Uusperheessä saattaa olla isovanhempia, joiden mahdollisuudet ja halukin tukea lastenlastensa elämää ovat kovin erilaiset. Miten lapset (ja vanhemmat) kokevat tilanteen jossa yksi leikki-ikäisistä lapsista saa omilta isovanhemmiltaan uusia vaatteita toisten pukeutuessa pääsääntöisesti perittyihin ja kirppikseltä ostettuihin vaatteisiin, tai yhdelle lapselle isovanhemmat hankkivat älypuhelimien tai kustantavat autokoulun joihin vanhemmilla ei ole varaa. Vai pitääkö isovanhempien luopua hankinnoista sille ikiomalle lapsen lapselle uusperheen lasten tasapuolisen kohtelun vuoksi?
uusperheen isovanhemmat
kysyvä
371455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Eikös jos eri äiti tai isä, niin kaikilla kuitenkin on omat isovanhempansa.
Riippuu kai vanhemmista miten he antavat lapsilleen ostella tavaroita.
Mitä varten muuten se yksi kulkisi vain vanhoissa ja kirppareilta hankituissa vaatteissa. Kai hänelle omat vanhempansa vaatteita ostelee. Ei kai ne vanhemmat odota että mummit ja vaarit ostelee.
Eiköhän se monessa perheessä mene että joitakin vaatteita annetaan isommalta pienemmälle. Ei sen tarvitse olla uusioperhe joka näin tekee vaan muutkin tekee.
No tämä alottaja on erinimimerkeillä kottanut väkisin vääntää uusperhe=kiusaaja perhe ja välillä hän on sadistinen uusikko sääntöjensä kanssa ja välillä jätetty yksin huoltaja
Niin kai. Yöllä miettii varmaan mitä aloituksi kantsii tehdä ja aamulla taas aloittaa. Mitäköhän kiksejä saanee kun jaksaa aina vain. Kai se jotain mielihyvää tuottaa. Joskus mietin että onkohan tuo ihminen ns. livenä vaaraksi toisille. En yhtään ihmettelisi. Sen tasoisia nuo kirjotelmat joskus ovat.
Tämä aloittaja on kyllä ensimmäisen kerran tällä keskustelupalstalla. Eli olen isovanhempi, ja haluan vilpittömästi auttaa vähävaraisten vanhempien hoivissa elävää lapsenlasta kuitenkaan loukkaamatta muita perheessä kasvavia lapsia. Siihen miksi perhe on uusioperhe tai miksi vanhemmat ovat vähävaraisia en ota kantaa, tarkastelen asiaa vain lasten edun kannalta. Rakentavia kokemuksia ja ajatuksia miten Tälläinen asia on eri perheissä ratkaistu, otan kiitollisuudella vastaan.
Uusperheissä saatetaan ajatella, että mummin ja vaarin pitäisi ostella samalla tapaa lahjoja uusikon ex-suhteen lapsille kuin omille lapsenlapsilleen. Täysin järjetön ajatuksenakin ja mahdotonkin.
Mummojen ja vaarien eläkkeet eivät ole suuren suuria ja tulette sen aikanaan itsekin huomaamaan, että ei eläkkeillä juhlita, joten on varsin ymmärrettävää että lahjoa ostetaan vain omille lapsenlapsille. Onhan näillä uusikon lapsillakin omat mumminsa ja vaarinsa, he varmasti voidessaan ostavat näille lahjoja.
Koskaan ei uusioperheissä lapset ole samassa asemassa ja toinenkin asia, toisille koti on ns. lähivanhemman koti ja toisille etävanhemman tapaamisiin oleva paikka, jota ei kodiksi voi edes kutsua.
Koteja ei voi olla monia, kuten ei voi olla monia biologisia vanhempiakaan.
Kyllä tätä kuulee, kuinka marmatetaan, että ei osteta lahjoja uusikon lapsille tai uusikolle tai aleta syöttämään ja juottamaan jotakin uutta täysin tuntematonta kymmenen hengen porukkaa. Aivan järtetöntä oman lapsen taholta odottaa edes, että heitä tulijoita aletaan elättää. Sitten suututaan ja tehdään omille lapsille kiusaa, kun riistetään heiltä käymiset isovanhempiensa luona. Lapset laitetaan vaikka ventovieraalle kun tätä sotaa käydään. Tosi julmaa touhua.
Menkää kerrankin itseenne ja ajatelkaa järjellä ja lopettakaa kaikenlainen vanhempienne vieroksuminen ja solvaaminen, vaikka se uusi suhde kuinka yrittää teitä aivopestä.
Minun miehelläni on 2 lasta ex-avoliitosta. Meille on siunaantunut myös yhteisiä lapsia.
Koskaan ikinä emme ole odottaneetkaan emmekä vaatineetkaan, että minun vanhempieni pitäisi ostella yhtään mitään mieheni ex-liiton lapsille. Antavat kyllä synttäri- ja joululahjat, esim. kirjat tai lahjakortin, mutta muuten emme ole koskaan kokeneet emmekä kuvitelleet, että heidän pitäisi ostaa mitään muuta.
Mieheni ex-liiton lapsilla on omat isovanhemmat, minun ja mieheni lapsilla omat isovanhemmat. Toki yhdet isovanhemmat on samat, mieheni äiti ja isä ovat mummu ja pappa kaikille perheemme lapsille. Mutta muutoin äitinsä puolelta lapsilla on omat isovanhempansa, jotka saavat aivan vapaasti ostella omille lapsenlapsilleen mitä haluavat. Tai olla ostamatta. Tai ostaa vaikka kaikille lapsille. Se on heidän oma päätöksensä.
Ja kirjoitat eläkkeen pienuudesta. No, minun tai mieheni vanhemmista kumpikaan ei ole vielä edes eläkeiässä. Ihan työelämässä ovat kaikki.
No sinulla voi rajat jossain olla niin. Aloituksen tekijä olet ja vastaat itsellesi. Jos olisit jonkun uusperheen, en voi sanoa edes mummi, olisit vanha noita, niin helvetti olisi irti. Sä keittäsit ja söisit ne lapsraukat padassa. Ei varmaan pahempaa mummi-ehdokasta olis kuin sinä. Onneksi on muunkinlaisia ihmisiä olemassa kuin sinä .
Siis ketkä?
Minäkin luulen, että ne isovanhemmat, jotka ostetevat lastenlapsilleen yhtä sun toista ja makselevat autokouluja yms. ovat vielä vahvasti kiinni työelämässä ja asuvat omissa, velattomissa taloissaan. Viralliseen eläkeikään voi olla matkaa vielä kymmenisen vuotta.
Juurikin näin kaksi tienaa ja velkaa ei yhtään ja terveyttäkin on, niin mihin sitä rahaa sitte pistää, ku lapsiin ja lapsenlapsiin, hautaan sitä ei mukaas saa.
Älä nyt lelli kuitenkaan pilalle. Voit vaikka matkustella tai ostaa itellea jonkun nätin puseron joskus.
Lopettaa lahjojen ostamisen kokonaan ja kerää lapsen tilille ne rahat jonka hän saa sitten vaikka opiskeluunsa kun ei asu enää kotona. On varmasti opiskelijalle ilahduttavaa pieni lisäkassa kerättynä. Tai säästää ajokorttiin/autoon yms. Aikuisena lapset ymmärtävät paremmin että heillä on eri varallisuustasoiset isovanhemmat.
Kun menee itse sen perheen lasten asemaan ja miltä itsestä tuntuisi jos toisen lapsen rahakkaammat isovanhemmat syytävät omalleen kaikki hilavitkuttimet. Lapsille hirveää kun he ovat samassa perheessä eriarvoisessa asemassa.
Olishan se hullua ostellla vieraille lapsille yhtään mitään. Miksi niitä pitää lahjoa ei niiden vieraiden lasten omat mummot varmaan ostele vieraiden lapsille ythään itään ei puolin eikä tosiin eikä isomummot ja isovaarit eikä mummot ja vaarit, tai toisen vieraan puolison mummot ja vaarit ja vanhemmat.. ei vieraille lapsille mitään ostella omille vaan ja tosikallista että toisilla käy kateeksi. Kuka nyt naapurin lapsille mitään ostaa ellei oo synttärit jos sillonkaan.
Tietenkin jokainen isovanhempi ostaa omille lapsenlapsilleen. Eihän se ole heidän syytään, jos joku on pariutunut, eronnut ja pariutunut uudelleen. Ei vaikuta siihen, kuka on heidän oikea lapsenlapsensa. Jos ei niillä toisilla isovanhemmilla ole varaa tai he ovat kuolleet, niin minkäs sille sitten voi.
Uusioperhe on uusioperhe eikä normaali perhe. Se katkera kalkki pitää niiden uuslastenkin niellä, kun niiden vanhemmat kerran ovat valinneet pariutua uudelleen. Saavat "kiittää" ihan niitä omia vanhempiaan siitä mitä on tapahtunut, johtuen vanhempien kyvyttömyydestä olla ilman saman katon alla asuvaa seksikumppania.
Joo samaa mieltä, miksi miehen vanhmpien ptiäisi osaa uusion lapsille yhtään mitään, eihän ne uusion vanhemmatkaan ostele miehenl asille koskaanm itään.. ihan hullua, eihän naapuritkaan ostele kenelläkkään muille mitään... ei mitään ogelmaa kun pitää kiinni vaan omistaan eikä anna veiraden ihmisten sotkea heidän elämäänsä.
Just noin epänormaalia on todellakin laittaa kaikki ihmiste yhteen ja kutsua sitä perheeksi, normaali perhe on biologinen, ei epätoivoisten katkerien kyhäämä pakkoelo.
Mikä sinä olet kutsumaan kenenkään elämää "epätoivoisten katkerien kyhäämäksi pakkoeloksi"? Miksi tai mikä sinut on noin katkeroittanut, ettet kykene ajattelemaan muista ihmisistä kuin kaikkein huonointa ja pahinta?
Minä olen ole epätoivoinen. En ole katkera.. Tapasin 10 vuotta sitten aviomieheni, jonka kanssa minulla on yhteisiä lapsia. Olemme onnellisia ja yhdessä edelleen. Aviomieheni oli muutaman vuoden avoliitossa ex-avopuolisonsa kanssa, ja tuosta suhteesta hänellä on yksi lapsi. Suhde päättyi lopulta naisen uskottomuuteen. Mieheni jopa antoi hänelle sen anteeksi ja he jatkoivat yhteiseloa, kunnes nainen jäi taas kiinni pettämisestä. Se oli sen suhteen loppu.
Mieheni kertoman mukaan hän koki olevansa epätoivoinen ja katkera ollessaan yhdessä exänsä kanssa, ensimmäisen pettämisen tultua ilmi. Oli vaikea enää luottaa, mutta lapsen vuoksi hän antoi anteeksi ja jäi suhteeseen. Kyseessä oli siis todellakin epätoivoinen pakkoelo, lapsen vuoksi. Rakkaus kuihtui uskottomuuden myötä, molemmilta.
Tapasimme mieheni kanssa pari vuotta hänen eronsa jälkeen. Tutustuimme ajan kanssa, ilman kiirettä, ennenkuin muutimme yhteen. Epätoivosta ja katkeruudesta ei ollut kyse, mieheni koki ennemminkin olonsa hyvinkin toiveikkaaksi ja helpottuneeksi, kun pääsi ex-suhteestaan irti. Naimisiin menimme muutama vuosi sitten, avioliitto on molemmille ensimmäinen, ja hyvin menee edelleen.
"....normaali perhe on biologinen...."
Biologia kyllä sitoo perhettämme. Miehelläni ja minulla on 3 yhteistä lasta, joille mieheni ex-liiton lapsi on isoveli. Mieheni on myös hänen isänsä. Minä en ole mieheni lapselle biologista sukua, mutta toisaalta enpä ole miehellenikään :) Eli ei se biologia kaikkia perhesuhteita aina määrittele.
"...miksi miehen vanhmpien ptiäisi osaa uusion lapsille yhtään mitään, eihän ne uusion vanhemmatkaan ostele miehenl asille koskaanm itään.. "
Minun vanhempani kyllä ostavat asioita myös mieheni lapselle. He ovat ottaneet avosylin mieheni lapsen vastaan, eikä ketään syrjitä tai pidetä eri arvoisena.
Biologia kyllä sitoo perhettämme. Miehelläni ja minulla on 3 yhteistä lasta, joille mieheni ex-liiton lapsi on isoveli. Mieheni on myös hänen isänsä. Minä en ole mieheni lapselle biologista sukua, mutta toisaalta enpä ole miehellenikään :) Eli ei se biologia kaikkia perhesuhteita aina määrittele.
"...miksi miehen vanhmpien ptiäisi osaa uusion lapsille yhtään mitään, eihän ne uusion vanhemmatkaan ostele miehenl asille koskaanm itään.. "
Minun vanhempani kyllä ostavat asioita myös mieheni lapselle. He ovat ottaneet avosylin mieheni lapsen vastaan, eikä ketään syrjitä tai pidetä eri arvoisena.
Miehelläsi on yksi lapsi edellisestä suhteesta, entä jos olisi vaikkapa viisi, tilanne taitaisi olla erilainen, joten ei taida olla kahta samanlaista.
Painotat että olette molemmat ensimmäisessä liitossa, tuskin sillä on merkitystä. Miehelläsi on ollut liitto eli avoliitto ja siitä lapsi. Joten ei muuta tilannetta mihinkään.
Aika usein myös uuteen suhteeseen hankitaan uuden kumppanin kanssa lapsia ja monenlaisista syistä, joko sitomaan toisen tällä tavoin kiinni tai vahingon myötä tai sitten ihan oikeasti on haluttu lapsi, joka on suhteen yhteinen päätös ja varmasti rakastettu alusta alkaen.
No kun suhteita ja niistä lapsia tulee useita, tulee myös erinäisiä sukulaisuussuhteita ja sitten näitä "liitännäissuhteita".
Joskus uusi suhde alkaa myönteisissä ja avoimissa merkeissä, silloin ehkä jonkinlainen suhde tulee myös uuden kumppanin ex:liiton lapsiin, riippuen myös siitä minkä verran aikaa lapset missäkin viettävät.
Ehkä joku uuden kumppanin vanhempi ostaa vähäisen lahjan tuolle lapsellekin, mutta jos heitä on useita ja omiakin lapsenlapsia on, kyllä siinä on suuri ero.
HUOM. tällä ex:liiton lapsella on olemassa isovanhemmat, miksi heitä yritetään laistaa tällä tavoin, pitäisi ajatella myös lapsen oikeita sukulaisia eikä astella heidän ylitseen.
Tässä on kyllä vastaava tilanne päällä, eipä osta uuden kumppanin vanhemmat lahjan lahjaa eikä edes uusi kumppani, vaikka lapset asuvat samassa kodissa uuden kumppanin kanssa eli on heidän lähivanhempansa uusi kumppani.
Myös ex:miehen vanhemmat ovat pirullisia, heillä on useita lapsenlapsia, mutta nämä lapset eivät saa kuin mitättömiä lahjoja ja toiset upeita, tosin lasten isä isä kyllä ostaa lapsille ihan kunnon lahjoja, tarvittavia asioita jos lelujakin.
Näitä asioita ei pidä nähdä yhtäkään samanlaisena, vaan jokainen on oma erillinen, ei pidä syyllistää isovanhempia, minusta isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta alkaa lisä isovanhemmiksi lastensa uusien kumppaneiden lisä isovanhemmiksi, se on jopa loukkaavaa heidän oikeita isovanhempiaan kohtaan.
Toki voi jonkin pienen lahjan ostaa, mutta kukaan ei edes oma lapsi tai tämä uusi kumppani saa milloinkaan alkaa nöyryyttämään ja vaatimaan näiden tulokkaiden, varsin usein myös vain pari kertaa kuussa vierailevien lasten huomioimista, sehän on silloin myös jo omille lapsenlapsille vääryyttä.
Asioita pitää katsoa oikealla tavalla, silti loukkaamatta ketään.
Ex:ien lapset ja lahjojen osto kuuluu heidän vanhemmilleen ja oikeille isovanhemmilleen.
""Miehelläsi on yksi lapsi edellisestä suhteesta, entä jos olisi vaikkapa viisi, tilanne taitaisi olla erilainen, joten ei taida olla kahta samanlaista.""
Niin, entäpä jos olisi? Mutta kun ei ole. Tilanne saattaisi olla silloin erilainen, mutta sitähän me emme koskaan saa tietää. Koska tilanne on tämä, ja tällä mennään. Enkä ole väittänytkään, että olisi "kahta samanlaista". Minä voin puhua vain omasta puolestani ja kertoa omasta tilanteestani. Ihmiset ovat erilaisia, tietenkin.
""Painotat että olette molemmat ensimmäisessä liitossa, tuskin sillä on merkitystä. Miehelläsi on ollut liitto eli avoliitto ja siitä lapsi. Joten ei muuta tilannetta mihinkään.""
Mitä sitten vaikka painotankin? Kun asia kerran on niin. Me olemme molemmat ensimmäisessä avioliitossa, ja meillä molemmilla on takanamme myös yksi avoliitto. Mieheni avoliitto oli muutaman vuoden mittainen, ja siitä on lapsi, ja miehen ex-avopuoliso oli uskoton lähes koko suhteen ajan. Minun ex-avoliittoni kesti 8 vuotta, ei lapsia, eikä uskottomuutta. Ei kummankaan edellinen avoliitto kumoa millään tavoin meidän avioliittoamme, joka on nyt kestänyt 10 vuotta. Kyllä sillä on meille molemmille merkitystä, sanot sinä mitä sanot :)
""Aika usein myös uuteen suhteeseen hankitaan uuden kumppanin kanssa lapsia ja monenlaisista syistä, joko sitomaan toisen tällä tavoin kiinni tai vahingon myötä tai sitten ihan oikeasti on haluttu lapsi, joka on suhteen yhteinen päätös ja varmasti rakastettu alusta alkaen.""
Jokainen lapsemme on haluttu, rakastettu lapsi, ja jokaista olemme varta vasten molempien tahdosta yrittäneet ja saaneet alulle.
""Joskus uusi suhde alkaa myönteisissä ja avoimissa merkeissä, silloin ehkä jonkinlainen suhde tulee myös uuden kumppanin ex:liiton lapsiin, riippuen myös siitä minkä verran aikaa lapset missäkin viettävät.""
Mieheni lapsi on asunut meillä aina vuoroviikoin, ja olemme kyllä tulleet erittäin tutuiksi ja läheisiksi.
""HUOM. tällä ex:liiton lapsella on olemassa isovanhemmat, miksi heitä yritetään laistaa tällä tavoin, pitäisi ajatella myös lapsen oikeita sukulaisia eikä astella heidän ylitseen. ""
Tottakai hänellä on olemassa isovanhemmat.
Mutta eihän se nyt herran tähden sitä tarkoita, että jos minun vanhempani ovat ottaneet lapsen rakkaudella vastaan, että he yrittävät "laistaa" oikeita isovanhempia ja astella heidän ylitseen?? Onpa sinulla kummallinen ajatusmaailma. Olisiko siis parempi, jos he suhtautuisivat lapseen välinpitämättömästi tai jopa penseästi?
Ei rakkaus ja välittäminen ole mitenkään kuluva tai poissulkeva luonnonvara. Jos joku välittää jostakin, se ei sulje pois tai pienennä jonkun toisen välittämistä. Ihan tiedoksesi, että minun mieheni vanhemmat asuvat meidän naapurissamme, ja ovat lähes päivittäin tekemisissä lastemme ja meidän kanssa. Kukaan ei astele kenenkään yli tai laista ketään mistään, vaan ihan sulassa sovussa kaikki välitämme toisistamme. Omat vanhempani istuvat harvase päivä kahvittelemassa tuolla appivanhempieni kodissa, hekin ovat läheisiä keskenään, eikä kukaan yritä syrjäyttää ketään. Olemmehan me nyt herran tähden aikuisia ihmisiä!
Kaikesta päätellen sinun ja minun ajatusmaailmat ovat kovin erilaiset. Sinä ajattelet ihmisistä pahinta, minä taas kykenen rationaalisempaan ajatteluun.
"Tottakai hänellä on olemassa isovanhemmat.
Mutta eihän se nyt herran tähden sitä tarkoita, että jos minun vanhempani ovat ottaneet lapsen rakkaudella vastaan, että he yrittävät "laistaa" oikeita isovanhempia ja astella heidän ylitseen?? Onpa sinulla kummallinen ajatusmaailma. Olisiko siis parempi, jos he suhtautuisivat lapseen välinpitämättömästi tai jopa penseästi?"
Sinä katsot nyt ja ainoastaan omaa tilannettasi, tuskin olet edes asiaa perinjuurin ajatellut.
Kerrot kuinka teidän sinun ja miehesi vanhemmat pitävät yhtä, asiasta puuttuu lapsen äidin vanhemmat täysin, miksi?. Juuri heitä tässä laiminlyödään, vaikka vanhempanne kahvittelevat ja ovat hyviä tuttuja keskenään tuskin hekään ajattelevat asioista laillasi.
Tämä miehesi ex:liiton lapsi ei varmasti tule olemaan samassa asemassa vanhemmillisikaan kun mennään ajassa eteenpäin.
Valitettavasti et pysty näkemään todellisuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Tilanteessanne varmasti ostetaan lahjoja, sillä tilannehan pakottaa vanhemmat siihen, ei tarvita kuin pieni elämänmuutos, joka voi tapahtua hetkenä minä hyvänsä, tilanne on aivan toinen.
Tilanne kohdallasi on siltä osin hyvä, että vanhemmat todella ovat saaneet yhteyden. lapsenkin saattaa olla varsin hyvä olla, mutta mikä on tilanne lapsen äitiin ja hänen puolen sukulaisiin jää kokonaan pois kertomuksestasi.
Lapsihan elää toisen puolen ajasta muualla, sekin pitäisi ottaa huomioon.
Näen asiat todella paljon kauemmaksi ja lain vaikutukset.
Olet rakentanut oman illuusion joka tulee rikkoontumaan ihan varmasti, varmasti tavallaan tiedät sen itsekin, mutta pakenet ajatusta.
Tämän hetkinen tilanne teillä on lapselle ehkä hyvä, mutta todellisuudessa tämä ex-suhteen lapsi ei elä samaa tilannetta kuin sinä, hän kulkee reppuselkäisenä paikasta toiseen ja toiset lapset eivät, siinä on valtavan suuri ero.
.
Kun sillä lapsella on se oma äiti niin luulisi sen äidin huolehtivan siitä että lapsi käy isovanhempiensa luona. Myös äidin sukulaisten luona. Myös varmaan ne äidin vanhemmat käyvät katsomassa siellä äidin luon lastenlastaan. Myös sukulaiset ja tuttavat. Miten sinä nyt unohdit äidin pois lapsen elämästä.
Tietenkin jos äiti on kuollut, silloin on eriasia.
En ole tuo 3:n lapsen äiti mutta vastaan kuitenkin.
Mun sisareni on kuollut. Häneltä jäi kaksi lasta. 10 ja 12v. Miehellä on uusi vaimo. Kyllä ne lapset käy mummin ja vaarin luona, siis äidin vanhempien, ei heitä kukaan ole ollut estämästä käymästä. Eivät ole unohtuneet meiltä eikä mekään heiltä. Tervetulleita ovat koska tahansa.
Tietääkseni käyvät myös uuden äitipuolen vanhempien luona ja tietenkin myös isänsä vanhempien luona.
""Kerrot kuinka teidän sinun ja miehesi vanhemmat pitävät yhtä, asiasta puuttuu lapsen äidin vanhemmat täysin, miksi?. Juuri heitä tässä laiminlyödään, vaikka vanhempanne kahvittelevat ja ovat hyviä tuttuja keskenään tuskin hekään ajattelevat asioista laillasi.""
No voi hyvän tähden sinun olettamuksiesi kanssa :)
Mieheni lapsi on äidillään joka toinen viikko, ja lapsen äiti pitää yllä lapsen suhteita oman puolensa sukuun ja isovanhempiin, ja minä ja mieheni isän sukuun ja isän puolen isovanhempiin. Ihan yhtä lailla mieheni exällä on uusi mies, jolla myös vanhemmat, jotka myös tekemisissä lapsen kanssa. Ei ole mieheni tehtävä huolehtia lapsen suhteista kaikkiin mahdollisiin sukulaisiin, sekä äidin että isän puolen, vaan äiti huolehtii niistä omalta osaltaan.
""Tämä miehesi ex:liiton lapsi ei varmasti tule olemaan samassa asemassa vanhemmillisikaan kun mennään ajassa eteenpäin.""
Ei tietenkään ole samassa asemassa, ei tänään eikä tulevaisuudessakaan. Eiväthän minun vanhempani ole mieheni ex-liiton lapsen isovanhempia. Kuten itsekin kokoajan toitotat, hänellä on omat isovanhempansa. Mutta ei se tarkoita sitä, etteivätkö minun vanhempani saisi olla mieheni lapselle ystävällisiä ja mukavia, ja ostaa joululahjaa. Mitä pahaa siinä on? Minusta olisi ennemminkin kummallista, jos he eivät muistaisi mitenkään esim. jouluna tai syntymäpäivänä. Kun he kuitenkin tulevat synttäreille, niin pitäisikö heidän sanoa lapselle, että emme tuoneet sinulle lahjaa, koska emme ole sinun isovanhempiasi? Just just.
""Valitettavasti et pysty näkemään todellisuutta ja oikeudenmukaisuutta.""
No mutta kerrohan sinä sitten, mikä on todellisuutta, kun kerran tiedät minun ja minun perheeni elämästä paremmin kuin minä. Anna palaa.
""...mikä on tilanne lapsen äitiin ja hänen puolen sukulaisiin jää kokonaan pois kertomuksestasi.
Lapsihan elää toisen puolen ajasta muualla, sekin pitäisi ottaa huomioon.""
Edellä jo kerroin, että lapsella on hyvät suhteet myös äidin puolen sukulaisiin ja isovanhempiin.
""Olet rakentanut oman illuusion joka tulee rikkoontumaan ihan varmasti, varmasti tavallaan tiedät sen itsekin, mutta pakenet ajatusta.""
Vai että aivan illuusio :D
Kuule, kyllä me elämme aivan tuikitavallista lapsiperheen elämää. Jokainen perheemme lapsi on tärkeä ja rakas, ketään ei kohdella eriarvoisesti. Me kaikki aikuiset tulemme keskenämme toimeen ja puhallamme yhteen hiileen, mieheni ex on fiksu ja asiallinen aikuinen ihminen, samoin hänen uusi miehensä, eikä meillä ole koskaan ollut vaikeuksia puhua puolin ja toisin. Koskaan emme ole riidelleet tai tapelleet, emme varsinkaan mistään lahjojen antamisista :) Jokainen päättää omalla tahollaan, antaako kenelle lahjoja ja minkä verran vai antaako ollenkaan.
Sinulla on kyllä käsittämätön kyky tehdä ongelmia sellaisista asioista, joita itse asianomaiset eivät ole koskaan kokeneet ongelmaksi. Kukaan lähipiirissämme (mieheni, minä, mieheni ex, hänen miehensä, minun vanhempani, mieheni vanhemmat, mieheni exän vanhemmat, uuden miehensä vanhemmat, lapset, sisarukset jne) ei ole koskaan kokenut ongelmaksi mitään lahjojen antamista tai mitään muutakaan vastaavaa. Ainoa, joka kokee nämä asiat ongelmaksi, olet sinä, täysin tuntematon ihminen internetin keskustelupalstalla, joka et tiedä elämästämme yhtään mitään :D :D
Voi kuulkaa, ei kaikki isovanhemmat "ostele" edes omille lapsille ja lapsenlapsille. Ihan turha vaatia, että pitäis vielä vieraillekin ostella. Eläkeläisillä on usein pienet tulot eikä ne pysty syytämään rahaa muuhun kuin omaan elämiseen. Että olkaa te onnellisia, joille sataa rahaa isovanhemmilta ylipäätään. Kummallinen lähtökohta ja oletus, että isovanhemmat olis joku automaattinen rahasampo.
Kuka on olettanut mitään saavansa. Aloittaja kysyi ja siihen vastattiin. Kummallinen olettamus sulla. Jos mummut haluaa antaa niin antavat jos eivät nii ei sitten. Se on ok.
Olisi kuitenkin suotavaa, että mummot eivät tarvitse ostaa yhteydenpitoa lahjomalla jopa uuden kumppanin edellisestä liitosta olevia lapsia, tämäkin on kuultu.
Joten lasten omat vanhemmat pitäkää huoli, että lapsenne saa olla yhteydessä molempien vanhempien sukuun, eikä heitä erota lapsesta.
Samoin muistakaa olla vaatimatta sannoin, teoin tai elein mitään uuden kumppaninne vanhemmilta itsellenne tai lapsillenne.
Tiedän että tilaisuus tekee varkaan helposti.
Totuus on, että saman vanhemman lapset eri liitoista ovat eriarvoisessa asemassa tässä maailmassa.
Ilmeisesti asia jäytää jollakin hiljaisella tavalla Ap:n kirjoituksessakin, hän todella näkee asiat varsin yksipuolisesti.
Uuden kumppanin vanhempien on syytä välttää lapsen omien isovanhempien, esim juuri lahjaostoilla tai olemalla heidän kanssaan enempi kuin oikeiden isovanhempien annetaan olla tässä asemassa.
Jos asiasta on siunaus myös toiselta puolelta, aisa on ok. Varsin usein vain toiset syrjäytetään, tehdään suuri vahinko lapselle sekä valtavan paha olo näille isovanhemmille.
Lapsi kasvaa ja tulee entistä tietoisemmaksi tapahtumien kulusta, nyt kirjioittaja selvästi täällä moittii lapsen äitiä uskottomuudesta. Tiedätkö, että uskottomuuteen naisen vie miehen uskottomuus tavalla tai toisella. Miehesi on hyvin syyllinen siihen, että toinen joutuu uskottomuuden tielle, joten näytätpä ketju miehellesi, että näkisi mitä olet kirjoittanut. Jospa joku keksi sinut kirjoittajaksi ja näyttäisi kirjoitukset todella miehellesi, ehkä hänenkin silmänsä avautuisivat, en usko hänen tietävän.
""Tiedätkö, että uskottomuuteen naisen vie miehen uskottomuus tavalla tai toisella. Miehesi on hyvin syyllinen siihen, että toinen joutuu uskottomuuden tielle, joten näytätpä ketju miehellesi, että näkisi mitä olet kirjoittanut. Jospa joku keksi sinut kirjoittajaksi ja näyttäisi kirjoitukset todella miehellesi, ehkä hänenkin silmänsä avautuisivat, en usko hänen tietävän.""
Ahaa.
Tarkoitat siis, että sinun mielestäsi jos nainen pettää, se on miehen vika?? Voi luoja.
Mieheni ei pettänyt koskaan exäänsä. Hän oli koti-isä, joka vietti päivänsä kotona lapsen kanssa, kun äiti hoiti "konsultin" työtään. Matkusteli, kävi myöhäisillä päivällisillä jne. Todellisuudessa hän touhusi tuona aikana vieraan miehen kanssa, ja jäi siitä lopulta kiinni.
Mies antoi pitkin hampain anteeksi, jatkoi suhdetta, mutta meno jatkui entiseen tapaan. Miehen ex myönsi aivan itse, että on pettänyt miestäni moneen kertaan. Hän ei ole koskaan kieltänyt sitä. Kaikki tietävät sen. Kaikki tietävät myös, että mies oli kotona lapsen kanssa kun kaikki tapahtui, ja että mieheni ei edes koskaan käynyt missään, esim. kapakoissa, ei käy edelleenkään, eikä juo alkoholia tippaakaan sairautensa ja siitä johtuvan lääkityksen vuoksi. Harrastuksiinkin hän otti lapsen mukaan, koska äiti meni omia menojaan.
Oletko tosissasi sitä mieltä, että jos nainen pettää, hän pettää vain, koska mieskin pettää? Mielestäsi siis mies on aina syyllinen naisen pettämiseen. Sinulla on todella kieroutunut ajatusmaailma, ja kärsit selvästi jonkinasteisesta miesvihasta.
Minulla on ystävätär, joka on pettänyt miestään. Ovat sittemmin eronneet. Tiedän 100% varmasti, että miehensä ei häntä koskaan pettänyt, ja ystävänikin sanoi, ettei mies ole lainkaan sellainen. Hän vain tunsi houkutusta pettää.
Kyllä petollisia ihmisiä on niin miehissä kuin naisissakin, eikä mikään sitä tekoa oikeuta. Ja syyllinen on AINA pettäjä itse; ei puoliso, ei se kolmas osapuoli. Pettäjä on itse vastuussa teoistaan ja tekee oman valintansa.
Niin ja loogisestihan sitten se menee kai niin, että jos mies pettää, niin se johtuu naisen pettämisestä? Eli syyllinen miehen pettämiseen on nainen?
Vai päteekö tämä mielestäsi vain toisin päin? :D
Hauskaa lukea naita lessun älyttömyyksiä. Saa hyvät iltapäivänaurut.
Voisiko tai uskaltaisiko hän näyttää jollekulle mitä hän sepustaa näillä palstoilla harva se päivä.Tuskin.
Kun se vain on niin, että tuohonkin sotaan tarvitaan kaksi, pettämään ei lähde ihminen joka saa arvostuksen ja ihmismäisen kohtelun kotonaan.
Vaikka on kuinka koti-isä, ei hän koe kyennyt antamaan naiselleen elämää, jota tämä odottaa puolisolta. Saahan sitä tehdä vaikka kaikki kotityöt ja unohtaa siten se puoliso, ei läheisyyttä, ei seksiä, tässäkin tapauksessa työ on vienyt toisen kauas kotoa, kuten niin monen muunkin.
Mitä saa kotiintulija palkaksi, aika monesti tilinteon ikävistä asioista ja nurjan vastaanoton, no montako kertaa kestää moista, sitä hakeutuu siellä matkalla saamaan edes juttuseuraa, kun kotona mökötetään työnteosta.
Juttuseurassa tulee esille kodin ilmapiiri ja niin etsitään se ilo muualta, kun kotona se saa mitään kohtelua.
Moni puoliso tekee sen, että heittää tulijan päälle varsinaisen ryöpyn ja jättää kaiken hänen tehtäväksi, kun pitäisi ensin ottaa palaava vastaan iloiten ja loihtien iltaan sen satumoisen läheisyyden. Vasta seuraavan päivänä voi edes alkaa vaihtamaan roolia jos on mahdollista.
Sinähän vihoittelet tuolle ex:lle aivan selvästi, eipä se ollutkaan ihan sitä mitä alkuun kerroit, kuinka paljon muuta salaista tai valhetta liittyykään kirjoitukseesi, joten tämä kanava on valheiden pesä.
Toki arvasin jo alusta saakka, että asiat eivät ole niin kaunista kuin kirjoitetaan, eikä täten siis lapsen äidin puoli nauti minkäänlaista kunnioitusta ja isovanhemmat on lytätty.
Voi kuule, kyllä sinä olet aivan väärässä. Et sinä ole minun tai minun perheeni elämän asiantuntija, vain omasi :)
""Kun se vain on niin, että tuohonkin sotaan tarvitaan kaksi, pettämään ei lähde ihminen joka saa arvostuksen ja ihmismäisen kohtelun kotonaan.""
Voi, kyllä mieheni on ja oli ihan tuikitavallinen perheenisä ja puoliso, joka kohtelee naista hyvinkin arvostavasti ja ihmismäisesti. Itseasiassa, miehen ex jopa sanoi, että ajautui pettämisen tielle, koska mies on nimenomaan "tavallinen tallukka, joka viihtyy verkkareissa kotona, hoitaa lapsia ja on niin turvallinen". Miehen pitää kuulemma olla vähän renttu ja suhteessa haastetta. No, ei ihme, että heidän suhteensa jäi kovin lyhyeksi. Miehestäni ei saa renttua tekemälläkään :)
Mutta itse pettäminen...Entäs se? Onko se arvostuksen ja ihmismäisen kohtelun osoittamista puolisolle? Että kun kyllästyy puolisoonsa, hyppää vieraan miehen kanssa sänkyyn. Eikä vain kerran "vahingossa", vaan kymmeniä kertoja ihan tarkoituksella. Siinäpä miettimisen aihetta.
""Vaikka on kuinka koti-isä, ei hän koe kyennyt antamaan naiselleen elämää, jota tämä odottaa puolisolta. Saahan sitä tehdä vaikka kaikki kotityöt ja unohtaa siten se puoliso, ei läheisyyttä, ei seksiä, tässäkin tapauksessa työ on vienyt toisen kauas kotoa, kuten niin monen muunkin. ""
Nimenomaan, ei kyennyt antamaan sellaista elämää jota puoliso odotti; jännittäviä seksiseikkailuja ja räiskyvää seksielämää, jännittävissä ja vieraissa ympäristöissä reissun päällä, vähän renttuilua, raisuja riitoja, ettei elämä käy tylsäksi. Totta. Mieheni ei kyennyt tarjoamaan sellaista. Hän kun on niin tuttu ja turvallinen, kotona viihtyvä isukki. Mutta aina eivät odotukset kohtaa. Silloin on parasta pistää pillit pussiin ja etsiä itselleen sopivampi kumppani.
Läheisyyden ja seksin puutteestakin oli kyse, kieltämättä. Ei nainen enää tarvinnut sitä kotoaan koti-isukilta, kun sai tyydytettyä sen tarpeensa muualla.
""Mitä saa kotiintulija palkaksi, aika monesti tilinteon ikävistä asioista ja nurjan vastaanoton, no montako kertaa kestää moista, sitä hakeutuu siellä matkalla saamaan edes juttuseuraa, kun kotona mökötetään työnteosta.""
Ahaa, ja nyt sinä väität tietäväsi, että mieheni "mökötti työnteosta" kotona. Olet sinä aikamoinen olettaja :)
Erikoista, että haet oikeutusta pettämiselle. Mielestäni mikään ei oikeuta siihen. Ei edes läheisyyden tai seksin puute, ei juttuseuran puute, ei mököttäminen. Mikään ei ratkea pettämisellä, vaan rikkoo lisää.
""Sinähän vihoittelet tuolle ex:lle aivan selvästi, eipä se ollutkaan ihan sitä mitä alkuun kerroit, kuinka paljon muuta salaista tai valhetta liittyykään kirjoitukseesi, joten tämä kanava on valheiden pesä. ""
Ei, en minä hänelle vihoittele. Ei hän ole tehnyt minulle mitään, en edes tunne koko ihmistä. Hän teki aikanaan väärin, mutta en minä häntä siitä tuomitse. Eikä miehenikään muistele pahalla, hän oli helpottunut, että edellinen suhde loppui. Emme me tuhlaa sellaiseen ajatuksia, vaan keskitymme omaan avioliittoomme ja perheeseemme. Toivon, että mieheni ex on onnellinen uuden miehensä kanssa, toivon, että hän kykeni tarjoamaan hänelle sellaisen elämän kuin hän on toivonut ja halunnut. Ei minulla ole mitään hampaankolossa ketään vastaan.
""Toki arvasin jo alusta saakka, että asiat eivät ole niin kaunista kuin kirjoitetaan, eikä täten siis lapsen äidin puoli nauti minkäänlaista kunnioitusta ja isovanhemmat on lytätty. ""
Nimenomaan, olet kova arvailemaan :D
Mieheni ex on hyvä äiti lapselleen. Minulla ei ole mitään moitteen sanaa hänestä äitinä. Suhtautumisemme häneen on hyvinkin asiallista ja neutraalia. Mitään hirmuista kunnioitusta hän tuskin odottaa tekemiensä vääryyksien jälkeen, mutta asiallinen ja ystävällinen kohtelu riittää.
Siis mitä tarkoitat, että "isovanhemmat on lytätty"? En ymmärrä tätä kommenttia. Kenen isovanhemmat? Kuten edellä olen maininnut, mieheni ex pitää huolen, että lapsen suhteet äidin puolen sukulaisiin ja isovanhempiin säilyy. Lapsi on kyllä tekemisissä ihan jokaisen isovanhempansa kanssa.
"""Moni puoliso tekee sen, että heittää tulijan päälle varsinaisen ryöpyn ja jättää kaiken hänen tehtäväksi, kun pitäisi ensin ottaa palaava vastaan iloiten ja loihtien iltaan sen satumoisen läheisyyden."""
VOI LUOJA SINUN JUTTUJASI :)))
miltä vuosisadalta sinä olet?
kai tämä pätee sitten toisinkinpäin? eli kun mies tulee töistä kotiin, täytyy naisen ottaa töistä palaava iloiten vastaan ja loihtia iltaan satumainen läheisyys? :)) kenties olla vielä kellohameessa ja huulipunat viimeisen päällä, esittää iloista ja energistä, vaikka vauva olisi valvottanut yön ja päivä ollut raskas pienten lasten kanssa? ja tietenkin antaa vielä illan päälle sitä läheisyyttä ja seksiä, muutenhan miehellä olisi täysi oikeus lähteä hakemaan sitä muualta??
Sillon erotaan ,jos kohtelu on huonoa, eikä mennä petosten tielle, ei se pettäminen tuo sitä arvostusta siltä , jolta sitä odotetaan,sillon menee ne loputkin arvostukset, mutta kun eroo ja hakee uuden ihmisen joka arvostaa ja kunnioittaa sua.
Ai jaa, tappaakin saa, jos toinen on veetumainen ja lyö, niin on oikeus tappaa??????
Sinähän kohta hajoat. ensin kerroit, että et tunne koko miehesi ex:sä ja melkein seuraavassa lauseessa tunnetkin hänet.
Kyllä miehesi on hyvin syyllinen siihen, että ex-puoliso on tämän lutukka koti-isän jättänyt ja mennyt vieraisiin.
Miehesi ensin jätti kyllä naisensa, miehen pitää osata olla mies naiselleen ja sitä tuo lussukkasi ei ole ollut.
Kohta pukee päällensä naisen vaatteet kuin se eräs pappikin teki.
Olette nyt tehneet oman ringin ja lapsen äiti onkin sitten se ulosheitetty ihan selvästi sukuineen.
Jos anoppisi olisi niin hyvä kuin kerrot, hän pitäisi yhteyttä myös entiseen miniäänsä.
Sinä nimimerkki "valheiden pesä":
Oletko sama tyyppi kuin täällä kirjoitteleva " onnen ydin perhe"? Siis se jonka mies lähti naikkosten matkaan?
Sinä olit syy siihen että miehesi petti sinua. Se on katsos kahden kauppa, niin kuin itse sanoit. Sellainen ihminen ei lähde pettämään joka saa kotonaan arvostusta ja inhimillistä kohtelua, vai mitä? Se on se kodin ilmapiiri ja puolison syy jos joku ajautuu pettämään. Vai mitä?
Tämä aihe selvästikin jakaa porukkaa, ja toki jokaisessa perheessä tehdään niin, kuin itselle tuntuu sopivalta. Tärkeintä on aina se, että koko perhe on samalla linjalla. Esimerkiksi jos yhdet isovanhemmat tekevät yhdellä tavalla, niin olishan se hyvä, että toiset isovanhemmat tekisivät samalla tavalla yms.
Meidän perheessä on kaksi minun ja yksi miehen lapsi. Meille on selvää, että kaikki ovat yhtälaisesti perheemme jäseniä. Myös isovanhemmat ymmärtävät tämän, ilman erikseen pyytämistä.
Minun vanhempani muistavat kaikkia kolmea lasta yhtä paljon esimerkiksi Jouluna, synttäreillä, tai muuten hankinnoissaan. Aikaa viettävät vähän enemmän minun biologisten lasteni kanssa, koska miehen lapsi on enemmän äitinsä luona (koska emme pysty asiaan vaikuttamaan.) Kuitenkin kaikkien lasten ollessa paikalla leikkivät kaikkien kanssa yms. Vanhempani asuvat hyvin kaunana, joten ketään lapsista he eivät kovin usein näe.
Mieheni vanhemmat myös muistavat yhtäläisesti kaikkia lapsia. He ovat varsin vähävaraisia, joten muistamiset ovat pieniä. Ymmärrettävää, todellakin. Hekin tapaavat minun lapsiani vähän enemmän kuin mieheni lasta, eli biologista omaa lastenlastaan, koska valitettavasti lapsi on meillä niin paljon vähemmän.
Olemme tehneet myös testamentin. Kaikki kolme lasta perivät meidät kuin olisivat meidän molempien lapsia. Verotus on toki hieman erilainen, kun ei ole oma rintaperillinen, mutta parhaamme olemme tehneet tasapuolisuuden eteen. Käytännössä siis joskus isovanhemmista peritty omaisuus menee tulevaisuudessa tasapuolisesti kaikille lapsille, ovat sitten biologisia lapsenlapsia tai ei.
Meille käsitys perheestä on kokonaisuus, jossa ratkaisevaa ei ole biologinen perimä, vaan sitoutuminen, rakkaus ja halu olla perhe. Esimerkiksi isä- ja äitipuolena olemme tosi mielellämme toistemme lapsille.
Tämä perhemallia on nyt takana kohta 8v. Lapset 9, 10 ja 12. Eivät he muista enää aikaa, että meidän perhettä ei vielä ollut.
Meillä ei muiden lapsia lahjota, muutenkin vievät toisten lasten isien aikaa omiin tyhmiin juttuihin, ja omill aiseillä ei ole aikaa omille lapsille, kun toisten lapset pakottaa olemaan heille isää niin isää... miten jotkut miehet voivat tehdä niin omille että jättää omat ja ryhtyy isäksi täysin vieraille... no rahahan ne kerjää vieraat lapset, ja omat jää rahatta koska vieraat lapost tarvii ja ruinaa kaikki miehen rahat, senpä tähden miehen ex vaimo joutuu riitelemään elareista kun mies mkasaa muiden lasten elämän, mutta ei omien.. syy on uudesa suhteessa, hän on sanonut monelle että ptiää maksaa hänenl asten elä koska ne asuvat meihen kanssa.
On se jännä että uusi suhde vaatii miehen vanhempia makselemaan omien lasten lahjoja, vaikka miehen vanhemmilla on omatkin lapset ja lstenlapset, mutta joidenkin arhanahneus on pohjaton.