on kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä epävakaa persoonallisuus.
Haittaako jos kaivatullasi
Kysymys.
46581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Se on jonkun muun ongelma se. Ei hän minua kaipaa.
Ei hänellä ole. Mutta jos olisin ihastunut ja kenties rakastunut, ei se estäisi.
Riippuu miten ne ilmenevät. Ja miten ne ovat diagnosoitu. Jos lääkäri on antanut leiman otsaan parilla käynnillä, saattaa kyse olla lääkärin epäpätevyydestä.
mäinen, onnekseni kuitenkin leivempi tyyppi2. On jotain toivoa työelämässä selvitymisestä ja esim. perheen perustamisesta. Joskus voi riippua kuulemma lääkäristä, kumma diagnoosin ihminen saa. Mielestäni epävakaudesta, kun ei ole nyt kuitenkaan itselläni diagnosoituna, voi "oppia" pois esim. terapiatyöskentelyn myötä. Joskin jossain määrin sitä epävakautta voi ilmetä kaksisuuntaisuuden vuoksi. Mutta kun elämän palautuu mallillleen (kriisin ja traumatisoituminsen - kun siihen saa apua, jälkeen - ), senkin sairauden kanssa voi oppia elämään täspainoista elämää.
Kun on sinut sairautensa kanssa, auttaa asiaa paljon. Moni varsinaista kaksisuuntaista sairastava ei hyväksy (einätkä koskaan tule hyväksymään sairauttaan). Bilttävät ja juovat, vaikka juuri sellainen ei sovi sairauden kanssa. Joten ihmekö, jos elämä on vuoristorataa. Lähtökohdat jos/kun on kohdillaan, on jo askeleen edellä -
Hmmm, sanotaanko näin, että haasteita riittäisi. Mutta kaikissa ihmisissä on omat haasteensa, minussakin. :)
Aika monella taitaa olla,mutta jos on kovin vakavaa sorttia niin koko suhde saatta olla epävakaa...
tottuu...
Ei voi mitään, mutta haittaisi.
olen itsekin aika ailahtelevainen.
Mielenterveyshäiriö on jotain muuta kuin "ailahtelevaisuus". En tosin tiedä minkä asteinen ko. henkilöllä on.
En omasta mielestäni ole aina epävakaa, joskus. Niin kai kaikki ovat. Ja toiseen on lääkkeet.
Jos olet nuori, nuo saattaa korjaantua ihan sillä, että vietät säännöllistä elämää, et juo alkoa, syöt terveellisesti, et syö sokeria ja pullamössöä, etkä juo kahvia.
Liian monelle diagnosoidaan noita mielialasairauksia, johtuen huonoista elintavoista. Oikeasti pitäisi tarkistaa elintavat ensiksi ja vasta kun ne on olleet hyvällä mallilla ainakin 6 kuukautta, sitten vasta tarkkailla sitä käytöstä...
Mut hei, eihän niin tehdä, koska silloin jäis lääketehtailta niiden rahat saamatta.
Musta riippuu millä tavalla itse suhtautuu sairauteen. Ottaako vakavasti ja hoitaa tarvittaessa. Ei toisen puolesta voi ottaa vastuuta. Enkä halua elää sairauden kanssa. Tämä ei tarkoita ettenkö voisi elää ihmisen kanssa jolla on sairaus. Tämä kohta lue tarkasti.
Siitä oon varma ettei kukkulaa ja töyssyä tulis muutenki. Mut suhdeasiat ja henkinen hyvinvointi on kaksi erillistä asiaa. Itse oon satsannu omaani. Ei sillä etteikö sekin voi aina huonota. Ei elämästä tiedä.
Hyvä vaan kun en minäkään mikään järkiihminen ole.
:( niin se vaan menee.
joskus tuntuu kuin kaikilla täällä olisi... kysyy ihmiseltä mikä on
vittu jos se se.........!!!!!!!!! saa kuulla.
Ei siitä varmaan oikeen mitään tulisi, kun itselläkin on nuo molemmat.
Kaikkea ei kannata uskoa. Ei siinä jos rakkaudesta kyse.
Toivottavasti minun kaivattuni ei hylkää minua noiden takia. Noiden lisäksi mulla on ollut sitä, että pelkää hylätyksi tulemista.
en aio hylätä sinua ikinä. ♡
:)
https://m.youtube.com/watch?v=j1CN7nCRqjg
Haittaa.
No tuskinpa sairaanhoitajaksi. Haloo.
ihmistä pahenna..ehkä vaan tekee nöyremmäksi ja osaa arvostaa elämää sinänsä. Ei haittais
pahin mahdollinen
Kaikki mielenterveyshäiriöt alkoholismi mukaanlukien haittaa, jos niihin ei hae apua. Muuten rakkauttaan ei voi valita.
Eipä haittaisi. Ihminen on ihminen sairauksilla tai ilman niitä.
Haittaa.
Ei haittaa. Ei ole itelläkää kaikki muumit laaksossa
Nuo ovat kyllä sellainen mielenterveyshäiriöiden kauhukombo, että todellakin haittaa - anteeksi vaan.
Nimim. Kokemusta on
Kyllä haittaa.
Ei lainkaan koska itselläni on lehmän hermot, rutkasti aikaa masentuneeen paijailuun ja lempimiseen, niin epävakaalta kuin se kuulostaakin
Pysytkä mukana maanisessa vaiheessa? Se voi käydä läheisten voimille yhtä lailla.
kun pitää itsestään huolta sairauden kanssa, maniavaiheetkin pysyy hallinnassa. Helppo itselläni sanoa, koska ollut vain hypomaniaa (sairauden lievempi tyypi2). Siis 2 selkeää hypomaniajaksoa 5 vuoden aikana. Toinen tänä keväänä, ensimmäinen 4,5 vuotta sitten - ja sen myötä diagnoosi asetettiinkin. Täytyy tulla se ensimmäinen selkeä maaninen tai hypomaaninen jakso. Oma sairauteni painottuu siis hyvin vahvasti sinne masennuksen puolelle. (Ja siitä oli jo kysymys ennen tämänkin diagnoosin saamista). Lääkehoito kuitenkin tasaa sitä, ja pimeänä aikana minimiannos masislääkeettä mielialaa tasaavan lisäksi. Enempiä droppeja en käytä. Pahimmillaan ihmisillä käytössä yhdessä "sitä ja tätä." Terapiaa aina tarvittaessa.
Tärkeää on hidastaa elämää, olen ainakin itse havainnut. Liian kiihkeä elämänrytmi saa maniaa aikaiseksi. (Monet eivät tajua?, että tärkeä on myös yöllä nukkuminen, Itsestään selvyys täytyis sairastaville olla. Yöelämä ei siis käy. Jo lääkkeet väsyttävät, kun illalla ottaa. Ja lääkkeiden kanssa ei tietenkään alkoholia saa läträtä. Eipä sillä, itse olen absolutisti - ollut jo muistakin syistä.) Yksinkertaisesti energiani eivät sairauden myötä edes riittäisi "kokoajan menemiseen". Itse olen jo tuosta syystä valinnut elämäntavakseni tietyllä tapaa downsiftauksen.
Tärkeää keskittyä elämässä olennaiseen, ja siihen että on tarpeeksi vapaa-aikaa työstä ja opiskelusta, jotta on välillä on myös aikaa olla vaan. Parasta hermojen leputusta, kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ja kun on vielä tuo HSP. :) Ja ihmissuhteita ei saa unohtaa. Niissäkin on hyvä keskittyä laatuun määrän sijaan, olen huomannut. Ihmismassoja, varsinkin ruuhkia ja väentungoksia on usein vaikea sietää. Siksi mua ei oikein kiinnosta kaupunkilomat suurkaupungeissa (ainakaan tällä hetkellä), mielummin matkustaisin korpeen tai vaikka saaristoon. Ja hulluille päiville yms. en newer lähde! Kirjamessut asia erikseen, kun on fokus kunnossa. :)
oma sairauteni painottunut masenuksen puolelle, ja viimeaikoina oikein vahvastikin. Nyt näkyy tunnelin päässä valoa. Jo helpotti. Palstailuunkaan ei enää tarvetta tämän keskustelun myötä. :)
Haittaisi, ongelmia muutenkin tarpeeksi,ota siihen sitten vielä joku seinähullu..
koko ajan olen epävakaa.
Vatupassilla sen todistin.
En myöskään kävele koskaan suoraan.
Turn off, ehdottomasti. Mulla ei ole niin vahva hoivavietti.
hetkensä, sillä "vahvallakin". Heikkous ja vahvuus voi ilmetä niin eri tavoin ihmisessä. Joskus auttajastakin voi tulla autettava. Ja kun toipuu, voi hän olla tuki ja kallio hänelle, joka "luuli seisovansa omilla jaloillaan".
Koskaan ei tiedä - sairastua voi kuka vaan. Elämästä ei voi tietää, mitä se heittää itse kunkin eteen.
Siksi on hyvä "pienenä" näissä asioissa.
siis näissä asioissa, nöyränä. :)
luonteellani sanoisin että ei kannata olen melko vaativa muutenkin, voidaan olla ystäviä jos pidät turpasi kiinni etkä auo päätäsi
Tiedän sinulla olevan mol ja vähän muutakin, outolintu
Haittaa tosiaan! Se on EI!
Teet muidenkin elämästä vuoristorataa, hiljennä vähän, se kuluttaa kaikkia
maina päällä? Olettaen tietenkin, että tiedät / tunnet kuka aloittaja on - :D Ja näitä "tietäjiähän" riittää!