Silti uskon huomiseen

ai niin
harhailen taas
kovin kauas
niistä tikapuista ja
käsi neidon
pauloisissa käsissä

loppumattomia
yltäkylläisiä kuvia
muistin sokkeloisista
kerrostumista

katse, josta
ei voi saada
tarpeekseen,
kyllikseen

niin suurta iloa
pitkien sormien
haroessa pitkiä
hiuksiaan

vuorijonoa,
jonka tehtävä
oli näyttää etäiseltä

olemalla luonnollinen
ja turmiollinen
samassa palavassa
taivaassa

ei jumalaton
eikä tasapainoton

silmän tuijottaessa naista
primitiivisellä himolla

ruumiista hävisi
tunto kuin
puudutetusta
elämän pinnasta
häviää haureus ja
heikkous

kuutamon kehystämä
keho,
pehmeät ja
rehevät muodot

rintojen hahmo
ja vyötärön kaari

uneni ovat
murskattuja
kauneudella

sormet huulilla
saaden
viipyilevän
hajuveden humisemaan

jättämään
merkin,
huulipunan arvoisen
charmin ryöstäytyä
suuta pidemmälle

kiihkeys, joka
kivisti kuin
joku olisi työntänyt
miekan selkäruotoon

omalaatuinen nimi
on vetovoimalla

aseeton rakkaus,
joka kehrää
kissan tyytyväisyyttä

roihuavia säänvaihteluita
kieltä, joka lentää
linnun kepeydellä ja
laulaa enkelin
haavoittumattomuudella

elähdyttävä
purjehdus sielun
syvimpiin mysteereihin

osana likomärkiä
ja väriseviä
naurunpyrskähdyksiä

vaseliinilla voideltuja
helliä eleitä
pilvien kätköissä

mikä on todellista
ja mikä
olennaista

läheisyys sai
lamauttavan otteen

paitani repeytyi
auki ja verenperintö
peitti rinnan alueen
suudelmilla

olinko varttuneempi
palavassa kiihkossani
kuin tajutessani
olevani uinunut
ruusupiikkien alle

saanut balsamia
sielulleni

tuo nainen, jonka
kasvot vaihtoivat
hahmoa maailman
silmissä

kuinka nainen voikaan
näyttää vaaralliselta
ja samalla neitseelliseltä
valkoisessaan

olinko ainut
todistaja onnellisuudelle

kuinka se pursui
kuin kirkas hunaja
löytää paikan
omatekoisessa aitauksessa

vai oliko se
kuolio,
joka jätti kuolemaan
rakkaansa käsiin

katseen joka
sulkeutuu ja
haarniskoituu ottamaan
vastaan kaiken
minkä elämä
antaa

kirkkaita kuvia,
joista pystyi
tunnistamaan
persikan tuoksuvan
puutarhan

kammoten täydellistä onnea

varpaista suuhun
hyökyvää aaltoa

jonka ainut
tehtävä on
kirjoittaa eletyn
elämän jokainen
haave ja murhe
kasvoihini

tasavälisiin ryppyihin

olin haihatellut
ihanaa näköalaa
ja kuitenkin
elämä oli jo
päättänyt

miten voimakas
olinkaan ollut ja
nyt

nöyryytys oli
primitiivisellä tavalla
puhdas ja täydellinen

hurmaantuminen oli
hävinnyt pieniin ja
pulleisiin silkkikerroksiin

rakkauden taistelukenttä
oli muuttunut
selviytymistantereeksi

haavoittavaisuuden virne
loi voimattomuutensa

naamionsa ja
oman paljastumisen
pelkonsa

tummien silmien horisontin
takaa näkyi
enää kuolema

myrsky ja tulva,
joka ottaa
aina loppujen lopuksi
omansa

ja jos pitäisi
nyt hereillä olevana
päättää
ja sanoa
oliko elämä
lunastettavissa

onko rakkaudella
sielu ja
aallon muodot

onko suru tylyä
käytöstä tai
voimani taottua
terästä

jossa
villin elinvoimainen
näkee kauniita
tekoja riettauden valossa

ruutuja, jotka
liikuttavat
hetkestä toiseen
olemalla pään ja
sydämen voima

rakkaus vai
unohdus

jättäen
hyvät kuolemaan
ja elämän nautinnot
rohkeiden käsiin

tummaan ja vaalean,
huuleni suudella

silloin en toivottavasti
pelkää elämää,
rumuutta tai surullisia silmiä

vaan olen
sinussa niin kuin
minä sinussa on
rakkaus, joka
näkee tuhat syytä

nousta maasta
taivaaseen
tai vaikka
helvettiin

ollakseen kaikki

ja sen jälkeen
ei mitään

yhdenkään
maallisen murheen
koskettaa ja
yrittää tehdä numeroa


https://www.youtube.com/watch?v=KHid2WUAVv0

Ihanaa runollisuutta samalta ihmiseltä kaksi pitkää ihanaa runoa ,
hienoja lukea hitaan nopeesti !!!!