinulle outoa, niin eihän sille mitään mahda. Kukin toimii omalla tavallaan.
Ei minullakaan ole arkkua valmiiksi hankittuna, kirjoitin vain tuon esimerkin, kun arkun ostosta kyselit.
Minä nyt otin sen sellaisena, että pitää, koska ymmärsin sen olevan vastaus kysymykseeni; mitä pitäisi järjestää...
Kyllä minäkin omaa elämääni olen järjestellyt koko ikäni, eikä minulla siinä mitään vaikeuksia ole ollut, mutta tuo oman kuoleman järjesteleminen on minulle niin outo asia, että siksi satuin kysäisemään neuvoa..., ihmetellen.
No minulla ei ole vastausta kysymykseesi, mitä pitäisi tehdä, koska en voi toisten tekemisiä tietää enkä määrätä.
Kirjoitin vain mitä joku saattaisi tehdä, ei ollut edes toimintaehdotus.
Luetun ymmärtäminen ei aina ole helppoa.
Varmaan oman kuoleman järjestäminen on outoa kelle tahansa, ei sitä montaa kertaa elämän aikana tarvitse tehdä.
Kaikki eivät halua edes puhua omasta kuolemastaan, saati sen aiheuttamista järjestelyistä. Helpompaa on jättää puuha jälkeenjäävien harteille.
Nyt minä lähden ostamaan uuden sähkövispilän. Saavat perilliset tehdä hautajaisiini oikein muhkean kermapäälysteisen täytekakun.
Ent.siivoojaparka.
Ostakin kunnon kone, minun omani on isäni lähes 30 vuotta sitten antama ja hyvin pelaa vieläkin. Ääni tosin hiukan vihloo korvia.
Mutta älä kakkutarpeita vielä osta, ainakaan hautajaisia varten, saattavat pilaantua.
Nyt on vispilä ostettu. Katsoin netiltä, että se oli Sibassa 80 kr halvempi kuin Elonissa sama kone, mutta olivat laittaneet sen putiikin kiinni lopullisesti meidän kylältä. Mutta ei se haitannut loppulaskussa, kun sain nähtävästi sadan kruunun eläkeläisalennuksen. Siinähän jäi voitolle 20 kr kuitenkin, jos oikein laskin. Toivottavasti se nyt kestää yhtä kauan kuin minä.
Ps. Asiasta toiseen. Huomasin joistakin kommenteista, että nyt on tullut se hetki, että olen kadottanut itseni. Kukahan minä oikein olen. Aika sekava tunne.
Pitkää ikää vispilälle, varmasti teit hyvän hankinnan. Kyllä sillä vielä hautajaiskakunkin joku vispaa.
Noista itsensä kadottamisista tarvitse välittää, kun ne ovat lähinnä muiden oletuksia.
Olenhan minäkin ollut ainakin koti-kiusattu, -DW- ja taisinpa kerran yhtyä samaan persoonaan itse hunkszin kanssa.
Onneksi en kadottanut itseäni siinä hässäkässä, vaan edelleen noin suurinpiirtein tiedän kuka olen.
Pyri sinä samaan.
Nyt töihin, poikkesin vain vastaamaan, kun sp-ilmoituksen sain, että minua on lähestytty viestin muodossa.
Lol ja rip!
Ostakee valmiskaakku, nii ei mee aikaa tarpeettomaan nysväämiseen
Hautakaakkuun on hyvä sirotella ruskeeta tomusokeria piälle.
Minkä ikäinen olet aloittaja?
ikää on vasta vajaa kuusikymmentä.
Mutta elämä ei antanut sitä, mitä olin toivonut.
Eikä tämä elämä ole mikään kallisarvoinen lahja.
Se on ilmaiseksi saatu ja sillä ei ole jälleenmyyntiarvoa eikä edes mitään palautusoikeutta.
Tyhjästä pullostakin saa panttimaksun takaisin, mutta ihmisen elämä on täysin arvoton käytettynä.
Ei edes sen tyhjän pullon arvoinen asia!
Elämä ei ana, itse pitää ottaa tai ainakin pyrkimytsä pitää olla. Kuusikymppinen on viä nuorukainen, mahdollisesti viel' nelisenkymmentä vuotta elämää edessäpäin, siis ottamista.
Noin minäkin ajattelen. Niin kauan, kun elää, niin se on tosiaan elettävä, eikä jo ehkä vähän yli puolessa välissä elämäänsä ala valmistautumaan omiin hautajaisiinsa.
Mutta me ihmiset ollaan niin monenmoisia. Oletteko huomanneet vaikkapa junassa, miten jotkut jo puoli tuntia ennen asemalle saapumista seisovat lähtövalmiina takki päällä ja laukut kädessä? On se tietysti hyvä olla ajoissa valmiina, jos juna pysähtyy vain hetken, että ehtuii ulos. Kuolemiseen kai harvemmalla on niin kiire. Se odottaa, että ehditään poistua ihan rauhassa.
Miten valmistautua kuolemaan ei mitenkään, et pysty sitä huijaamaan se on elämälle kova isku, traakinen loppu nukkua pois maallinen jää tänne et mukaasi saa, harmittaako ei sukulaisia.
Toisaalta en hennoisi tätä ei helppoa elämää jättää on se ollut sen väärtti.
Kaikillahan meillä elämä loppuu kuolemaan, ennemmin tai myöhemmin. Toisilla traagisemmin, äkillisemmin toisilla luonnolisesti vanhuuteen ja yleiseen raihinaisuuteen. Kai se vain on hyväksyttävä jos ei sille mitään voi.
Toisaalta en kyllä jaksais jäädä tänne ikiajoiksi keikkumaan.
Minulla on ollut elämässä aika vaikeitakin aikoja: osa kyllä oman valintani seurausta. Kyllä myös koetuksia tulee, joihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Nyt näyttää hyvältä ja on ollut jo pitempään seesteistä, ainakin viimeiset kymmenen vuotta.
Totuus on, että paljon lähtee ikätovereita ajasta iäisyyteen. Asun pienellä paikkakunnalla ja kyllä ne koulutoverinsa muistaa. Jälleen eilen kuulin, että ikäiseni ihan terveenoloinen mies on saanut syöpädiagnoosin ja aika vakavassa paikassa. Onneksi tällä miehellä on se sama usko ja luottamus kuin on itsellänikin ja hänen vaimolla tullut elämän voimaksi vajaan parin vuoden sisällä.
Kyllähän sitä toivoisi ja haluaisi nauttia tästä "kolmanneksesta" vielä täysin rinnoin, mutta ikävuosien myötä on lähtemisen mahdollisuus ja kehon rempat yhä todellisempia ja maaliviiva häämöttää siellä jossain sumun verhon päässä.
Suhteeni kuolemaan on ehkä hiukan erilainen, koen eläneeni jo aika kauan.
Olen jo 66v ja mieheni kuoli 29v miten paljon enemmän olen elänyt.
Miten paljon häneltä jäi elämää näkemättä. Ei nähnyt lapsensa kasvamista aikuiseksi. Vain minä yksin olen nähnyt.
Elämä on annettu elettäväksi, ei turhan murehtimiseksi.
Jokainen vanhenee, jokainen kuolee, kuolema tulee, kun on sen aika.
Miksi tuhlata elämänsä murheen alhossa rypien.
Riipumatta siitä mitä vajavaisuutta itsellämme koemme olevan, jokainen voi löytää iloa ja onnea elämäänsä, kaikki lähtee itsestä.
´´Ihmeet eivät tule itsestään, niitä pitää kutsua.´´
Ootteko yhtä entsiivoojan kanssa kun niin samasta tuutista teksti tulee.
Joskus voi kaksikin ihmistä olla samanlaista mieltä joistakin asioista.
Samamielisyys vai samat sanat.
Samanmielisyys.
´´siltä näyttää´´
Kyllä minun tekstini tulee ihan omasta tuutistani.
Sanat ovat tätä suomenkieltä, mitä Sinäkin käytät.
On oikein mukavaa huomata, että joku toinen on jossain asioissa samaa mieltä.
Tuolla eräässä kommentissani sanoin, että joka vielä luulottelee minua joksikin muuksi, hänet haukun maanrakoon.
Jääköön nyt kumminkin.
Tyydyn sanomaan vaan, hau hau.
Voi voi! Minä tässä jo röyhistelin rintaani, kun huomasin meitä luultavan samaksi henkilöksi.
Olen kyllä huomannut tekstejäsi lukiessani, että monessa kohtaa olen samoilla linjoilla kanssasi.
Täällä tuntuu nyt liikkuvan joku luulotautivirus.
Mutta, jos se ei tapa se vahvistaa.
Kirjoittele nyt mietteitäni sinulle eppu ja siivoojalle kaikille toisillekin. Olihan ketju jatkunut kermavispilöistä hauta arkkuun ja teitäkin luullaan samaksi?
Aloittaja on kai jäänyt huutamaan mahdollista tulevaa tuskaansa mammonan menetyksestä, koska ei ilmeisesti ole vastaillut kenellekkään?
Itsekkin aloin jo luulottelemaan, että tekeekö ylläpito aloituksia? Jotenkin on oudonlainen aloitus, vai onko todellakin ihmisiä, kuten hän kirjoittaa?
Sen kyllä myönnän, että 60 alkaa jo viimeistään nyt miettimään j o s k u s kuolemaansa, kun hyvät ystävät lähtevät kuka mitenkin ja toiset aika nuorina.
Kirjoitinkin, että isäni kuoli "kissaa sanomatta" 72 -v ja äiti syöpään 73-v, mutta ei hänkään joutunut huutamaan, sillä itse olin hänen luonaan sen viimeisen viikon. Veljeni kuoli 57-v autokolarissa ja tuskin hänkään ehti sitä "kissaa" sanomaan, koska törmäys oli kova. Sitä ennen hän oli myös autokolarissa ja 8 viikkoa kallovedossa. Silloin hän kyllä itki, mutta ei huutanut.
En itsekään ehtinyt "kissaa" sanomaan, kun jouduin autokolariin 31- vuotiaana. Onneksi toivuin, vaikka lääkäritkin sitä ihmetteli kovasti kallovedon jälkeen, että jalat kuitenkin alkoi toimimaan. Nikamamurtuma oli 1-2 nikaman välissä ja 3, 4, 5, siis "niska pas...!! Hui! Olen katsellut BB-taloa ja siellä jouduttiin johonkin kirouksen kivi?
Kaikesta tästä höpinästäni huolimatta olen jotenkin muotoillut, että kuolemaa en pelkää, vaikka sen lopun aika joskus "kummitteeleekin" mielessäni. En usko, että joskus joudun makoilemaan jossain hoitokodissa vaipat alla, sillä kaikkeni olen tehnyt, että "saappaat jalassa" kuolen.
Liian terveellinen elämä ihmiset sinne saa, mutta onko se kuitenkaan tarkoitus?
Tätä pohdintaa voisi jatkaa hamaan hautaan...miranda
Niin, emmehän me kukaan tiedä päiviemme määrää, vain sen, ettei tänne vielä kukaan ole jäänyt.
Tottahan toki se tässä iässä, joskus mielessä käy, muttei siihen pidä jäädä kiinni.
Jos kaiken aikaa suree tulevia, mitä elämää se sellainen on.
Mielestäni elämällä ja kuolemalla on merkitys evoluutuion kannalta, mut mut evoluutio on sattumaa siinä mielessä elämällä ja kuolemalla ei ole merkitystä.
Eihän häviä, talot ja tavarat, me vain häviämme, kyllä niille jäämistöille ottajia löytyy :)
Entäpäs jos ei ole perijöitä?
Valtio otta jos ette parempaa keksi..mutta mitäs sen väliä kuoltuaan.
Kawe älä syyttele 60 kohta olet itse ja niin edelleen ajassa....
Tietenkin jo 40 vuotiaana huomasin kuinka väsymys tulee, koska tavallaan töitä tehnyt 10 vuotiaasta ja aikaisemmin.
Tuskin kukaan huutaa lähtiessä se on vain hengitystä joka voimistuu kunnes tulee se viimeinen puhallus ja elämä lähtee kaikki vaiheet olen nähnyt rakkaan vaimoni poistuessa. Viikkoa ennen hän käveli autoon ja sairaalaan, päivää ennen kuolemaa voimisteli sängynpäässä ja onnellisena siitä illalla ajoin kotiin. Aamulla kello viisi kuitenkin soi puhelin sairaalasta, kuoli iltapäivällä 2007.
Tietenkin elämässä minulla on aina haaveita harvoin haaveet tulevat todeksi on kuitenkin niin elämässäni käynyt olen löytänyt hänet joka yhdessä pitää vaimoni hautaa kunnossa.
Haaveet nyt ehkä kuuluvat jo elettyyn elämään joita voisi tehdä uudestaan.
att2
Ei kawe ketään syytellyt,kertoi omista kokemuksistaan ja varautui tulevaan.
Omituisia tulkintoja kirjotuksista,en minä orota kuolemaa ja en sitä pelkääkkään .
Mä olen järjestyksen ihminen ja käytännöllinenkin en haluu et jälkeenjäävät joutuu säätämään asioissa.
On parempi et se kuoleva hoitaa ne etukäteen selväksi,minä ja likkanikin puhuttiin hautajais asiat reeraan .
Sen jälkeen voi nauttii loppuajasta kun asiat on kunnossa.
On mukava huomata et sä alat kunnolla kirjottelemaan ,nyt meil on tilasuus oppii sun nikkis tuntemaan pikkasen paremmin.
kaikille, iloitkaa hautajaisissani, sillä se on suuren ilon aihe, olen vihdoin päässy täältä pois, kaikkien kiusana oleminen oli raskasta,
siis hyvästi, voikaa hyvin,,,,
Olisin valmis lähtemään heti, jos luoja huolis, omaisuus ei sureta yhtään, jätän sen mielelläni tänne,
mä en tarvi yhtään mitään kun lähden,
alaston ruumiski poltetaan yli 2000 asteen kuumuudessa tuhkaksi joka heitetään tuulen vietävälki pitkin pitkin taivaita,
tuhka saa leijailla aivan minne ikinä tahtookaan,
olen elämään jo kyllästyny kurkkuani myöten,
hautajaisiinkaan ei tarvi tulla ketään, jos joku haluaa tulla niin se on aivan hänen asiansa, ja kiitän häntä siitä etukäteen , siis KIITOS muistamisesta ,
omaisuudesta tapelee perilliset,
en jaksa osallistua heidän riitoihinsa,
köyhiä he eivät ole, mutta enemmän vaan pitää saada, ja saavatki,
Vihdoinkin tuli yksi rehellinen vastaus!
Ei mitään turhia selityksiä elämän kauneudesta tai edessä olevasta ruusuisesta tulevaisuudesta.
Se on kerrasta poikki.
Hui kauheeta ....kuin sinä noin itsesäälissä kieriskelet ?
tämä maailama,
kalmiston Janne :=
siis kuka kieriskelee, en minä ainakaa, lähden hei kun luoja kutsuu , toivottavasti kutsuu pian,
Syysmasennustako?
EI syysmasennusta vaan elämään kyllästymistä,
kaiken olen elämältä jo saanu,
mistään en enää välitä,
puoliso nukkuu jo nurmen alla,
mitä mä yksin täällä eneää mitään teen,
Arvoisat Kuolon Veijarit
Ensinnäkin, Haistakaa vittu
Toiseksi, kädet peiton päälle, ettet syntiin Lankia!!
Miksi huonoa suomenkielen kirjoittamista asuvatko kaikki muualla?
PS. kirjoitan huonosti mutta.....
-on ihan selvästi tämä vuodenaika, synkkää textiä palstalla, ja radiosta voi kuulla sen juankoskelaisen laulun, "katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista"....
-vaan oikeestihan voi todeta vaan, et laimea olisi kevät ja kesä ilman syksyä ja talvea...
Ei kuoleman toivomisessa ole mitään häpeällistä.
Joskus se on kuitenkin edessä.
Parempi vapaaehtoisena kuin väkisin.
Saa ainakin nukkua tarpeeksi ilman mitään painajaisia.
nähdään taivaassa sitte,
tietoinen valinta:=
täysin samaa mieltä
Kyllä kaikki haluavat elää, tiedän kuitenkin elämä on Aina jatkuvaa kaikkialla.
Päätarkoitus on kaikkien pitää elää tämä elämä tavalla tai toisella saadaksemme rauhan sen tarkoituksen elämälle ja sen jatkuvuudelle.
Tiedän mistä kirjoitan niin tekevät monet lukijat me ihmiset olemme samanlaisia kaikkialla maailmassa.
Ja se huumaava tunne, kun saa oikaista kivuliaat jalkansa viimeisen kerran.
Eikä tarvitse pelätä enää uutta aamua.
Ei se ole mikään hullumpi vaihtoehto!
Teille 90 :lle ei näy olevan omaa palstaa. Tehkää ehdotus ylläpidolle sen perustamisesta.
Tiedän että elämäni siirryttyäni ajasta ikuisuuteen on ihanaa ja sitä ei voi mitenkään edes verrata parhaimpaan, mitä täällä voisi olla, mutta silti toivoisin saavani olla täällä vielä 20 - 30 vuotta. Onhan tämä ainutkertainen kokemus.
Ei minulla ollut kovin suuria haaveita ja odotuksia nuorena ja en kai sitten ole pettynytkään. Ihan tavallinen elämä on haastava ja suuri seikkailu.
Kiitos harvoin olen lukenut näin selvää vastausta.
suojelusekleki kaikialla mukana aina,
att2 :=
Olen saanu jo rauhan sielulleni,
näen luojani jo mua oottelevan
mutta toistaisetki se on tuossa hiukan kauempana lämpimänä
katselee mua hymyillen,
hän sanoo
että hän on mun suojelusenkelini, voin elää loppuelämäni täysin rahuassa suojattuna kaikelta pahata,
pistäppä sinäki silmäsi kiinni, niin sinäki näet jeesuksen elävänä siinä lähelläsi, se sua odotta, sillä on aikaa paljon odottaa,
se suojelee sinua kaikelta pahalta ja vie sinut mukanaan pois kun aika on,
Olen tuolta viisikymppisistä. Mukava keskustelu tämä. Tuntui koskettavalta lukea, kun aviopuoliso kirjoitti kauniisti edesmenneestä puolisosta. Saa miettimään, että pitää saada ero aikaiseksi. Parempi yksin kuin ihmisen kanssa, jonka kanssa suurin osa jaetuista muistoista ovat ikäviä, rakkaudettomia.
Jo nyt sitä tajuaa, miten katoavaista kaikki on. Rakkaat ihmisetkin ovat lahjoja, jotka jättävät jälkensä, mutta viipyvät vain aikansa. Monta lemmikkiäkin voi rakkaudella kyynelsilmin muistella, olla kiitollinen.
Tuntuu olevan huonoja sekä sitten parempia aikoja. Nyt on taas vähän mukavampaa aikaa. Aina kun tilanteet helpottaa, alkaa valoisa luonteenpiirteeni pyrkiä esille.
Nuorempana kun olin enemmän voimissani olin hyvin energinen ja valoisa
ihminen. Hyräilin ja laulelin työtä tehdessäni. Oikeastaan minulla on ollut hyvä elämä.
Synkkiä juttuja. Kohta pääsen sairareläkkeelle, enkä ole puoleen vuoteen enää töitä tehnyt. Aloitin, kun olin 15v. Nyt elämä on kuin silkkiä vaan, ku vaan tän kaiken ehtis. Mahtava fiilis!
Taidan olla fatalisti? Se tulee mikä on tullakseen.
Aloituksesi ei aivan auennut minulle. Valmistautuminen hyvään kuolemaan?
Miten kuolemisen laatuun liittyy mainen mammona?
Itse yritän ymmärrykseni ja mahdollisuuksieni mukaan panostaa viimeisten vuosien elämisen laatuun.
Mammonapuolen selvitimme jo vuosia sitten haluamallamme tavalla.
Luojan kiitos ei ole tarvinnut omaisuutta ja tavaraa kerätä riesakseen. Lähtö kun tulee niin ainoalle lapselleni jää vain pienen vuokrayksiön tyhjennys vanhoista kalusteista ym irtaimesta ja sekin helppoa kun kaikki saa viedä kaatopaikalle kierrätykseen ja hävitettäväksi. Valokuvakansiot ja ulkoisella kovalevyllä olevat kuvat ehkä haluaa säilyttää muistoksi lapsenlapsille.
vn