Samat tekijät, kerrasta toiseen, kouluväkivaltatapauksissa. Kunnassamme nämä lapset eivät saa apua, miksi? Väkivaltaisia lapsia yritetään eristää mm. pienryhmiin, vaikka niissä ryhmissä olisi oikeus opiskella muidenkin tukea tarvitsevien (neurologiset sairaudet). Yläasteella käytöshäiriöiset (lääkitsemättömät ja terapiaa saamattomat tai hoidoissa olevat) eristetään oppimishäiriöisistä ja saadaan edes osalle porukkaa opiskelurauha. Tämäkin käytäntö ontuu riippuen kunkin vuoden oppilasaineksesta ja siksi osa nuorista ei sovellu noihinkaan ryhmiin. Ala-asteella nämä lapset sullotaan SAMAAN luokkaan pelkistä kustannussyistä. Oppimisella ja inhimillisyydellä ei noissa päätöksissä ole sijaa. Nytkin pienluokassa on avustaja, opettaja ja 4 lasta; liian hyvin on resurssoitu se ryhmä.
Somaattisen puolen potilaat laitetaan pikaisesti keskussairaalan osastoilta, kustannusten karsimiseksi, oman kunnan vuodeosastoille makaamaan. Tukea ja käyttäytymisen ohjausta tarvitsevat lapset laitetaan välineettöminä/keinottomina isoon kouluun. Muilla paikkakunnilla heitä oman pienluokan ope ja avustaja valvovat koko välitunnin ajan, mutta täälläkö mennään mieluummin masu täynnä opettajainhuoneeseen istumaan?
Vanhusten kohdalla kunta ei raski ostaa hoitopaikkaa esim. tehostetun valvonnan yksiköstä niin miten raskisi tehdä enempää väkivaltaistenkaan lasten auttamiseksi. Vanhukset makuutetaan kahdessa viikossa liikuntakyvyttömiksi, koska hoito vuoteeseen on helpompaa "hoitamista" kuin toimintakyvyn säilyttäminen ja lisääminen kuntoutuksella. Vasta nyt, suuren pakon edessä (valtionavustukset), ollaan toimitakulttuuria muuttamissa vanhusten kohdalla.
JOKA IKÄLUOKASTA tulee kouluun näitä kuumakalleja, usein jo synnytyksessä vaurioituneita muutaman pisteen lapsia, tai myöhemmin vaurioituneita. Keinoja heidän auttamisekseen ei ole, koska kunta on pieni (tietotaitoresurssit heikot) eikä tee yhteistyötä muiden vastaavien tahojen kanssa eri puolilla valtakuntaa saati istu koulutuksissa hyviä käytänteitä oppimassa. Hyvinvointiraporttia STM:öön väsäämään (vuosittain pari kolme), entisen virkamiehen (kouluttaja) kotiosoitteeseenkin niitä saa lähettää, sillä lakien ja asetusten todellisuus käytännön kentällä kiinnostaa tosi ammattilaista. Myös media on kiinnostunut tästä vaietusta ongelmasta (kuten aikoinaan oli itsemurhat).
Somaattisen puolen potilaat laitetaan pikaisesti keskussairaalan osastoilta, kustannusten karsimiseksi, oman kunnan vuodeosastoille makaamaan. Tukea ja käyttäytymisen ohjausta tarvitsevat lapset laitetaan välineettöminä/keinottomina isoon kouluun. Muilla paikkakunnilla heitä oman pienluokan ope ja avustaja valvovat koko välitunnin ajan, mutta täälläkö mennään mieluummin masu täynnä opettajainhuoneeseen istumaan?
Vanhusten kohdalla kunta ei raski ostaa hoitopaikkaa esim. tehostetun valvonnan yksiköstä niin miten raskisi tehdä enempää väkivaltaistenkaan lasten auttamiseksi. Vanhukset makuutetaan kahdessa viikossa liikuntakyvyttömiksi, koska hoito vuoteeseen on helpompaa "hoitamista" kuin toimintakyvyn säilyttäminen ja lisääminen kuntoutuksella. Vasta nyt, suuren pakon edessä (valtionavustukset), ollaan toimitakulttuuria muuttamissa vanhusten kohdalla.
JOKA IKÄLUOKASTA tulee kouluun näitä kuumakalleja, usein jo synnytyksessä vaurioituneita muutaman pisteen lapsia, tai myöhemmin vaurioituneita. Keinoja heidän auttamisekseen ei ole, koska kunta on pieni (tietotaitoresurssit heikot) eikä tee yhteistyötä muiden vastaavien tahojen kanssa eri puolilla valtakuntaa saati istu koulutuksissa hyviä käytänteitä oppimassa. Hyvinvointiraporttia STM:öön väsäämään (vuosittain pari kolme), entisen virkamiehen (kouluttaja) kotiosoitteeseenkin niitä saa lähettää, sillä lakien ja asetusten todellisuus käytännön kentällä kiinnostaa tosi ammattilaista. Myös media on kiinnostunut tästä vaietusta ongelmasta (kuten aikoinaan oli itsemurhat).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kouluissa ole suljettuja pienryhmiä ja kyseisessä luokassa opiskellaan erinäisistä, perustelluista syistä. Pienryhmän perimmäinen tarkoitus on auttaa oppilasta selviytymään peruskoulusta. Harva lapsi vaurioituu synnytyksessä, kyllä ne ongelmat johtuvat monesti ihan lapsen kasvatuksen laiminlyönneistä, valitettavasti. Toki turha sitä on yleistää kaikkiin, on tekijöitä joihin ei voi kukaan vaikuttaa. Ongelmat ovat hyvinkin yksilöllisiä. Mutta ehkäpä kannattaisi ensin oikeasti tutustua näihin paikkoihin, ennen kuin avaudutaan näinkin laadukkaassa ympäristössä.
Koulut ovat myös koulunkäyntiä varten, koulukunnottomien paikka on käsittääkseni jossain ihan muualla. Erityisopettajan, saati sitten avustajien koulutus ei ihan kata psykiatrian alaa.
6 §
Yhdenvertaisuus
"Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä."
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti."
Kyllä se on aina vanhemmissa syy jos lapsi oireilee!
Terapiaan pääsyä joutuu odottelemaan pitkäänkin. Eikä kaikille ole terapiasta
hyötyäkään. Kannattaisi kuitenkin selvityttää minkälainen lääkitys voisi auttaa.
Sekä tietenkin koittaa ohjata vanhempia käsittelemään käsissä olevaa ongel-
maa. Tärkeintä lienee kuitenkin asettaa lapsille rajat ja myös pitää niistä tiu-
kasti kiinni.
Suomessa on opetuksesta tullut kuilun yli hyppäämistä. Ei riitä että haltsee peruasasiat, vaan rimaa vedetään aina vain korkeammalle, niin kauan että sitten kamelin selkä katkeaa. Se sitten missä vaiheessa tuo katkeaminen tapahtuu, on yksilöllistä. Yhä nuoremmille opetetaan yhä vaikeakäsitteisempiä asioita ja heille asetetaan vastuuta, kuin aikuiselle. Pidetään saarnoja myöhästymisestä ja jälki-istuntoa voi tulla normaalista päivittäisasiasta, mikä sumentaa oikeudentajun. Ruoka ei saa olla enää hyvää, vaan sekin pitää vääntää mahdollisimman rationalisoiduksi, sillä eihän Unionilaitosmuottirobotti ole täydellinen, ellei polttoainekin ole samaa massaa kaikilla.
Johonkin pitäisi vetää inhimillisyyden raja ja se, että lapsikin saisi vielä kaikesta multimediahapatuksesta huolimatta olla oma itsensä, eli lapsi. Oppia olemaan ennen kaikkea ihminen.