Olen jousimiesnainen ja olen kohta seurustellut 3 vuotta rapumiehen kanssa.Toisaalta haluan olla vapaa kaikista sitoumuksista ja tehdä juuri niinkuin itse haluan. Tuntuu kun toinen rajoittaisi elämää. Tiedän että pystyn tekemään melkein mitä itse haluan, mutta se on vaan eräänlainen tunne joka vallitsee. Toisaalta taas en voisi kuvitellakkaan elämääni ilman poikaystävääni, koska rakastan häntä kovin. Tämä ristiriita tekee joskus hulluksi:) Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia...?
Vapauden kaipuu
vapaus
5782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sun kannattaisi kertoa siitä miehellesi koska se helpottaa vähä. Mutta varo saamasta sitä ymmärtämään ettet välitä siitä ja muista että ravut on herkkiä!!!
Elämä on välillä helvettiä, kun kaipaisi sitoutumista ja todellista parisuhdetta, mutta vapaudenkaipuu saa torjumaan kaiken vähänkin sitoutumiseen viittaavan. Oikeasti ei tiedä mitä elämältään haluaa, kun yksin ei oo hyvä, mutta sitoutuminen (kokemusta muutaman vuoden suhteesta on) tukahduttaa luovuutta ja ahdistaa ja on ihan kamalaa... Ristiriitaista!!!!
Joo, kuulostaapa tutulta!! Olen jousinainen. Suhteen alussa se turvallisuuden tunne tuntuu hyvältä ja ei saa tarpeekseen toisen näkemisestä, mutta sitten rutiini alkaa ahistaa ja toisen kiltteys.
Mulla on ollut 2 etäsuhdetta (kalat ja kauris) ja sinänsä etäisyys antaa vapautta ja omaa tilaa/aikaa. Mutta erityisen pahana olen kokenut jälleennäkemiset jolloin mies syöksyy heti mun reviirille ja se ahdistaa ihan suunnattomasti kun ei saa rauhassa lähestyä. Olen huomannut, että mies loukkaantuu eikä ymmärrä tilantarvettani.
Olen tullut siihen tulokseen, että en varmaan voi koskaan asua kenenkään kanssa ja viimeisimmän suhteen jälkeen olin niin burnoutissa ja ahdistunut, että nyt vaan nautin itsenäisyydestä ja yksinolosta!!! Taitaa mennä 3 vuoden sykleissä tarve seukata ja tarve olla yksin.
Tuntuu vaan, että haluaa tehdä miljoona asiaa elämässään ja siihen on vaikea sovittaa toista ihmistä, ainakin jos tämä ei ole kovin itsenäinen, aktiivinen ja oma-aloitteinen. Kun ei itekään tiedä minne on elämässään menossa, niin vaikea siihen on ottaa toista, jolle ei voi luvata yhtään mitään pysyvyyttä. Lienee jousmiehen elämän perusristiriita?!
Mulla on niin sama ongelma kuin sullakin... Me ollaan seurusteltu jo 6 vuotta, mut koko sen ajan oon vaan ajatellu, et oisko parempi ilman?! Mutta silti ns.rakkaus on voittanut sen tunteen.. Ehkäpä me joskus sopeudumme suhteeseen täysin?! Ehkä...
Tai sitten et. Minä EN ole sopeutunut vieläkään,takana on 23 vuotta jos ei turhaa niin harhaa, sillä vieläkin tuntuu vapaudenkaipuu painona suhteessa. Syy ei ole minun.