Kurpizza herää sohvalta. Hänellä on jotenkin outo olo eikä hän muista, miten hän on joutunut tähän tilanteeseen. Kurpizza katselee ympärilleen. Paikka näyttää ränsistyneeltä. Ympärilllä hyörii paljon ihmisiä, jotka ovat pukeutuneet oudosti ja joiden puheessa ei ole mitään tolkkua. Ilmanlaatukin vaikuttaa huonolta, ja Kurpizzaa yskittää. Mihin hän on oikein joutunut?
Kurpizza lähtee kävelemään ja pian hän älyää olevansa jollakin oudolla keskustelupalstalla. Kaikki ihmiset hänen ympärillään ovat outoja, eikä hän tiedä, minne menisi. Yhtäkkiä Kurpizza huomaa Nassen ja menee tämän luo. Ilahtuneena hän tervehtii Nassea ja kysyy: ”Tiedätkö, missä oikein olemme?” Vastaukseksi hän saa vain: ”En.” Kurpizza selittää, kuinka hän ei muista ollenkaan, miten on joutunut tänne. Hän sanoo Nasselle: ”Tule. Etsitään tälle paikalle nimi.” Nassea vaikuttaa kuitenkin kiinnostavan vain ryyppääminen, ja hän on niin kännissä, ettei hänen puheestaan tahdo saada mitään selvää.
Kurpizza lähtee etsimään, löytäisikö hän muita tuttuja. Ilahduksekseen hän löytää Vehin, Trotskin ja Biologinalun. Heilläkään ei kuitenkaan ole selitystä paikalle tai sille, miten tänne on ylipäätään jouduttu. Veh selittää, ettei hän muista mitään muuta kuin nähneensä unia neitokakaduista ja suolistolaisista, mutta sitten hän yhtäkkiä heräsi tässä paikassa. Trotski ja Biologinalkukin ovat aivan ymmällään.
Vähitellen paikalle ilmestyy muitakin Pulinoiden vakkareita. Kellään ei ole selitystä tilanteelle. Yhteistuumin vakkarit päättävät lähteä selvittämään, mille palstalle he oikein ovat joutuneet. Mistään ei vain tahdo löytyä paikalle nimeä, eivätkä suolistolaiset kehtaa myöskään kysyä keneltäkään – heitähän pidettäisiin aivan tyhminä. Sitä paitsi muiden ihmisten jutuissa, joita he kuulevat, ei ole järjen hiventäkään.
Ilmanlaatu on niin huono, että suolistolaisia yskittää. Ohikulkijoilla näkyy hengityssuojaimia. Herra X päättelee, että kyseessä on varmaankin savusumu. Palstan täytyy sijaita jossain suuressa kaupungissa. Hengittäminen alkaa käydä yhä vaikeammaksi, mutta yhtäkkiä Sinisiipinen hoksaa, että hänellä on repussaan hengityssuojaimia. Hän ei muista pakanneensa sinne koskaan niitä, mutta joka tapauksessa ne tulevat tarpeeseen, ja muut kiittelevät Sinisiipistä. ”On se kyllä kumma, kun ei tässä paikassa ole edes ilmastointia, joka suodattaisi ilmasta epäpuhtaudet, vaan sisälläkin joudutaan käyttämään hengityssuojaimia”, Siiliö päivittelee.
Assassin huomaa palstan talon ulko-oven. Suolistolaiset päättävät suunnata ulos. ”Katsokaa, mitä tuolla lukee”, huudahtaa Veh osoittaen samalla ulko-oven yläpuolelle. Siellähän komeilee teksti: ”Suomi 24: Huuhaa”. ”Eihän tämä voi olla Huuhaa”, huudahtaa Trotski ja jatkaa: ”Ei Huuhaa ole tällainen. Tämä paikkahan on aivan ränsitynyt ja piha on täynnä romua ja roskaa. Tuntemamme Huuhaa on paljon siistimpi.” Suolistolaiset kuitenkin tunnistavat paikan, ja heidän on vain uskottava, että se on Huuhaa.
”Mitä teemme?” Jokutyyppi kysyy. ”Lähdetään takaisin Pulinoihin”, ehdottaa Ocean. Ehdotus saa kannatusta, ja niinpä suolistolaiset lähtevätb luotsien johdolla vaeltamaan kohti Pulinoita. Yhtäkkiä Santiny hoksaa, että Nasse jäi pois matkasta. Hän menee takaisin Huuhaalle ja hakee Nassen, joka on niin humalassa, että sammuu. Suolistolaiset laittavat Nassen kärryyn, jota vetävät Assassin ja Israelin tukija.
Matkalla suolistolaiset ylittävät joen, jonka vesi vaikuttaa hyvin saastuneelta. Ilmanlaatu käy vähän paremmaksi, kun he pääsevät pois kaupungista hieman harvempaan asutulle alueelle. Joka paikassa lojuu roskia, ja maisema näyttää hyvin ankealta. ”Tässä on jotakin todella outoa”, sanoo Biologinalku. ”Miten mikään paikka voi olla näin saastunut”, ihmettelee Fnfn. ”En voi uskoa tätä. Vaikka kävele,mme nyt metsän keskellä ja on loppukevät, mistään ei kuulu linnunlaulua.” sanoo Herra X.
Sulistolaisten hämmennys vain kasvaa, joten Sinisiipinen ostaa sanomalehden. ”Jospa tästä selviäisi jotakin”, hän sanoo. Jokutyyppi lukee sivun yläreunasta: ”tiistai 20. toukokuuta 2200”. ”Voiko tämä olla totta. Olemme tulevaisuudessa.” sanoo Kurpizza. ”Se kyllä selittäisi paljon”, Siiliö toteaa. ”Mutta eihän tulevaisuus saa olla tällainen”, sanoo Veh.
Sanomalehti paljastaa suolistolaisille, että nälänhätä vaivaa laajoja alueita aavikoitumisen ja ryöstöviljelyn aiheuttaman viljelymaan pilaantumisen seurauksena. Tämä puplestaan aiheuttaa paljon sotia. Paljon ihmisiä kuolee sodissa ja aliravitsemukseen, ja monet ovat joutuneet jättämään kotinsa paikan elinkelvottomuuden vuoksi. Ilmastonmuutosta käsittelevästä artikkelista selviää, ettei napajäätiköitä enää ole. Sivut täyttyvät sota-, ympäristötuho- ja muista karmeista uutisista.
Kurpizza lähtee kävelemään ja pian hän älyää olevansa jollakin oudolla keskustelupalstalla. Kaikki ihmiset hänen ympärillään ovat outoja, eikä hän tiedä, minne menisi. Yhtäkkiä Kurpizza huomaa Nassen ja menee tämän luo. Ilahtuneena hän tervehtii Nassea ja kysyy: ”Tiedätkö, missä oikein olemme?” Vastaukseksi hän saa vain: ”En.” Kurpizza selittää, kuinka hän ei muista ollenkaan, miten on joutunut tänne. Hän sanoo Nasselle: ”Tule. Etsitään tälle paikalle nimi.” Nassea vaikuttaa kuitenkin kiinnostavan vain ryyppääminen, ja hän on niin kännissä, ettei hänen puheestaan tahdo saada mitään selvää.
Kurpizza lähtee etsimään, löytäisikö hän muita tuttuja. Ilahduksekseen hän löytää Vehin, Trotskin ja Biologinalun. Heilläkään ei kuitenkaan ole selitystä paikalle tai sille, miten tänne on ylipäätään jouduttu. Veh selittää, ettei hän muista mitään muuta kuin nähneensä unia neitokakaduista ja suolistolaisista, mutta sitten hän yhtäkkiä heräsi tässä paikassa. Trotski ja Biologinalkukin ovat aivan ymmällään.
Vähitellen paikalle ilmestyy muitakin Pulinoiden vakkareita. Kellään ei ole selitystä tilanteelle. Yhteistuumin vakkarit päättävät lähteä selvittämään, mille palstalle he oikein ovat joutuneet. Mistään ei vain tahdo löytyä paikalle nimeä, eivätkä suolistolaiset kehtaa myöskään kysyä keneltäkään – heitähän pidettäisiin aivan tyhminä. Sitä paitsi muiden ihmisten jutuissa, joita he kuulevat, ei ole järjen hiventäkään.
Ilmanlaatu on niin huono, että suolistolaisia yskittää. Ohikulkijoilla näkyy hengityssuojaimia. Herra X päättelee, että kyseessä on varmaankin savusumu. Palstan täytyy sijaita jossain suuressa kaupungissa. Hengittäminen alkaa käydä yhä vaikeammaksi, mutta yhtäkkiä Sinisiipinen hoksaa, että hänellä on repussaan hengityssuojaimia. Hän ei muista pakanneensa sinne koskaan niitä, mutta joka tapauksessa ne tulevat tarpeeseen, ja muut kiittelevät Sinisiipistä. ”On se kyllä kumma, kun ei tässä paikassa ole edes ilmastointia, joka suodattaisi ilmasta epäpuhtaudet, vaan sisälläkin joudutaan käyttämään hengityssuojaimia”, Siiliö päivittelee.
Assassin huomaa palstan talon ulko-oven. Suolistolaiset päättävät suunnata ulos. ”Katsokaa, mitä tuolla lukee”, huudahtaa Veh osoittaen samalla ulko-oven yläpuolelle. Siellähän komeilee teksti: ”Suomi 24: Huuhaa”. ”Eihän tämä voi olla Huuhaa”, huudahtaa Trotski ja jatkaa: ”Ei Huuhaa ole tällainen. Tämä paikkahan on aivan ränsitynyt ja piha on täynnä romua ja roskaa. Tuntemamme Huuhaa on paljon siistimpi.” Suolistolaiset kuitenkin tunnistavat paikan, ja heidän on vain uskottava, että se on Huuhaa.
”Mitä teemme?” Jokutyyppi kysyy. ”Lähdetään takaisin Pulinoihin”, ehdottaa Ocean. Ehdotus saa kannatusta, ja niinpä suolistolaiset lähtevätb luotsien johdolla vaeltamaan kohti Pulinoita. Yhtäkkiä Santiny hoksaa, että Nasse jäi pois matkasta. Hän menee takaisin Huuhaalle ja hakee Nassen, joka on niin humalassa, että sammuu. Suolistolaiset laittavat Nassen kärryyn, jota vetävät Assassin ja Israelin tukija.
Matkalla suolistolaiset ylittävät joen, jonka vesi vaikuttaa hyvin saastuneelta. Ilmanlaatu käy vähän paremmaksi, kun he pääsevät pois kaupungista hieman harvempaan asutulle alueelle. Joka paikassa lojuu roskia, ja maisema näyttää hyvin ankealta. ”Tässä on jotakin todella outoa”, sanoo Biologinalku. ”Miten mikään paikka voi olla näin saastunut”, ihmettelee Fnfn. ”En voi uskoa tätä. Vaikka kävele,mme nyt metsän keskellä ja on loppukevät, mistään ei kuulu linnunlaulua.” sanoo Herra X.
Sulistolaisten hämmennys vain kasvaa, joten Sinisiipinen ostaa sanomalehden. ”Jospa tästä selviäisi jotakin”, hän sanoo. Jokutyyppi lukee sivun yläreunasta: ”tiistai 20. toukokuuta 2200”. ”Voiko tämä olla totta. Olemme tulevaisuudessa.” sanoo Kurpizza. ”Se kyllä selittäisi paljon”, Siiliö toteaa. ”Mutta eihän tulevaisuus saa olla tällainen”, sanoo Veh.
Sanomalehti paljastaa suolistolaisille, että nälänhätä vaivaa laajoja alueita aavikoitumisen ja ryöstöviljelyn aiheuttaman viljelymaan pilaantumisen seurauksena. Tämä puplestaan aiheuttaa paljon sotia. Paljon ihmisiä kuolee sodissa ja aliravitsemukseen, ja monet ovat joutuneet jättämään kotinsa paikan elinkelvottomuuden vuoksi. Ilmastonmuutosta käsittelevästä artikkelista selviää, ettei napajäätiköitä enää ole. Sivut täyttyvät sota-, ympäristötuho- ja muista karmeista uutisista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suolistolaisia kauhistuttaa, miten tähän tilanteeseen on tultu. Biologinalku ja Herra X kauhistelevat sitä, mitä heidän rakkaille retkipaikoilleen on mahtanut tapahtua samoin kuin Sinisiipinen, joka ei ole nähnyt perhosen perhosta. Ahdistus valtaa suolistolaiset, mutta lopulta he pääsevät Pulinoihin. Siellä näky on yhtä lohduton kuin muuallakin.
Suolistolaiset alkavat tuskastua toden teolla. Onko tämä todellakin Maan tulevaisuus. Kaikki tuntevat piston sydämessään. Tähänkö ihmisten itsekäs toiminta todellakin johtaa? ”Tämä ei saa olla totta”, julistaa Biologinalku ja jatkaa: ”Jos vielä pääsemme omaan aikaamme, meidän – ja kaikkien muidenkin – velvollisuutemme on estää tämä kohtalo. Tulevaisduus on meidän kiäsissämme.” Kaikki suolistolaiset päättävät parantaa tapansa, ja samalla todellisuus sumenee heidän silmissään.
Loppu.
Tästähän olisi saanut oikein mahtavan ja pitkän tarinan, mutta olihan tämä hyvä näinkin.
Gäh, suorastaan jännittävä alku, mutta loppu oli hienoinen pettymys.... Hyvä tarina kuitenkin.
Toivottavasti tuollaiseen kuntoon planeettamme ei menisi. Pani miettimään kyllä luontoakin.
Hyvä tarina, joka ottaa kantaa tärkeisiin asioihin!
Loppu vähän liian aikasin