Kerrotko miten ja millä perusteilla teidän uusperheenne elinkustannukset (asunto ja ruokamenot) jaetaan.
Olemme miettimässä oikeudenmukaista keinoa menojen jakamiseen.
Perheessämme asuvat jatkuvasti minun kaksi isoa lastani ja joka toinen viikonloppu vierailee mieheni kolme kouluikäistä lasta luonamme.
Asumiskulut jaamme puoliksi, mutta itseäni lähinnä mietityttää ruokamenojen ositus. Pikkupirpanoiden ruokkimiseenhan ei niin paljoa kulu, kuin isompien, melkein aikuisten lasten.
Olemme miettimässä oikeudenmukaista keinoa menojen jakamiseen.
Perheessämme asuvat jatkuvasti minun kaksi isoa lastani ja joka toinen viikonloppu vierailee mieheni kolme kouluikäistä lasta luonamme.
Asumiskulut jaamme puoliksi, mutta itseäni lähinnä mietityttää ruokamenojen ositus. Pikkupirpanoiden ruokkimiseenhan ei niin paljoa kulu, kuin isompien, melkein aikuisten lasten.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...meillä asuu minun kaksi lasta (3v ja 5v) ja mieheni 7v poika koko ajan. Olemme alusta asti laittaneet yhteiselle tilille molemmat saman verran kuussa ja maksaneet sieltä kaikki maksut. Näin on meidän mielestä helpointa, kun todealla vaikeata miettiä esim just ruokakustannuksia. Meilläkin mies ja hänen poika syövät niin paljon enemmän kuin minä ja lapset, että järki menisi, jos ne kustannukset pitäisi jakaa.
Toiseksi minä saan lapsistani elatusapua ja mieheni pojalle tulee lapseneläkettä (äiti kuollut) ja kaikki nämä rahat menevät myös samalle tilille ja niitä käytetään kaikkien joka päiväiseen elämiseen.
Näin meillä, en tiedä kuinka muilla.
Asu mies hänen poikansa,minä ja minun 3 lasta.Alusta asti mieheni sanoi,ettei ruveta laskemaan kuka syö ja mitä,kuka käyttää sähköä ja kuinka paljon,koti on yhteinen yritys ja puoliksi kaikki laitetaan.
Meillä on ruokatili,joka maksetaan puoliksi.Turha tehdä riitaa pikkuasioista,helpointa puolittaa kaikki.Riippuu tietenkin,mtä keskenään sovitte,sehän on tärkeintä ettei kumpikaan tunne joutuneensa väkisin "maksumieheksi"
meillä myös kaikki menee luonnostaan. Kumpikin maksaa sen mukaan mitä on varaa. Koska minä olen kotona maksan hieman vähemmän, mutta olen yrittänyt huolehtia siitä, että suurinpiirtein puoliksi menisi. Mies maksaa yhteistä taloamme ja minä puolestani autoa ja juoksevia menoja. Kännykkälaskut molemmat maksaa itse. Lastemme hankinnat olemme hoitaneet itse kumpikin tahollaan, mutta nekin ovat nykyään menneet sekaisin.
Ei niistä raha-asioista tarvitse suurta numeroa tehdä. Yhteistuumin sopii vaan kaikesta.
eli laskut maksetaan sieltä tililtä missä
rahaa milloinkin on.
Ruokaostot teen minä,mutta minulla on
vapaa käyttöoikeus miehen tiliin.
Meillä kaikki asumiseen liittyvät kustannukset jaetaan puoliksi.
Mutta minua mietityttää tällainen asia.
Olemme avopari, eikä meillä ole aikomusta avioitua, eikä hankkia yhteisiä lapsia.
Minulla ei ole omia lapsia, miehelläni on ed. liitosta yksi.
Miten käy, jos miehelleni sattuu jotain (kuolemantapaus)...voiko hänen exänsä tulla tyhjentämään vuokra-asuntomme irtaimistosta, tavallaan isänperintönä? (Exä ei ole ollenkaan mukava ihminen, häneltä tällainen voisi onnistua)
Olemme suunnitelleet oman asunnon hankkimista. Minkälaiset paperit minulla pitää olla, etten joudu vaikeuksiin?
Kyllä ex voi tulla tyhjäämään huushollianne, ei tietenkään sinun tavaroitasi ja jos vielä asuisitte miehesi omistamassa asunnossa, niin asunto menisi alta. Jos aiotte ostaa asunto-osakkeen, niin kauppakirjassa teidät molemmat nimetään omistajiksi ja jos ei ole mitään erityistä syytä jakaa muuten kuin puolet ja puolet, kauppakirja riittää. Nämä avoliitot ovat näissä asioissa kimurantteja ja joskus yllätyksiäkin tuottavia. Tuolla jossain on neuvottukin säästämään kaikki maksutositteet isommista hankinnoista.
Olen kuullut, että ellei minulla ole omista tavaroistani mitään todistetta, että ne ovat minun...Exä voi viedä kaiken?!!!
Eihän kellään voi löytyä moisia kuitteja!
Kunhan taloa ollaan ostamassa, on varmaan parempi käyttää lakimiespalvelua apuna!
En haluaisi oppia kantapään kautta näitä asioita...
Jos omistat puolet tai kolmanneksen tai jonkin verran asunnosta / huoneistosta, ja avomiehesi omistaa sen loppuosan.. avomiehen kuollessa hänen osuutensa perii hänen rintaperilliset eli lapset. Jos lapset ovat alaikäisiä, heillä on edunvalvoja, joka tässä tapauksessa on lapsen äiti.
Äidillä ei siis ole osaa eikä arpaa lapsen isän omaisuuteen. Ne kaikki periytyy lapsille. Jos summa ylittää tietyn, on äiti velvollinen ilmoittamaan joka vuosi viranomaisille, missä ja miten ovat hoidossa lasten rahat ja varat. Isän perintö on sijoitettava siten, että se tuottaa - esim. aso-asuntoa ei ole lupa ostaa, mutta omistusasunto on, koska se on myös sijoitus, aso-asunto ei.
Kun lapsi on täysi-ikäinen, hänellä on lain suoma oikeus vaatia itselleen asianmukaisine korkoineen tämä isältä peritty omaisuus tai raha tai mikä tahansa.
Avomiehesi omaisuus siis menee lapselle. Edunvalvojana hänen äitinsä ei saa itselleen mitään.
Irtaimistoon ei ole mitään asiaa kenelläkään ennen perunkirjoituksia, jossa selvitetään kuka omistaa mitäkin.
Voi silti olla, että joudut myymään sen asunnon, ja etsimään itsellesi oman ja toisen.. mutta omasi saat siitä kyllä pois - jos vaan nimet on paperissa.
Sen sijaan jos isällä on pelkkää velkaa, ei alaikäinen lapsi peri näitä velkoja. Lapsen edunvalvoja eli tämä äiti on velvollinen huolehtimaan, että perunkirjoitus hoidetaan ajallaan. Jos hän ei huolehdi siitä, velat lankeavat edunvalvojan eli äidin maksettavaksi. Kuulostaa hullulta, mutta on totta.
Ei siis pidä ihmetellä, jos exät alkavat hoitamaan vauhdilla näitä asioita. Kyseessä ei ole rahanahneus tai hinku saAda lasten isän omaisuus itselleen, vaan vain se, ettei haluta exän velkoja itselle maksettavaksi. Lapselle tulevaan omaisuuteen tai edes henkivakuutusrahoihin ei lapsen huoltajalla = eduvalvojalla ole mitään asiaa, sillä rahat on oltava lapselle antaa kun lapsi on täysi-ikäinen !
Kannattaa tehdä muuten huoltajuustestamentti avoliitossa ollessa. Esim. oikeus asua asunnossa niin kauan kuin puoliso haluaa.
Mieheni on tehnyt minulle ja minun edukseni tämmöisen testamentin, jolla hän turvaa minun ja yhteisen lapsemme asumisen asunnossa, jonka hän omistaa. Minä en omista tästä mitään. Olemme avoliitossa. Hänellä on myös lapsia edell. liitosta ja lapsilla äiti, joka taatusti haluaa "omansa" pois... ja vaikka laki on suojana, ettei kukaan "rahanahne" vedä välistä lapselle kuuluvaa, on aina se vaara että avopuoliso (joka ei omista mitään) jää asunnottomaksi...
En tiedä tämän testamentin sisältöä enkä haluakaan tietää, Sen verran tiedän että jonkinlainen on. Tai hän vihjasi siitä. Ilmoitin etten halua kuulla..
Onpa kaunis ele mieheltäsi tuo testamentti!
Sillähän vaan halutaan turvata jäljelle jäävän puolison edut, näitä rahanahneita ja katkeria exiä vastaan.
Asia pitäisi meilläkin ottaa puheeksi...mutta mikähän olisi sopiva hetki?
Eihän näitä asioita kauheasti haluaisi miettiä etukäteen...
Kiitos vaan.
Otan asian puheeksi mieheni kanssa.
Muutenkin avoliitossa asuvat: kerätkää vaan kaikki kuitit mappiin talteen, niin tiedätte mahdolisen eron tullessa, mitä olette todella maksaneet ja mitä ette. On pieni vaiva koota kuitit talteen. Minä teen näin, ettei tarvitse tapella mikäli joskus eroan.
Minulla ja miehelläni on kaksi lasta. Meillä käy säännöllisesti mieheni kolme lasta edellisestä avoliitostaan, joihin nähden hän on elatusvelvollinen.
Me olemme naimisissa ja meillä on yhteinen perhe. Eli kaikki tulot ja menot ovat yhteisiä. Se maksaa, jonka tilillä on rahaa, oli kysessä minä meno tahansa.
Meillä toimitaan samalla periaatteella. Se maksaa, jolla on sillä hetkellä rahaa.
Emme ole naimisissa, olemme avoliitossa. Lapsia on yhteinen ja kummallakin edell. liitosta lapsia.
Semmonen hienosäätö on, että mies maksaa asumisen. Näin siksi, että asunto on miehen nimissä.
Minä maksan ja ostan ruuan ja lapsille (omalle ja yhteiselle) vaatteet. Viikonloppulapsille ostin aiemmin vaatteita myös, mutta en enää.
Joudun käymään välillä miehen pussilla siitä syystä, että olen hoitovapaalla eikä tämä summa riitä kunnolla edes perheemme ruokamenoihin.
Kunhan palaan töihin, on tarkoitus että otan osan lainasummasta kontolleni ja siten myös omistajuutta asunnosta. Ja maksan tiettyjä laskuja - tasaamme siis kuluja paremmin - nyt mies maksaa valtaosan, koska hänellä on enemmän tuloja ja minulla vaan se 300 e / kk plus lapsilisät x 2.
Olemme miettineet miten normaaliperhe toimii. Kummallakaan kun ei ole mallia aiemmista siitä, miten se menisi että olisi oikeudenmukainen.
Mutta sen me tiedämme kokemuksesta, että se EI TOIMI, että KAIKKI JAETAAN TASAN PUOLIKSI !! Että minä ostan verhot olohuoneeseen ja pyydän mieheltä puolet summasta. Että tulen kotiin ruokakaupasta, ja sanon, että no niin, kauppaan meni 30 e, olet mulle velkaa 15 e.
Silloinhan miehenkin pitäisi vastaavasti vaatia naiselta puolitusta autokuluista: no niin, pesin ja vahasin auton, summa on tämä, anna puolet, koska sinäkin käytät autoa tai vähintään istut kyydissä tai ainakin meidän yhteiset lapset ovat siinä autossa....
Olen vain miettinyt, kun kumpikin haluaa kuitenkin säilyttää ns. omat rahat. Yhteiselle tilille olisi tarkoitus kerätä jokin oikeudenmukainen (puolikas?) summa molemmilta josta elinkustannukset (yhteiset) menisivät. Ansaitsemme ihan mukavasti kumpikin. Emme tahdo tulevaisuudessakaan missään vaiheessa ruveta kinastelemaan rahasta, joten sen vuoksi haluamme varmistaa tälläiset asiat etukäteen.
En tahdo, että kukaan missään vaiheessa rupeaa laskemaan kenenkään syömisiä ja kuluttamisia. Uskon, että jos tälläiset asiat hoidetaan oikeudenmukaisesti niin riitoja ei pääse syntymäänkään. Jokainen varmaan käsittää, että kun asiat ovat hyvin ja rakkaus kukoistaa on helppo sopia asiat miten vain. Varaudunkin siihen, että tulee ne pahat päivät. Uskon, että ne tulevat ihan varmasti jokaiseen suhteeseen, enin sinisilmäisyys on rapissut...
Meillä asuu mieheni, yhteinen tyttäremme, minun tyttäreni ja joka toinen vkl tulee poikani käymään. Tulot menevät yhteen pottiin josta maksetaan kaikki menot, jos jotain jää niin sitten katsotaan mitä sillä tehdään.
Asun avomieheni kanssa. Hänellä on edellisestä liitosta kaksi lasta, jotka ovat meillä joka toinen viikonloppu. Yhteisiä lapsia ei ole. Yleensä kulut katsotaan niin että kumpikin maksaa jotain. Minulla on suurempi palkka, joten hoidan asumiskustannukset. Ruuat ja bensat maksaa se jolla nyt sattuu olemaan rahaa. Mieheni siirtää rahaa minun tilille yleensä tilipäivänään.
Kun lapset ovat meillä niin ostan myös heille ruuat siinä sivussa. Kun käymme jossain niin maksan joskus heidän kustannukset joskus isä maksaa. Muihin heidän kustannuksiin en suostu osallistumaan. Vaatteet ym. hoitaa äiti ja isä osallistuu tarpeen mukaan niihin. Tiedän että palkkani kiinnostaa exää, mutta sitä hän ei saa tietää. Tottakai ostan jotain pientä lapsille esim. kirpparilta. Synttäri- ja joululahjat hankitaan yhdessä, mutta hirveitä summia en niihin suostu laittamaan. Pidän lapsista kovasti, mutta en suostu "lypsylehmäksi".